Sunnuntaina juhlittiin siis Sipen ristiäisiä meidän kotona maalla. Päiväksi valikoitui ensimmäinen hääpäivämme, kun se sattui juuri sopivasti parin kuukauden päähän Sipen syntymästä. Niinpä päivä, paikka ja pappikin olivat samat kuin vuosi sitten.
Kaikki sujui hienosti, vaikka edellisenä päivänä iskikin pieni paniikinpoikanen kuten meikäläisellä aina ennen juhlia. Jännitys ei kuitenkaan ollut mitään verrattuna vuodentakaiseen. Oloa rauhoitti ajatus, että juhliin on tulossa vain perheenjäseniä ja kaksi parasta ystäväämme. Mitä sitten, jos kaikki ei mene ihan käsikirjoituksen mukaan?
Sipen oikeaksi nimeksi tuli nimi, joka oli tiedossa jo pitkään. Se ei ollut vieraille mikään yllätys, monet tiesivät sen jo ennen vauvan syntymää. Minulle on aina ollut selvää, että haluan nimetä tyttäreni suhteellisen erikoisesti. Olen nimittäin kokenut itse hyötyneeni etunimi ja sukunimi -yhdistelmästä, jota ei löytyne toista. Sipen sukunimi on yleinen, mutta kolmen etunimen yhdistelmä varmasti sellainen, jollaista ei toista ole.
Myös kastejuhla oli meille selviö. Kuulumme kirkkoon ja halusimme ehdottomasti, että myös lapsemme liitetään seurakuntaan. Kummien kanssa oli käydä vähän köpelösti, sillä niin monet ystävämme ovat eronneet kirkosta. Sipekin sai vain yhden kirkkoon kuuluvan kummin. Pähkäilimme kummiasiaa pitkään ja tulimme lopulta siihen tulokseen, että haluamme juuri nämä neljä kummia, vaikka kolme heistä ei olekaan enää seurakunnan jäseniä. Lupaa yhteen kummiin piti anoa kotiseurakunnastamme, mutta tämä oli vain byrokratiaa.
Kummeiksi tuli Johanna ja Erika ja heidän poikaystävänsä.
Sipe sai kummeiltaan aivan ihanan lahjan: Minna Parikan pupukengät!
Tämä asu Sipelle puettiin kasteen jälkeen. Mekko ja kengät ovat Mayoralin ja ostin ne Stockmannilta. Panta on Lindexin.
Kaunis kakku! Ei tosin näytä ihan britakakulta. 😉
Juu ei 😀 mies ei ottanut mun toiveita huomioon muuten kuin että kakku on pyöreä 😀
ihana syksyinen ja seesteinen tunnelma kuvissa. Kakkukin näyttää oikein makoisalta ja teemaan sopivalta. Erilaisessa nimessä on myös ikävät puolensa kun aina joutuu tavaamaan, mutta se nyt on pientä 🙂
Mistähän oma mekkosi on, sävy näyttää täydelliseltä!
-Anna
Ei erilaista välttämättä joudu tavaamaan, jos se on suomen kielen kirjoitusasun mukainen.
Voi miten kauniit kastajaiset, tuli ihan kyynel silmään. Hurjasti onnea ja iloa koko perheelle. Voikaa hyvin.