Laskettu aika oli ja meni, edelleen yhdessä kasassa. Vatsaa kutittaa ja kiristää mielettömästi ja öljypullo on koko ajan lähettyvillä. Mielialat heittelevät myös ikävästi. Eilen olin ihan maani myynyt, tirautin tyylikkäästi itkut Ikeassa, ei huvittanut blogata mutta illalla olin taas ihan hyvällä tuulella. Uni ei ole tulla, ja olen kokeillut jopa meditaatiota, mutta mielessä on ihan liikaa asioita, jotta voisin sen tyhjentää. Niinpä olenkin tuijotellut kännykällä Kardashianeita Katsomosta, kun mies on koisannut vieressä. Turha yrittää väkisinkään nukkua.
Todella rasittavia välillä nuo Odotukseni-sovelluksen letkautukset.
Ärsyynnyin muuten eilen siitä, ettei minulla ole aavistustakaan, miltä supistus tuntuu. Tuntuu, että ihan kaikilla on tähän mennessä ollut jonkinlaisia supistuksia ja minulta kysytään jatkuvasti sellaisista. Onko ollut supistuksia? No en tiedä. Tuskin sitten, jos kerran en tiedä. Kuukautiskipumaista jomotusta on ollut, muttei kipu ole ollut lähellekään sellaista, mitä se voi olla menkkojen aikaan pahimmillaan. Eikä se siis ole sellaista aaltomaista, joka tulisi, voimistuisi ja menisi sitten pois. Enemmänkin sellaista pitkäaikaista jomotusta.
Tuntuu, että aika on pysähtynyt. Kaikki on kotona valmista vauvalle (paitsi se kylpyhuone!) ja nyt vain odotetaan. Päivät kuluvat odottaessa. Pitkän päälle tämä on aika tylsää. Netflixin tuijottaminen ei ole mitään juhlaa, kun sitä tekee kuukauden putkeen ja monet tekemiset (esim. erilaiset urheiluun liittyvät) karsiutuvat ihan vain, koska on raskaana. Kun ei voi toimia täysin normaalisti. Aika moneen ajanvietteeseen liittyy myös vahvasti rahanmeno, eikä äitiyslomalaisen ehkä ihan joka päivä parane mennä leffaan ja pedikyyriin. Mutta eipä tässä auta muu kuin odottaa…
Ei minullakaan ollut supistuksia ekan raskauden aikaan ennen kuin synnytys alkoi. Ainoastaan juuri noita kuukautiskivun tyyppisiä oli. Enkä aluksi edes tunnistanut supistusta. Ihmettelin vaan, kun selkään ja kylkeen koski oudosti. Mut sitten, kun ne aaltomaiset supistukset alkoi, niin sitten ei voinut enää erehtyä ?
Jaksamista odotukseen, se osaa olla tylsää!
Kokeile kutinaan Apobasen Hydrogeeliä, turkoosi tuubi! Auttoi mulla paremmin kuin mitkään öljyt tai edes kortisoni. Ja myötätuntohali täältä, sillä tunsin ensimmäisen supistukseni vasta, kun lapsivedet menivät. Täällä pidetään kovasti peukkuja, että Sipe saapuu pian! <3
Tsemppiä loppuodotusaikaan! Mitä supistuksiin tulee, niin jos ei tiedä miltä ne tuntuvat, niin sitten voi sanoa ettei niitä ole ollut. Kyllä sä sen sitten vaan tiedät, että jaahas, nyt supistaa. ?
Tuo vaihe muuten olikin hiukan outo kun kovasti odotti, mutta oikeastaan ei tiennyt mitä odottaa. Siis että millaisia tuntemuksia tässä nyt sitten pitäisi tulla, jotta voisi innostua? No omalla kohdalla ne olivat alkuun hyvinkin menkkamaisia, mutta lyhyitä eikä juurikaan kipeitä nipistyksiä. Tiedä sitä sitten kuinka joskus seuraavalla kerralla… voiko sillonkaan luottaa tietävänsä mitä tulossa on? Ainakaan kovin tarkasti.
Ei mullakaan ollut supistuksia yhtään ennen varsinaista synnytyspäivää. Ja se oli juu tosi ärsyttävää kun ei tiennyt miltä niiden pitäisi tuntua. Jälkikäteen ajateltuna kylläkin se oli aika onnekasta. 🙂 tsemppiä loppumetreille, aika ei tuossa tilassa voisi juurikaan hitaampaa kulua!
Ei ollut mullakaan supistuksia, vielä senkään jälkeen kun lapsivedet oli jo mennyt… älä huoli, se on myös ihan normaalia ;). Tsemppiä, yritä nauttia Netflixistä vielä hetkisen aikaa!!! <3
Moikka ja myötätuntotsempit täältä!
Mä oon astellu, ettei se loppuaika turhaan oo niin piiiitkä ja hermostuttava-> tuleepa tosissaan se olo, että pelot unohtuu ja vaan haluaa synnyttämään, ihan sama kuinka paljon sattuis ;D
Mutta mulla ihan sama juttu supistusten kanssa. Lähinnä selkäsärkyä ja jomotusta mulla aina ollu (neljäs poika syntyi 2 vkoa sitte<3 ) supistukset astuu kehiin vasta kun on tosi kyseessä. Ja pojat on syntyny viikko ennen, ihan ajallaan ja yliki on menny. Kuiteski kaikki samalla lailla supistuksettomia.
Joten se ei kerro mistään mitään, supistaa etukäteen vaiko ei.
Tsemppiä hurjasti ja toivottavasti keksit jotaki ajankulua. Kohta on nyytti mahan oikeella puolella 🙂
Kaikkea hyvää viimeisiin odotuksen hetkiin! Jännää, kohta näette vauvanne 🙂 sitä itse monesti nietin että miltähän tämä masutyyppi näyttää. Toisinsanoen raskaus on suht alussa, vko 18, eikä synnytys ole vielä vallannut ajatuksiani 😀
Älyttömin Odotukseni- sovelluksen ”viisaus” tähän mennessä on ollut ”Hei, olet raskaana!” No shit… 😀
Mulla tuli koko raskauden eka supistus noin 12 tuntia ennen kuin oli vauva kainalossa. Olin viimeiset viikot ihan varma, ettei synnytys varmana lähde itsestään käyntiin, kun mitään supistuksia ei ollut missään vaiheessa ollut. Niin ne sitten vaan alkoivat kuin salama kirkkaalta taivaalta 2 päivää lasketun ajan jälkeen. Eli milloin vaan voi alkaa tapahtua! 🙂 Ja mulla supistukset oli pari ekaa tuntia aika kivuttomia, mut selkeästi aaltomaisia, niin siitä tunnistin ne.
hirveästi tsemppiä ja voimia edessä olevaan koitokseen!!! Ei löydy täältä tyhjentäviä neuvoja tuleviin hetkiin. Ainoastaan kehottaisin syömään hyvin 😀 luota itseesi ja tuntemuksiisi niin kaikki menee varmasti hyvin!
ps. myöskään minulla ei ollut harjoitussupistuksia, ja oikeat alkoivat vasta 1,5vrk ennen lapseni syntymää.
Mulla ei ollut yhden yhtä supistusta ennen varsinaisia synnytyssupistuksia, jotka sitten alkoivatkin säännöllisinä 4-6 minuutin välein noin vartti lapsiveden menon jälkeen. Mietin myös, miltä supistukset tuntuu ja mistä tiedän, milloin on tosi kyseessä, mutta kun eka supistus tuli, ei paljon jäänyt ihmettelylle sijaa. 😀 Kyllä sen siis tietää, kun on tosi kyseessä. Tsemppiä ja toivotaan, että Sipe päättää tulla ihmettelemään ulkomaailmaa mahdollisimman pian. 🙂
Sama homma täällä, ei ainuttakaan supistusta ennen tositoimia: menkkajomotuksia ja vatsan kovettumisia vain. Supistukset alkoi heti kun vedet meni säännöllisinä, eikä voinut erehtyä mistä on kyse: ekasta supistuksesta 3h15min siihen kun bebe oli sylissä. Ei siis tosiaan, kuten edelläkin moni kertonut, ole merkki mistään myöskään supistamattomuus. Tsemppiä <3
Mullakaan ei yhden yhtä supistusta ollut tullut ennen kuin synnytys oli käynnissä. Alko jo hieman raastaa hermojakin kun koko ajan kaikki kyseli että onko tullut ennakoivia supistuksia.
Supistukset alkoivat siis 40+0 aamulla, enkä edes silloin aluksi ollut varma, onko ne nyt niitä supistuksia. Ne sitten jatkuivat iltaan ja sitten ei ollut enää epäilystäkään siitä, että onko nää nyt niitä 😀 Typy syntyi meille 40+1.. Tsempit viime hetkiin <3
Tsemppiä loppupäiviin! Mulla on täsmälleen samat fiilikset kuin sulla eli kaikki on valmista ja kaikki ”kiva” mitä oli suunnitellut tekevänsä ennen vauvan tuloa on sekin tehty. Ja nyt ei energiaa ja voimiakaan ole enää kauheasti, että viitsisi kovin pitkille retkille lähteä. Samoin täällä on ihmetelty mielialamuutoksia ja tuosta vaan alkavaa parkumista. Ollaan vähän teidän jäljessä (38+5), ja pahimmassa tapauksessa tätä odottelua kestää vielä kolme viikkoa. Onneksi vointi on hyvä. Tsemppiä ja voimia, ja kiitos mukavasta blogista!
Ensimmäistäni odottaessa mikua sapetti, kun neuvolassa alusta asti tiedusteltiin liikkeiden tuntemista ja supistuksia. Että onko vai ei?
Se on ihan sama kuin teinitytöiltä tivattaisiin, onko runsaat kuunautiset vai ei? Mistäs tiedän, kun en ole toisenlaisia koskaan nähnyt.