Minulta on kyselty kovasti masukuvia ja niitä on tulossa! Olen vielä niin alussa tässä mammabloggaamisessa, etten ymmärtänyt, että vatsani muoto kiinnostaa ihmisiä 😀 Tähän asti olen ottanut vuosikausia vain asukuvia, hehee. Toivottavasti en lupaile liikoja, mutta uusia kuvia voisi olla tulossa blogiin huomenissa! Sitä ennen pieni katsaus arkeeni Instagram-kuvien kautta.
Todiste siitä, että minäkin osaan leipoa korvapuusteja, en vain juuri pidä siitä puuhasta. Osan puusteista jopa pakastin! Tuli oikein kunnon kotirouvafiilis. // Brunssittelimme pienellä porukalla eräänä sunnuntaina meillä. Minusta ystäviä on ihana tavata nimenomaan brunssin merkeissä – ainakin näin odottaessa. Olen brunssiaikaan päivästä paljon parempaa seuraa kuin kuolemanväsyneenä, kiukkuisena ja tuskaisena ilta-aikaan. // Äiti löysi pullanleipomiseni aikoihin hauskan kuvan minimeikäläisestä, joka leipoi ilmeisesti vielä lapsena ihan innokkaasti pullaa, ainakin mummilassa.
Dino tutustui KappAhlilta saamaani Newbie-pakettiin ja erityisesti rapeakorvainen unipupu kiinnosti koiraa kovasti. Mitenhän saan vauvan lelut pysymään Dinon naskalihampaiden ulottumattomissa… // Kokkasin miehelle ja siskolle sitruunalohirisottoa, nam! Kuvassa miehen annos, minähän en raakaa kalaa saa syödä, ja se jos mikä välillä risoo. // Kävimme siskon kanssa Beauty Blender -aamupalapressissä. Tuosta päivästä lähtien meikkimuna on ollut jokapäiväisessä käytössä, ei siis turhaan hehkutettu kapistus! Muotiblogin puolella muuten enemmän juttua aiheesta, mikäli kiinnostaa.
Sushi on ehdotonta lempiruokaani, joten voitte kuvitella, kuinka paljon olen sitä kaivannut viime kuukausien aikana. Aina välillä olen hoitanut himoani esimerkiksi tonnikalatahna- ja avokadosusheilla. Merilevä, jota käytetään sushien sitomiseen (en osaa termejä) ja inkivääri ovat raa’an kalan lisäksi periaatteessa pannassa raskaana olevilla, mutta en ole ottanut ruokarajoituksia mitenkään aivan sanantarkasti. Listerian suhteen olen tietysti ollut tarkka, mutta pieni määrä inkivääriä ei ole saanut minua skitsoilemaan. Maalaisjärjen käyttö lienee näissä paikallaan. // Juhlimme kaverin polttareita eteläisessä Helsingissä ja aloitimme päivän tutustumalla sirkusakrobatiaan. Touhu näytti niin hauskalta, että harmitti aika vietävästi, etten tässä tilassa voinut moista kokeilla. Ilta jatkui Astorian saunassa, joka vaikutti kivalta paikalta juuri polttareiden viettoon. // Mehukone on ollut ahkerassa käytössä siitä lähtien, kun sen ostimme. Kuvassa päärynä-omena-appelsiinimehua, nam!
Vietimme pääsiäistä perinteisesti kotikonnuilla Harjavallassa. Äidin asetelma hiukan kukkaan puhjenneista omenapuunoksista ja neilikoista oli ihana! // Lauantaina oli kansainvälinen kodittomien eläinten päivä ja muistuttelin siitä Instagramissakin. Toivon, että meidän perheen mahtavat rescue-koirat Dino ja Papi kannustavat ihmisiä harkitsemaan mieluummin hylätyn/kodittoman koiran ottamista kuin rotupennun ostamista kennelistä. Minusta on ikävää, että rescue-koirista liikkuu niin paljon vääristynyttä tietoa ja ihmiset kuvittelevat, että ottamalla rotukoiran pennun, he varmistavat saavansa juuri oikealla tavalla käyttäytyvän koiran. Dino ja Papi on tuotu Suomeen suoraan espanjalaiselta tarhalta, joten heidän käyttäytymisensä kotioloissa olikin etukäteen täysi mysteeri. Molemmista on kuitenkin kehkeytynyt aivan upeita ja kilttejä kotikoiria. Monet hylätyt koirat odottavat kuitenkin kotia Suomessa, vapaaehtoisten hyväntekijöiden kotihoidossa. Näistä koirista pystyy sanomaan hyvin tarkasti monenlaisia asioita, kuten tulevatko ne toimeen muiden lasten ja koirien ja jopa kissojen ja jyrsijöiden kanssa. Niiden hihnakäyttäytymisestä ja yksin kotiin jättämisestä kerrotaan yksityiskohtaisesti. Kuvaukset ovat myös totuudenmukaisia, sillä rescue-yhdistykset eivät missään nimessä halua, että koirat joutuvat takaisin kiertoon! Ainakin minä kokisin tällaiselle koiralle kodin antamisen hyvin turvalliseksi! Pennusta kun ei voi koskaan sanoa, millainen koira siitä kehittyy – paitsi ehkä jos olet ammatiltasi koirankouluttaja. Tsekkaa siis kotia etsivät koirat esimerkiksi näistä paikoista, joista meidän koirat on otettu: Espanjankoirat / Espanjan katukoirat. Suomalaisia kotia etsiviä koiria löytyy esimerkiksi Kodinvaihtajista. // Osa pääsiäissunnuntain ateriasta. Miten parsa kunnon voinokareella onkin niin hyvää!
Tuoreessa Trendissä on erinomainen juttu feminismistä (Virpi Salmelta nyt ei voi muuta odottakaan kuin hyviä juttuja!). Tämä pitäisi myös poliitiikojen lukea vaalien alla. Minua riepoo ihan megalomaanisen pahasti se, kun jotkut näennäisen sivistyneet ihmiset, jopa konkaripoliitikot julistavat kirkkain silmin, etteivät ole feministejä vaan tasa-arvon kannattajia. Come on. Yleissivistyksen oppitunti: feministi on yhtä kuin tasa-arvon kannattaja. Newsflash. Siksi haukuin kaikki epäfeministit idiooteiksi Instagramissa. // Dino ja Papi sekä eräs selkävaivainen pallomaha väsähtivät totaalisesti pitkän metsälenkin päätteeksi. // Isosiskontytöt olivat käymässä pääsiäisen jälkeen. Piirsimme 5-vuotiaan kanssa toisillemme kuvat. Tytön piirroksessa meikäläinen on kuulemma tuo keskimmäinen nutturapää. Myös papalla (kuvassa oikealla) on nuttura.
Seuraa Ireneä Instagramissa!
oooooh jos nyt hankkisin koiran, en varmaan voisi hankkia muuta kuin rescue-koiran… Sinun ja siskosi koirat ovat niiiiiiin sulosia!!!
Mutta pakko sanoa, et ainakin täällä Ruotsissa missä asun tällä hetkellä, on feminismi mennyt miesvihan puolelle. Tosi moni ”feministi” ei kannata tasa-arvoa, vaan miesten arvon vähentämistä, siten et naisten arvo nousee miesten yläpuolelle. Se näkyy todella selkeästi, ja osa feminismistä on mennyt niin extreme-suuntaan, että sillä ei oo mitään tekemistä tasa-arvon kans… Että vaik oisin idiootti sun mielestä nyt niin mä oon tasa-arvon kannattaja. 😉
Hihi kiitos, meidät koirat on kyllä mahtavia 😀 Feministisen aatteen mukaan naisilla tulee olla samat oikeudet kuin miehilläkin. Se, että on olemassa joitain yksittäisiä pönttöjä, jotka toivovat ja ajavat naisten ylivaltaa, ei muuta feminismin määritelmää mitenkään. Ja se, että naiset sanovat olevansa ei-feministejä on mielestäni todella kauheaa. Mieti siis vielä kantaasi 🙂
Haha, Joo tiedän määritelmän. Mutta koska täällä feministit ovat usein (ei siis muutama idiootti, vaan useimmat kenen kanssa olen puhunut asiasta… Ehkä hengailen vaan idioottien feministien kanssa, who knows…) miesvihaajia, eivätkä todellakaan kannata yhtäläisiä oikeuksia miehille ja naisille, niin en koe pystyväni sanomaan, että olen feministi. Ristiriitaista ja typerää ehkä, mutta feminismit täällä ei vain saa mun tukea, koska se on mennyt niin semmoseen marttyyriuteen ja miesvihaan.
Suomessa ehkä on asia toisin… 🙂