Olen ihan ällistynyt. Sokerirasituskoe meni niin hyvin, että olen aika varma, että tämän täytyy olla aprillipilaa. Pelkäsin koetta etukäteen todella paljon. Ihan siitä syystä, että jo pelkkä paastoaminen on meille raskauspahoinvoijille aikamoinen koettelemus. En syö yleensä työaamuna aamupalaa vielä kotona, mutta heti töihin päästyäni ryntään Fazer-kahvilan aamupalapöydän antimiin kiinni. Vatsa huutaa hoosiannaa ja oksennus tekee tuloaan, jos menen seitsemäksi töihin – kahvila kun aukeaa vasta puoli kahdeksalta.
Niinpä olin oikeastaan aika kettuuntunut rasitustestilähetteestä, jonka sain ensimmäisellä neuvolalääkärikäynnillä. Neuvolahoitaja kun oli jo alun perin todennut, ettei minun tarvitse mennä kokeeseen ollenkaan, koska suvussani ei ole diabetesta laisinkaan ja olen normaalipainoinen. Toki olen 29-vuotias ensisynnyttäjä, mutta hoitaja ei pitänyt tätä yksinään sellaisena tekijänä, jonka vuoksi muutoinkin pahoinvoivan kidutettavaksi tarvitsisi mennä. Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että jokaisen yli 25-vuotiaan ensisynnyttäjän pitää testiin mennä, vaikka muita riskitekijöitä ei olekaan. Hoitaja sitten sanoi vielä myöhemmin, että saat kyllä nyt itse päättää menetkö vai et. Päätin varata ajan, koska mahdollinen raskausdiabetes olisi tietysti vakava juttu ja siitä täytyisi ehdottomasti olla tietoinen.
Pelkäsin etukäteen, ettei testi edes yksinkertaisesti onnistuisi kohdallani, koska en saisi pidettyä sokerilitkua sisälläni. Mitäs muuten siinä tapauksessa tehdään, tietääkö joku? Jäisikö testi vain tekemättä, jos sitä ei yksinkertaisesti voisi perinteisin keinoin tehdä?
Testi meni kuitenkin kohdallani ihan äärimmäisen hyvin. Ainoat ”ongelmat” olivat viereeni odotusaulassa istunut, erehdyttävästi tuhkakupilta tuoksahtanut mieshenkilö ja pitkäveteisyys. Eivätkä verikokeetkaan tietenkään mitenkään kivoja juttuja ole, nimimerkillä kättäni särki koko päivän hemoglobiinin ottamisen jälkeen. Mutta neulaa nyt en ainakaan pelännyt etukäteen. Tuohon pitkäveteisyyteenkin olisi auttanut huomattavasti, jos olisin muistanut käydä edelliseä päivänä ostamassa läjän muoti- ja vauvalehtiä, kuten oli tarkoitus. Nyt luin vanhoja Hyvä terveys -lehtiä kaksi tuntia, vain huomatakseni testin jälkeen että sairaalan kahvilassa olisi ollut aika hyvät lehtivalikoimat. Malmin uudenkarheassa sairaalassa olisi voinut tehdä jopa töitä, jos olisi sattunut läppäri mukaan. Odotusaulasta löytyy muutama pöydällinen lasikoppi pistorasioineen.
Sokerijuoma ei ollut yhtään niin pahaa kuin luulin. Se maistui minusta vain hiukan tavallista makeammalta mehulta ja oli vielä kaiken lisäksi kylmää. Eikä sitä sitäpaitsi nyt kannata niin kovasti maistella. Minä ainakin vedin mukillisen kurkusta alas ykkösellä, eikä siinä ehdi mitään maistaa. Kummallisinta oli, ettei pahoinvointi iskenyt missään vaiheessa eikä edes nälkä! Sokerijuoma taisi pitää nälkää loitolla sen verran hyvin, ettei siitäkään tarvinnut kärsiä. Labrahoitaja kyseli viimeisessä verikokeessa vointia ja oli hänkin tyytyväinen, kun olin niin pirtsakka. Hän kertoi, että koe on yleensä raskaana oleville aika haastava ja toisinaan koe joudutaan keskeyttämään.
Kokeen jälkeen olin niin iloisella mielellä, että jäin vielä aamupalalle sairaalan kahvioon. Minä. Sairaalassa vapaaehtoisesti. Malmin uusittu sairaala on kuitenkin niin mukava, ettei odotusaulaa kahvioineen edes sairaalaksi tunnista. Voi kunpa siellä vain olisi synnytysosasto!
Toki tämä voi vielä suruksi muuttua, jos kokeesta ilmenee, että sairastankin raskausdiabetesta. Se kun ei mikään hirveän harvinainen vaiva ole. Jäämme odottamaan, mitä tulokset kertovat.
Miten teillä sujui paljon peloteltu sokerirasituskoe? Onko joku saanut raskausdiabetesdiagnoosin, miten sitä hoidatte?
Seuraa blogia Bloglovinissa // Facebookissa // Blogilistalla // Instagramissa
Sokerirasitus kertoo onko sinulla raskausdiabetes ja riskiä sairastua myöhemmin elämässä diabetekseen. Raskausmyrkytykseen ei kukaan voi toiminnallaan vaikuttaa eli huoli pois! 🙂 raskausmyrkytyksen saaminen on vain huonoa tuuria. Voi olla, että tuossa on vain ajatusvirhe ja puhuit raskausdiabeteksesta koko ajan 🙂
Hyvä kun huomasit, ajatuskatkos käynyt tuossa kohtaa! Korjattu!
Olipa mielenkiintoista lukea kokemuksesi sokerirasituskokeesta. Itsekin niissä kävin kaksi kertaa. Ensimmäinen oli ihan kamala kokemus. Kesähelteet ja huono-olo eivät sopineet yhteena. Sen vuoksi pelkäsin toista kertaa todella, joten hyödynsin KYS:n vuodetta, jossa nukuin pistovälit. Se olikin jo huomattavasti miellyttävämpi kokemus. 😉 Onneksi arvot olivat aina hyvät. Minulla syynä oli isäni diabetes.
http://henriikanpolku.blogspot.fi/
Sujuihan se. Sekosin ihan täysin ja kirjoittelin reaaliajassa hulluja ajatuksiani ylös blogia varten! 😀
Kurkkaa, jos kiinnostaa: http://bebeaulait.bellablogit.fi/2014/05/22/rasittava-sokeri/
Luin! 🙂 Sun olisi pitänyt laittaa emla-voidetta pistokohtiin, jos pelkäsit niin paljon piikkiä!
Olin sokerirasituksessa eilen ja kärsin myös raskauspahoinvoinnista edelleen. Join ennen kokeeseen lähtöä
Lasin vettä kotona joka tuli kaaressa ylös. Rasitus meni huonosta ennusteesta hyvin, labrassa sairaanhoitaja totesi että koe keskeytetään jos oksentaa. Lisäksi piti mainita jos nukahtaa odottelun aikana. Sekin otettiin huomioon jotenkin. En sentään nukkunut vaikka väsytti. 🙂
Aika jännä, minulle ei sanottu mitään nukahtamisesta! En tosin kyllä nukahtanutkaan 😀
Mä jouduin testiin, kun raskauden puolivälin neuvolakäynnin virtsatestissä glukoosiarvo oli koholla. Muuten ei olis tarvinnut, olinhan vasta täyttänyt 25, paino normaali eikä lähisukulaisilla diabetesta. Testin keskimmäinen arvo sitten ylittyikin ja diagnoosi tuli. Kyllä ketutti! Elokuusta marraskuun puoliväliin asti sit mittailtiin sokereita ja syötiin varovasti. Ihan tyhmät ja terveelliset jututkin saattoi nostaa sokeria (hedelmät esim tai vaikka kaurapuuro), mutta tosi säännöllisellä syömisellä arvot pysyi riittävän kurissa. Ylityksiäkin tuli, mutta ei niin paljon, et olisin joutunut lääkityksen aloittaa. Loppuraskaudessa kävimme myös kahdessa ylimääräisessä painokontrolliultrassa, mutta koska kasvu oli normaalia, sain luvan lopettaa sokerin mittailut (pariksi vikaksi r-viikoksi, lapsi syntyi 39+4).
Kyllä välillä tympäs, kun tuntui, ettei saa syödä niin paljonnkuin olis ollut nälkä. Paitsi salaattia. Ja herkkujakin ois tehnyt mieli. Ihan herkutta en ollut, vaan säännöllisesti annoin luvan pieneen herkutteluun, kun muulloin syöminen oli niin säännösteltyä. Lapsen terveys menee kuitenkin omien mielihalujen ohi, ja vaikka tietty pelkäsin isoa sokerivauvaa (jota ei onneksi tullut), niin isompi pelko oli vauvan verensokerin lasku synnytyksen jälkeen. Hiukan vauvan arvot laskivatkin ja niitä jouduttiin mittaillla, mutta se on ilmeisesti yleistä muillakin kuin radi-äitien vauvoilla.
Uuh, tulipa pitkä sepustus. No, kivaa tuo radi-diagnoosi ei koskaan ole ja itsellä se varjosti koko loppuraskautta, turhautti, ärsytti ja pelotti. Mut se tulee jos tulee, sit vain toimii sen mukaan.
Voi ei, kuulostaa kyllä ikävältä! Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin, eihän tuolle tietenkään mitään voi. Täytyy vain niellä kohtalonsa, jos diagnoosi tulee 🙁
Minun kotikaupungissani kaikki yli 25-vuotiaan (ensi)odottajat menevät sokerirasitukseen oli riskitekijöitä tai ei. Lisäksi tietyin riskitekijöin myös alle 25-vuotiaat. Kuitenkin jo ihan naapuripaikkakunnilla on muita käytäntöjä. Minun kokemus sokerirasituksesta oli positiivinen ja juuri niin kuin sinullakin, myös minun kokemus sokerilitkusta oli yllättävän ”positiivinen”. Mielestäni osin turhaakin sokerirasituksesta pelotellaan odottajia.
Itse varasin juuri tänään ajan sokerirasitukseen, vielä lähes kolme viikkoa saa odotella. Pelottaa ihan kauheasti ja masentaa. :/ Itselläkin syynä se että olen 29-vuotias ensisynnyttäjä. En ole juurikaan raskaudesta nauttinut, kun koko ajan syynätään jotain!