Kerroin pian synnytyksen jälkeen, että otin toipumisajan aika raskaasti. Tuolloin tuntui, etten varmasti ikinä enää tunne oloani normaaliksi. Tyypillistä minua pelätä aina pahinta. Viikot kuitenkin kuluivat ja nyt voin todeta, että kivut ja kiristykset ovat tiessään. Yritän päivittäin muistaa olla pitämättä hyvää oloani itsestään selvyytenä ja iloita terveydestäni. Vielä hetki sitten olin ihan romuna, mutta selvisin kuin selvisinkin vaikeasta ajasta.
Myös melkein kaikki 20 raskauskiloa ovat tipotiessään ja kroppa tuntuu jälleen omalta. Päivittäisestä pitkästä vaunulenkistä on tullut tärkeä osa arkea, ja on ihanaa kun liikunta maistuu taas pitkän tauon jälkeen. Jälkitarkastukseni aika on ihan pian eikä kestä kauan ennen kuin uskaltaa taas alkaa hiukan treenailla lihaskuntoakin. Vatsalihasten treenaaminenhan on pannassa raskauden jälkeen, sillä suorat vatsalihakset ovat tovin erillään toisistaan. Lihasten pitäisi kuulemma palautua normaaleille paikoilleen puolen vuoden sisällä synnytyksestä. Mitään kiirettä treenailuun minulla ei kuitenkaan ole. Ainoastaan jotain kevyttä yläkropan jumppaa tekisi mieli jo tehdä, sillä huonot imetysasennot ovat tuoneet vanhat tutut niskahartiajumit takaisin. Juuri kun ajattelin, ettei tarvitse kärsiä niistä äitiyslomalla, kun ei istu pitkiä päiviä koneen ääressä.
Kaikista tärkein treeni synnytyksen jälkeen on kuitenkin aika huomaamaton ja sitä voi tehdä missä ja milloin tahansa. Voin nimittäin kertoa, että synnytyksen jälkeen tuntuu aika eksoottiselta lähteä ensimmäistä kertaa jaloittelemaan. Pahoittelut ikävästä mielikuvasta, mutta tuntuu kuin kaikki sisäelimet voisivat luiskahtaa hetkenä minä hyvänsä ulos tuolta alakerran kautta. Jos on ollut aiemmin hiukan laiska treenaamaan lantionpohjalihaksia, voin vakuuttaa, että synnytyksen jälkeen tekee mieli tehdä fysioterapeutin määräämät harjoitukset tunnontarkasti joka päivä. Ja se ilman muuta kannattaa – kukapa haluaisi riesakseen inhottavia vaivoja, joita lantionpohjalihasten huono kunto tuo mukanaan. Olen katsonut viime aikoina hävettävän paljon Kardashianeita Katsomosta ja yksi jakso käsitteli Kris Jennerin virtsankarkailua (kyllä). Vaikutti, ettei hän ollut kuullutkaan lantionpohjaharjoituksista, vaikka pian kuusikymppinen nainen on synnyttänyt luoja paratkoon kuusi lasta! Ihmeellistä, että hän on ylipäätään selvinnyt tähän asti ilman vaippoja.
Kuulemma myös Suomessa lantionpohjan toimintahäiriöiden hoitaminen on huonossa jamassa. Iltalehden haastatteleman fysioterapeutti, seksuaalineuvoja Heidi Longan mukaan esimerkiksi Ranskassa naiset saavat synnytyksen jälkeen useita kertoja lantionpohjan fysioterapiaa! Lonka neuvoo jutussa, että lantionpohjaa tulisi treenata ainakin viitenä päivänä viikossa – niin nopeutta kuin maksimi- ja kestävyysvoimaakin. Sopiva harjoittelumäärä on 5-10 supistusta kutakin liikettä kohti. Minua neuvottiin synnärillä tekemään ihan perus supistus- ja rentoutusliikkeitä 30 toistoa neljä kertaa päivässä viitenä päivänä. Oiva hetki tehdä lantionpohjatreeni on imettäessä.
Miten te muut aloititte treenit synnytyksen jälkeen?
Kiitos tästä! Aihe on mietityttänyt minua kovasti, vaikka vasta toista kolmannesta mennään. Tämä antoi paljon uskoa, ja jonkun mallin siitä, miten asiat voivat mennä. Toivon voivani liikkua jonkin verran ihan synnärille asti. Saapa nähdä.
Aloitin pikkuhiljaa lenkkeilemällä, alkuun 15 min lenkki o
Puhelin sekoilee ja viesti lähti liian aikaisin. Eli aloitin lyhyillä vaunulenkeillä ja jo 15 min oli alkuun enemmän kuin tarpeeksi. Siitä pikkuhiljaa kunnon kasvaessa ja kipujen ja kiristysten loputtua kävellään pitkiä lenkkejä. Kerran viikkoon käyn jumpassa vauvan kanssa, missä vauvaa käytetään painona. Meillä siis 4 kk vauva ja jumppa aloitettiin n 3,5 kk. Kovasti tekisi mieli salille, ennen raskautta kävin 5-6 kertaa viikossa ja jouduin vähentämään pahoinvoinnin vuoksi ja lopulta lopettamaan lääkärin määräyksestä. Salille meno on lähinnä viitsimisestä kiinni.
Lantionpohjanlihaksia treenasin raskauden aikana päivittäin, nyt en enää ole. Ongelmia ei ole ollut. Vatsalihasten treenaamisen aloitin kun jumppa alkoi. Ja pyrin pitkin viikkoa treenailemaan niitä. Suosittelen lämpimästi osteopaattia niska-hartiaseudun ongelmiin! Suuren avun olen saanut sieltä!
Juu… kokemuksen syvällä rintaäänellä, lantionpohjaa KANNATTAA treenata. Mä pissasin housuun ihan kunnolla kaupungilta tullessani. Oli kauhee pissahätä ja yritin pidätellä sisälle asti, mut lihakset ei vaan toiminu. 😀 Nyt jo naurattaa, mut sillon itketti ja olo oli kyllä niin nöyryytetty… jätin rattaatkin ulos ovelle ja äkkiä juoksin sisään ja huusin miestä hakemaan lapsen sisälle. Olipahan kokemus…
Onpa harmi, että toipumisesi oli niin työläs. Itse olin niin onnekas, että en tuntenut oikeastaan minkäänlaisia palautumiskipuja. Vaikka olin ensisynnyttäjä, en revennyt ollenkaan, mitä voi olla kiittäminen. Kipein paikka synnytyksen jälkeen oli epiduraalin pistopaikka selässä, mikä sekin tuntui vain silloin, kun paikka osui johonkin. Se kertoo varmasti paljon siitä, miten hyvin kaikki meni.
Olen harjoittanut lantiopohjan lihaksia hävettävän vähän. Tämä kirjoitus saa kyllä skarppaamaan asian suhteen, kiitos siitä. 🙂
Aloittelin noin 6 viikkoa synnytyksen jälkeen liikunnat kevyesti, lähinnä kävelylenkkejä ja kevyttä lihaskuntotreeniä, kun jotenkin tuntui, että oli pakko päästä tekemään jotain jo ennen jälkitarkastusta. Nyt 10kk synnytyksen jälkeen voin sanoa, että olen jopa fyysisesti paremmassa terässä kuin ennen raskautta, vaikka liikuin aiemminkin paljon. Kotitreenit ja lenkit ovat tehneet tehtävänsä. 🙂
Palauduin onnekseni synnytyksestä paljon nopeammin kuin etukäteen ajattelin. Synnytyksen jälkeisenä päivänä kävin jo rauhallisella kävelyllä sairaala-alueen ympäri.
Lantiopohjan löystymisen huomaan tipottaisena virtsankarkailuna. Tässä ei auttanut se, että lihakset olivat erittäin hyvässä kunnossa ennen raskautta. Raskauden aikana selkä-niska-hartia-alueen kivut hellittivät hiukan normaalista, koska kiinnitin erityisen paljon huomiota hyvään ryhtiin ja oikeisiin työskentelyasentoihin. Nyt kivut ovat palanneet imetyksen myötä. Vauva kun on levoton syöjä niin kenotan koko ajan pää alaspäin.
Kirjoitit jossain kohtaa tukivyöstä. Oletko käyttänyt sitä ja jos olet niin suositteletko edelleen muillekin? Ostin itse Belly Binderin, mutta käyttö jäi yhteen kertaan koska palautuminen oli niin nopea.
Itselläni esikoisen synnytyksestä aikaa nyt kaksi viikkoa. Itse palauduin hyvin nopeaa enkä synnytyksen jälkeen ole kipua kauheasti tuntenut..vaunuttelemaan olen päässyt nyt vasta kolmisen kertaa, mutta tarkoitus olisi siitä nyt ottaa säännöllinen osa päivärytmiä..kaipaan kuitenkin kovasti kunnon treenausta..viime kerrasta meinaan on aikaa. Kotona odottaa bodypump videot – painot sekä juoksumatto..nämä kuitenkin pannassa sinne jälkitarkastukseen saakka..joka on vasta reippaan kuukauden kuluttua. Täytyy kuitenkin malttaa.