Eräästä kaikin puolin kyseenalaisesta tissikirjoituksesta on yllättäen seurannut jotain hyvääkin. Olen lukenut jo muutaman erittäin hyvän kirjoituksen, jotka on kirjoitettu enemmän tai vähemmän vastineeksi tuolle bimboilun multihuipentumalle. Mahtava Otto esimerkiksi kirjoitti osuvasti, että paskanvitut tisseistä. Ihastuttava vaimonsa Iina puolestaan muistutti, että ”kukkakeppinainenkin” on ihan oikea nainen. Ihanista ihanin Kaisa taas kirjoitti ajatuksia herättävän tekstin rintojen tehtävästä.
Haluaisin tarttua etenkin Iinan tekstiin, koska se taitaa olla itse asiassa vastalause myös minun kynästäni lähteneeseen juttuun. Iina ihmettelee blogikirjoituksessaan todennäköisesti minun julkaisemaani Tyyli.com-juttua, jonka otsikossa sanottiin Lane Bryantin XL-alusvaatemallien ”näyttävän oikeilta naisilta”. Vaikka otsikko itsessään syntyikin toimituksessa, minä sen allekirjoitin. ”Miksi minä olisin vähemmän oikea nainen, koska en näytä samalta kuin he”, Iina kyselee ihan aiheesta blogissaan. Täytyy sanoa, että nyt otsikoisin jutun toisin, sillä Iina on aivan oikeassa. Olen itsekin monesti ihmetellyt sitä, miksi hoikkia tuntuu olevan paljon hyväksyttävämpää arvostella vartalostaan kuin pyöreämpimuotoisia. Hoikkuuden ihannoinnin vastustaminen on lipsahtanut jo yli äyräiden. Miksi erilaiset vartalomallit pitäisi yleensäkään asettaa vastakkain? Olen täysin samaa mieltä Iinan kanssa siitä, että kaikki me olemme oikeita naisia. Otsikko kumpusi siitä ajatuksesta, että XL-mallien kampanja oli vastaisku Photoshopilla kyllästetylle Victoria’s Secretin Täydellinen vartalo -kampanjalle, joka on vain omiaan luomaan ulkonäköpaineita ja epärealistisia kauneusihanteita. Toki samalla ajatuksella myös ne geenilotossa voittaneet Victorian enkelitkin ovat ihan oikeita naisia, vaikka harvinaisen kauniita ovatkin.
Uskokaa tai älkää, minäkin olen aikoinani kärsinyt nimenomaan poikamaisesta vartalosta. Kaikki kaverini ”näyttivät naisilta” jo varhaisteineinä ja minä puolestani kehityin myöhään. Muistan ikuisesti, kun eräs (sittemmin varsin mukavaksi tyypiksi varttunut) poika sanoi porukassa häpeäkseni: ”Tulkaa, kaikki tissilliset ja Irene”. Muistan myös kerran kuulleeni takanani kulkeneen poikaporukan supisevan ”Onks toi poika vai tyttö. Sillä ei oo persettä eikä tissejä”. Lauta-nimitys tuli harvinaisen tutuksi. Olisin tuolloin tehnyt mitä tahansa tisseistä. Myöhemmin kasvatin itselleni lantion ja muhkeahkon peräsimen, tissit jäivät kuitenkin suhteellisen pieniksi. Juuri nyt huomaan ihailevani eniten poikamaisen hoikkia naisvartaloita ja haaveilen sellaisesta itsekin. Minusta tuntuu, että ihanteeni kumpuaa teini-iän muokkaamasta vartalokuvastani. Hyväksyin vartaloni 15 vuotta myöhässä. Nyt, kun silloinen kurviton kroppa on enää muisto vain.
Oma vartalo ja siinä viihtyminen ovat paljon monimutkaisempia juttuja kuin ajatus siitä, mitä kukakin mies sattuu arvostamaan. Toisaalta minua riepovat Kaisan tavoin myös mielipiteet siitä, että rinnat olisivat tarkoitettu ainoastaan lasten ruokkimiseen. Kaikista rinnoista kun ei ole siihen ja se on myös ihan ok. Itse olen huomannut nyt, raskauteni puolivälin paikkeilla, että vaikka olenkin joskus haaveillut suuremmista rinnoista, minulla on selvästi pienirintaisen naisen identiteetti. En voi sanoa viihtyväni muhkeammissa raskausmuodoissani. Huomasin tarvitsevani isommat rintaliivit ja yritin yhtenä päivänä H&M:n sovituskopissa sulloutua C-kupin imetysrintaliiveihin siinä onnistumatta. Kauhistuin. Minäkö muka D-kuppi? Miten tässä näin kävi? Minulla ei varsinaisesti ole mitään silikonirintoja vastaan. Jos ennen niin pirtsakat ketunnokkani tuhoutuvat mahdollisesta imetyksestä/imetyksistä täysin, enkä viihtyisi nahoissani entiseen tapaan, voisin kuvitella korjauttavani rintani. Mutta en taatusti otattaisi mitään ilmapalloja – siitä voisi kehkeytyä pahemman luokan identiteettikriisi. Voisin ehkä leikkauttaa alkuperäisiä, terhakkaita pikkutissejäni mahdollisimman paljon muistuttavat rinnat. Mutta vain jos minä itse niin haluaisin.
Olen välillä miettinyt, kuinka monelta tuskalta olen säästynyt, sillä en ole elänyt nuoruuttani tässä äärimmäisen brutaalissa some-ajassa. Kuinka paljon enemmän nyt kylvetäänkään pahaa mieltä ja kärsitään kiusaamisesta, kun netissä voi niin helposti arvostella ja syrjiä muita erilaisten viestinten välityksellä. Olen myös ehtinyt jo ahdistua siitä, millaiseen maailmaan synnytän lapseni, vieläpä tytön, jolle on jo laadittu tiukat kauneusihanteet.
Toisaalta maailmassa, jossa mielipiteitään on mahdollista toitottaa joka tuutista, on jotain hyvääkin. Kun joku kirjoittaa, ettei pienirintainen nainen ole miehensä silmissä haluttava, syntyy liuta paljon paremmin argumentoituja kirjoituksia, jotka muistuttavat siitä, että alkuperäinen teksti olikin ihan pelkkää sitä itseään. Olisipa joku minunkin varhaisnuoruudessani kuuluttanut, että paskanvitut tisseistä. Kuka tietää, josko olisin viihtynyt paremmin kropassani ja ollut hitusen onnellisempi. Toivottavasti nuoret, jotka hakevat vielä itsetuntoaan ja vartaloidentiteettiään lukevat myös nämä, oikeasti hyvät kirjoitukset. Iinan sanoin, oikea nainen on jokainen nainen.
Seuraa blogia Bloglovinissa // Facebookissa // Blogilistalla // Instagramissa
Voi miten tutuilta nuo sun kouluajan ikävät kommentit kuulostivatkaan. 🙁
Itseeni ne ainakin vaikuttivat niin, että haaveilin kauan silikoneista, mutta nyt se haave on väistynyt ja olen oikein tyytyväinen minitisseihini. Niiden kanssa kun on helppo pukeutua miten vaan ja sitä minä arvostan ainakin tällä hetkellä. 🙂
Todella hieno ja ajatuksia herättäviä teksti, kiitos! <3
Aijai, jos nyt jo rinnat tuntuu isoilta, niin odotapa sitä, kun maito nousee synnytyksen jälkeen! Itellä normaalisti B-kuppi, mutta kun maito nousi niin rintavarustus oli kyllä sen näkönen kuin olis käynyt Tallinnassa hakemassa täytettä. 😀 Nyt kun maidontuotanto on tasaantunut, nää näyttää taas luonnollisilta, mutta kuppikoko on pysynyt noin koon verran normaalia isompana.
Ja tuohon imetykseen.. tutkimusten mukaan vain muutamalla prosentilla naisista on rinnat, jotka eivät välttämättä tuota tarpeeksi tai ollenkaan maitoa. Muilla imetyksen onnistuminen on enimmäkseen luottamuksesta, tuesta ja tiedosta kiinni. 🙂 Itselle on ollut suuri apu Imetyksen tuki Ry:n Facebook-ryhmästä. Mikäli sulla on ajatuksissa edes osittain imettää, suosittelen tutustumaan!
Muitakin syitä löytyy imettämättömyydelle kuin se, ettei maitoa riitä.
Ilman muuta. Ajattelin vain, että viittasit sen kaltaisiin ongelmiin ”kaikista rinnoista siihen ei ole”-lauseella.
Halusin siis korostaa omaa vahvaa mielipidettäni siitä, että imettämättömyydessä ei ole mitään pahaa eikä siihen tulisi painostaa ja asettaa sitä kohtaan älyttömiä odotuksia ja paineita. Itse haluan imettää mahdollisuuksien mukaan, mutta en halua joutua kohtuuttomasti suremaan ja yrittämään liikaa, jos en syystä tai toisesta pysty/lapsi ei huoli rintaa.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä! Imetyksestä on valtavasti etuja ja usein sen eteen joutuu ja kannattaakin tehdä vähän töitä. Kuitenkaanse ei ole mikään hyvän äitiyden mittari. Jollain saattaa imetyksen epäonnistuminen jättää jopa ttrauman, mikä on tosi surullista ja se olisi voitu ehkäistä oikeanlaisella avulla ja tuella. Kun sitten taas, jos äiti valitsee pulloruokinnan, on paras tilanne, kun sekin valinta tehdään oikeanlaisen tiedon varassa, ja että se on nimenomaan valinta, eikä pakkotilanne, johon on vain ajauduttu. Imetys on herkkä aihe ja aina vähän varon sen kommentointia, siitä ei kuitenkaan saisi tulla tabu. Mullaoli hyvin samanlaisetajatukset iimetyksestä raskausaikana, mutta vauvan synnyttyä yllätin itseni kokemalla imetyksen itselle tosi tärkeänä. Välillä sen sitovuus ahdistaa, mut toisaalta se aika on lyhyt ja tällä hetkellä koen itse olevani vauvassa tosi kiinni (siis että itselle tulee eroahdistus, jos joutuu olla useamman tunnin vauvasta erossa). Mutta, halusi imettää tai ei, apuja kannattaa pyytää kumpaanvaan, jos sellaista kokee tarvitsevansa. 🙂
Oot oikeassa! Jostain syystä kuitenkin monet imettämättömät, kenen kanssa oon keskustellut, ovat kokeneet ikäväksi imetykseen painostamisen, joten sellaisesta pitäisi kyllä päästä eroon. En sitten tiedä, missä kulkisi se kultainen keskitie.
Imetyksen kaikkea tarkoitusta ja merkitystä ei vielä yleisesti tiedosteta. Kuulostaa ehkä uskomattomalta, mutta tiedostava äiti voi sen kautta välittää lapselleen suunnattoman määrän maailmankaikkeuden viisautta. Ja muutenkin paljon. Siksi imettäminen on hyvin tärkeää. Tunteiden kautta välittyy valtavasti informaatiota. Jos aihe kiinnostaa, niin enemmän Siksi imettäminen on hyvin tärkeää. Vladimir Megren Siperian soivat seetripuut -sarjassa. En muista enää missä kirjassa siitä oli enemmän, mahdollisesti 3., mutta sarjan kaikki Anastasiasta kertovat kirjat ovat aivan ihania.
Muuten rintojen kokoa aivan liikaa korostetaan, mikä on median luomaa illuusiota. Ihminen on kokonaisuus, jonka sisäinen tila on tärkein ja se kyllä heijastuu myös ulos. Myönteiset ihmiset ovat ihastuttavia. Toki erilaiset tunteet ovat sallittuja.
Todella hyvä kirjoitus, taas kerran. Se on muuten jännä miten naisellisuutta koskevat pilkalliset kommentit muistaa vielä vuosienkin päästä. Itse kehityin uskoakseni keskivertotahtiin, mutta ensimmäinen iholleni päässeistä pojista koki kuitenkin tarpeelliseksi huomauttaa, ”tyttö kuin kansallislaulu- ei laaksoa, ei kukkulaa”. Muistan sen hetken yhä yhtä tarkasti kuin se olisi tapahtunut eilen illalla. Hyväksyntä, hyväksytyksi tuleminen, on hirveän tärkeää herkässä iässä. Sääli, etten silloin saanut luettavakseni näitä blogikirjoituksia 🙂
Juurikin ne nuorena kuullut kommentit jäävät kummittelemaan, mikä on todella ikävää.
Kiitos hienosta tekstistä 🙂