Kerroin teille aiemmin imetyshankaluuksistani, jotka onneksi ainakin toistaiseksi on jotakuinkin selätetty (kop kop). Kiitos muuten kaikille vinkeistä ja muista kommenteista postaukseen! En ole uskaltanut sanoa tätä edes ääneen ja todennäköisesti nyt, kun sen sanon, kivut palaavat. Mutta nyt, kun tälle linjalle lähdettiin, voin puhella muitakin puun koputtamiseen edellyttäviä juttuja: syömiset ovat sujuneet meillä aivan äärimmäisen hyvin.
Ajattelin jo ennen vauvan syntymää, että haluan imettää mutta myös, että Sipe söisi pullosta. Ja nyt meillä syödään tyytyväisenä sekä rinnasta että pullosta. Pullosta syötän ensisijaisesti pumpattua rintamaitoa, mutta toisinaan myös korviketta.
Arvoin tovin synnytyksen jälkeen, koska kannattaisi aloittaa pullolle totuttaminen. En nimittäin halunnut, että vauva hylkäisi tyystin rinnan, sillä pullosta on tunnetusti helpompi saada maitoa kuin tissistä ja sekös vauvaa usein miellyttää. ”Onneksi” minun piti lopulta tehdä päätös pakon sanelemana. Ostimme siis tuttipullon, kun imetyskipu alkoi (uudelleen) käydä täysin sietämättömäksi. Pumppasin maitoa sähköpumpulla ja syötin rintamaitoa pullolla, sillä pumppaaminen ei sattunut nimeksikään. Jo yhden päivän imettämättömyys helpotti ja pystyin taas imettämään itkemättä kivusta. Pidän edelleen pieniä imetystaukoja, jos kipu vihjailee palaavansa.
Sipe ruokailee pullosta kerran, pari päivässä lyhyen aikaa, vaikka mitään pakkoa ei olisikaan. Näin pidän tottumusta yllä ja toisaalta isäkin saa näin osallistua vauvan ruokailuun. Olen niitä äitejä, jotka eivät varsinaisesti nauti siitä, että ovat täysin korvaamattomia ruokailun suhteen. Minusta on helpottavaa, ettei siitä seuraa katastrofia, jos en ole aivan välittömästi saatavilla, kun nälkä iskee. Vauva kun ei tunnetusti juuri pyynnöstä odottele, vaan haluaa ruokansa HETI kun siltä tuntuu. Olen Sipen kanssa joka tapauksessa paljon kaksin ja imetän pitkiä aikoja, joten on mukavaa, että mieskin voi välillä ottaa vauvan hoitoonsa. Toistaiseksi en ole kaivannut omaa aikaa, mutta lähipäivinä olen suunnitellut lähteväni ainakin ristiäismekko-ostoksille ihan yksin. Tällöin pakastetut äidinmaidot tulevat tarpeeseen.
Miten teillä ruokaillaan?
Seuraa blogiani Bloglovinissa // Blogit.fi:ssä // Facebookissa // Instagramissa // Blogue.fi:ssä
Ekan kuukauden aikana E sai pari kertaa pullosta ä-maitoa. Sen jälkeen ei pulloa enää kelpuutettu oikeastaan ollenkaan. E on kuitenkin ollut tosi tyytyväinen ja helppo tapaus sen puolesta, että olen voinut olla 2-4 tuntia täysimetysaikana pois kotoa, kun vain on syöttänyt lähtiessä. Ja oikeestaan ehkä kerran tai kaks kirosin, ettei pullo kelvannut. En halunnut pullolle totuttaa, kun pelkäsin jotenkin niin paljon imetyksen puolesta. 😛
Nyt on kiinteitä syöty nelisen kuukautta ja niitä menee hintsusti edelleen.. pullo ei kelpaa edelleenkään, mut enpä koe sitä enää tarpeelliseksi. Kuitenkin on alkanut tuntua, että ois kiva vähän äidintahdistaa imetyksiä pikkuhiljaa, mut ku ei sitä muuta ruokaa tarpeeksi mene. Katsotaan nyt siis tuonne seuraavaan etappiin, eli vuoden ikään ja sit uudestaan fiilikset imetyksen kanssa. Todennäköisesti en tule ainakaan omasta aloitteesta imetystä lopettamaan vielä heti yhden vuoden iässä, jollei siis vauva päätä vieroittua. Oma toive olisi jatkaa noin 1,5-2 vuoden ikään, who:n suositusten mukaisesti. Mutta mennään yhdessä lapsen kanssa, viikko ja kuukausi kerrallaan.
Ihana kuulla, että siellä sujuu teidän toiveiden mukaisesti! 🙂
Tosi kiva, että ruokailut sujuu nyt noin hienosti! 🙂 Mä myös arvoin pitkään, mikä olisi hyvä hetki alkaa totutella pulloon ja lapsi taisi olla noin 6 viikon ikäinen, kun annoin ensimmäisen kerran pumpattua äidinmaitoa pullosta, ei mitään ongelmaa! Siitä sitten joitakin kertoja viikossa joikin ihan tyytyväisenä, aina kun annettiin, kunnes tuli pidempi tauko ja sen jälkeen ei enää suostunutkaan ottamaan. Se oli tosi turhauttavaa, mutta jälkikäteen ajateltuna ei ehkä yritetty tarpeeksi sinnikkäästi totuttaa pulloon uudelleen. Mutta toisaalta, pieni hetkihän se vaan oli meidän elämässä, nyt imetysvälit on jo niin pitkiä, ettei tarvitse tätäkään murehtia. 🙂
Meillä poika joi pullosta lisämaitoa tyytyväisenä ekat 2 vkoa, jonka jälkeen on pärjätty imetyksellä. 3 vkon pullotauon jälkeen se ei enää kelvannutkaan, kun iskä ois rauhoitellut äidin lyhyen 1,5 tunnin poissaolon aikana. Että jos haluan yli imetystauon (joka on kaikkea 0,5 ja 4 tunnin väliltä) olla poissa, pitäs pulloa opetella uudelleen. Luulen, että meille riittää jatkossa ruisku hätävaraksi.
Huikeeta että pieni huolii sekä pullon että rinnan! Ja kiva kuulla että imetyskipu on hellittänyt. Mä yritin pitkäjänteisesti saada meidän vauvaa juomaan pullosta, ja käytettiin ihan posketon summa siihen että ostettiin kaikki mahdolliset tuttipullot kokeiluun- maito (pumpatttu) kelpasi pullosta satunnaiset kolme kertaa. Yrityskertoja varmaan kaks nollaa perään 😀 Niinpä pääsin itse viettämään omaa aikaa vasta kiinteiden alotuksen jälkeen.