No en todellakaan. Kadehdin todella suuresti niitä odottajia, jotka ovat voineet jatkaa liikuntaharrastusta. Minulla kaikenlainen liikkuminen loppui kuin seinään, kun pahoinvointi alkoi. En päässyt juuri edes kävelylle koiran kanssa, koska yleisesti ottaen oleminen tuotti tuskaa, mutta onneksi sohvaperuna-Dinoa ei oikein muutenkaan saa talven kylmillä keleillä ulos. Ennen raskautta olin juuri alkanut käydä säännöllisesti hot pilateksessa ja satunnaisesti hot joogassa. Olen aiemmin ollut innokas salilla kävijä, mutta ne puuhat lopettelin jo aiemmin, sillä niska-hartiaseutu alkoi vihoitella pahasti isoista painoista. Salille olisi tarkoitus vielä palata, mutta vähemmän veren maku suussa.
Liikkumattomuutta on kestänyt näihin päiviin asti, mutta onneksi olo on viimein auttanut sen verran, että olen päässyt nauttimaan koiran kanssa näistä upeista keleistä kävelylenkeille. Välillä meno yltyy ihan puuskuttamiseksi, mutta muutoin olo on ollut niin paljon parempi pienen liikunnan jälkeen.
Olen pelännyt sitä, miten rapautunut kunto tulee eteen viimeistään synnytyksessä. Alaselkä on alkanut jo tässä vaiheessa raskautta vihoitella. Toisaalta asiaa on turha voivotella. Urheilusuorituksiin en ole kyennyt ja sillä sipuli. Yritän kuitenkin olon nyt hiukan helpotuttua pitää kunnon rippeitä yllä vaikka kotijumpalla ja niillä kävelylenkeillä. Etenkin syvien lihasten soisi olevan kunnossa h-hetkellä. Yritän mahdollisuuksien mukaan päästä myös takaisin pilatessalille – ei tosin hot-sellaiseen, se tuntuu tässä kohdin liian extremeltä. Tavallista pilatesta on kuitenkin suositeltu raskaana oleville.
Miten te piditte kuntoa yllä raskauden aikana?
Seuraa blogia Bloglovinissa // Facebookissa // Blogilistalla // Instagramissa
Trikoot ja lenkkarit Puma * // takki Gina Tricot * // lippis New Era // kaulahuivi H&M (vanha) // aurinkolasit RayBan // eriparisukat, oma moka
* saatu
Mun oli tosi hankala liikkua puolivälin jälkeen mitenkään. Nyt kun mietin, olisin ehkä kokeillut ihan vaan noita nettijoogia ja ehkä jotain kuntopyöräilyä urheilukärpäsen puraistessa. Totuus on kuitenkin, että kauppaan kävelykin tuntui niin hankalalta, että mielellään en liikkunut ollenkaan. (ja se on vähän jäänyt muutenkin nyt päälle….)
Mulla loppui liikkuminen käytännössä jo siinä vaiheessa kun plussasin. Alun raskausoireet oli tosi voimakkaat, ja se väsymys (ja etova olo)… Voi apua. Aika nopeasti vatsan kasvaessa sitten alkoikin selkä vihoitella joskus viikon 20 tienoilla, ja jo pelkkä kävely oli rankkaa. Jälkeenpäin, kun katsoo kuvia loppuraskaudesta, niin ei se kyllä ihme ole, että oli hieman _raskasta_. En usko, että synnytys olisi mennyt yhtään sen paremmin ainakaan omalla kohdalla, vaikka olisin ollut fysiikaltani paremmassa kunnossa. ..kuitenkin ne synnytyksen rankimmat jutut oli mulle itselle korkea kuume ja valtava pelko siitä itse ponnistamisesta.
Mutta, loppuraskaus voisi sujua kyllä huomattavasti paremmin, jos kroppa olisi valmiimpi kantamaan sen ylimääräisen rasituksen! Eli, kyllä ainakin lämpimästi suosittelen yrittämään jonkinlaisen peruskunnon ylläpitämistä. Jumppapallo, kävelylenkit ja kevyt jooga tuntuisivat sopivilta.
Kiitos Irene ihan superkivasta ja mielenkiintoisesta blogista, olen seuraillut innolla mukana alusta saakka vaikken vielä kommentteja olekaan jättänyt 🙂
Luulin olevani sporttimamma koko raskausajan, fiilistelin jo valmiiksi vähän rennompia treenejä puolivälistä eteenpäin ja sporttasin sitä odotellessa koko alkuraskauden täysillä. En siis ollut millään lailla pahoinvoiva tai väsynyt ja pystyin tosiaan liikkumaan enemmän kuin koskaan. Tämän viikon maanantaina, viikolla 16, tuli kuitenkin stoppi kun lääkäri totesi kohdunkaulan lyhentyneen (tosin sitähän ei tiedä vaikka olisi koko ajan ollut lyhyt!) ja määräsi toistaiseksi kotiin lepäämään. Uutinen tuli täytenä yllätyksenä koska oma olo on mitä mainioin ja asiaa onkin sen takia tosi vaikea ymmärtää ja käsitellä. Onneksi työni on mahdollista myös etänä, muuten tässä todellakin hajoaisi pää vain kaikkia worst case -skenaarioita miettiessä. Huoli pikkuisesta on tietysti kova mutta samalla stressaan miten itse selviän jos joudun kököttämään paikallaan vielä 20 viikkoa. Kaikki kotihommat koiranulkoilutuksineen ovat jääneet miehen vastuulle ja jouduimme myös perumaan pari tälle keväälle varattua yhteistä reissua joten fiilis on surkea hänenkin puolestaan. Nyt vain odotellaan parin viikon päästä koittavaa rakenneultraa ja toivotaan sormet ja varpaat ristissä, että sieltä saataisiin positiivisia uutisia. Mutta kaikenlaista odottamatonta näin odottaessa voikin tulla vastaan!
Mullakin oli tosi rankka alkuraskauden pahoinvointi. Yritin tsempata ja liikkua, mutta usein jos raahauduin urheilemaan, niin saatoin oksentaa sen jälkeen. Onneksi olo helpotti n. 14 viikolla ja juoksin muistaakseni 22 viikolle asti, ja spinningiä, salia (toki kevennettyä ohjelmaa) ja sauvakävelyä pystyin harrastamaan ihan loppuun asti. Liikunnan ansiota tai ei, säästyin kaikilta raskausajan kivuilta ja kolotuksilta. Ymmärrän kyllä että kaikki eivät yksinkertaisesti pysty liikkumaan raskausvaivojen vuoksi, mutta jos vain vointi antaa periksi, suosittelen liikkumista lämpimästi! Onnellista odotusta sinne!
Minä olin sellainen kateuttakin herättänyt sporttiodottaja. Kävin salilla treenaamassa ihan loppumetreille saakka. Olo vain oli niin hyvä ja lääkäri sanoi, että siitä vaan, jos siltä tuntuu ja varovasti tekee. Juoksin pitkiä lenkkejä raskauden puoliväliin saakka. Sitten piti lopettaa, kun alkoi vatsa painaa ja vastaantulijat mulkoilivat epäluuloisesti.
Kuitenkin koko ajan hieman huoletti, että mitä jos se vauva kärsii kun niin kovasti liikun ja hikoilen.. No, kävi ilmi, että ei se kärsinyt.
Itse tykkäsin varsinkin viimeisellä kolmanneksella uimisesta ja kuntopyörällä ajamisesta. Uidessa vatsan paino hävisi ja oli mukava kellua vaan. Pyöräily pani hien virtaamaan ja nesteen liikeelle. Suosittelen.
Olen selvinnyt koko raskauden ilman varsinaisia raskausoireita, mutta ihan ensimmäisillä viikoilla jo iski flunssa ja sen yhteydessä hirveä yskä, jota yskitään vielä 3 kk myöhemminkin. Flunssaan liittyvä poskiontelontulehdus saatiin kuriin (toivottavasti kokoloppuraskauden ajaksi) parilla antibiootilla, mutta vasta nyt myös yskä on astmalääkityksen myötä vähän helpottanut. Reilun viikon ajan olen siis taas uskaltanut lenkkeillä, mutta epäilen, etten mihinkään sen kummoisempaan pysty ainakaan vielä hetkeen ja pian tuo vatsakin jo rajoittaa menoa näin 22. viikolla oltaessa. Saattaapi siis olla, että synnytyksessä on moneen vuoteen huonokuntoisin minä, mutta eihän sille mitään voi eikä stressata kannata ainakaan!
Minustakaan ei tullut sellaista sporttimammaa niin kuin uumoilin, vaan urheilusuoritukset on jääneet pitkälti koiran kanssa lenkkeilyyn. Vähän yli puoliväliin raskautta lenkit oli vielä sentään aika reippaita, mutta nyt alkaa vauhti hiipua… Kävelyn lisäksi olen tykännyt nyt raskausaikana myös uinnista ja raskausjoogasta 🙂