Vauvamme täytti ihan vaivihkaa kaksi kuukautta. En edes olisi huomanntu koko ”merkkipäivää”, mutta Sipen täti toivotteli onnea maanantaina. Monet sanovat, että vauva-aika kuluu hirveän nopeasti, mutta minusta nämä kaksi kuukautta ovat kuluneet suorastaan madellen. Synnytyksestä tuntuu olevan iäisyys ja toisaalta nyt jo tuntuu, että ainahan meillä tuo vauva on ollut! Voi olla, että aika lähtee nyt keulimaan, kun elämästä on tullut paljon helpompaa – kun rutiinit alkavat rullata.
Oman lapsen kasvuvauhtia ei luonnollisestikaan huomaa, mutta onhan se ihmeellistä kun oikein pysähtyy miettimään, että ihan vasta tovi sitten vauva oli pikkuinen avuton möykky, joka hädin tuskin silmiään avasi. Joka ei ottanut juuri mitään kontaktia – nukkui ja söi päivät pitkät. Joka hukkui 56-kokoisiin vaatteisiinsa. Nyt olen jo kyynelsilmin pakannut pois ne pienimmät vaatteet. Se ihan hetki sitten syntynyt vauvamme katselee jo maailmaa ja meitä, hymyilee, hihkuu ja kiljahtelee. Kannattelee omaa pikkupäätään. On jo melkein unohtanut vauvarefleksinsä. Tapittaa suoraan silmiin ja hymyilee hampaatonta hymyään leveämmin kuin itse ikinä edes osaisin. Huitoo hullun lailla menemään pinnasängyssään, kun pitäisi käydä iltaunille.
Hänellä on jo ihan oma päivärytminsä. Nousemme sängystä 9-10 aikoihin Sipen syötyä vähäsen. Sitten tyttö istuu tyytyäisenä sitterissään, kun keittelen kahvit ja syön aamupalaa. 12-13 aikoihin lähdemme reilun tunnin mittaiselle vaunulenkille ja kotiin tullessamme Sipe nukkuu vielä muutaman tunnin vaunuissaan raikkaassa ulkoilmassa. Illan suussa hän vähän kiukuttelee, ellei joku kantele häntä ympäri asuntoa, mutta tuo känkkäränkkävaihekin alkaa olla taakse jäänyttä elämää. Yhdeksän aikoihin illalla hän ottaa pienet tirsat, jotta voisi aloittaa parin tunnin päästä älyttömän menon ja meiningin juuri kun pitäisi käydä pidemmille unille. Imettelen häntä vielä sängyssä telkkaria katsellen ja siirrän sitten omaan pinnikseen. Syötän vielä tovin pullosta ja Sipe simahtaakin pullo suussa puolen yön aikaan. Parin viimeisen viikon ajan hän on nukkunut ihanasti kuutta, jopa seitsemää tuntia yössä putkeen! Pitkien yöunien jälkeen hän syö pienen hetken vieressäni ja jatkaa sitten uniaan sinne yhdeksään, kymmeneen. Äidilläkin on siis ollut aika lokoisat oltavat! Harjavallan ristiäisreissun jälkeen rytmi meni vähän pipariksi ja Sipe on herännyt aiemmin syömään yöllä, mutta olemme silti nukkuneet niin pitkään, että olen ollut ihan pirteä itsekin.
Sipen kasvukäyrä on ihan out of control. Käväisimme tiistaina neuvolassa ja hoitaja ihmetteli tytön pituuskasvua. Sipehän siis syntyi 49-senttisenä ja nyt pituutta on jo 59 senttiä. Painoa on kertynyt 5380 grammaa, kun syntymäpaino oli 3185 grammaa. Pitkähän tytöstä väkisinkin tulee. Isällä on pituutta 190 senttimetriä ja äitinsä on kaikkine 176 sentteineen perheensä lyhyin.
Body saatu Aarrekidiltä!
Tosi mukavaa lukea sun kokemuksia, kiitos kun kirjoittelet niitä! Ja ihanaa, että rutiineita on pikku hiljaa alkanut teille löytyä! 🙂 Täällä on vielä laskettuun aikaan reilut 4 viikkoa ja kovasti tulee mietittyä tässä päivittäin erilaisten askareiden äärellä, että ”mitenköhän mä tänkin sitten teen kun vauva on täällä myös”. Siis ihan perusasioista lähtien! 😀 Mutta kaipa sitä nopeasti oppii erilaiset kikkakolmoset ja löytää sen oman rytmin vauvan kanssa. Esikoista siis odottelen, kuten pohdinnoista varmaan huomaa! 😀 Kivaa päivää teille!
Hyvä Sipe! Hienosti kasvat. <3
Muistan nuo ajatukset omalta kohdaltani myös tosi hyvin. Aika menee nopeasti, mutta toisaalta tuntuu, että viikot vaan matelee.
Hienosti teillä tuntuu menevän! Usein puhutaan äidin ja isän väsymyksestä ja unettomista öistä kun on pieni lapsi, mutta voisivat myös vastapainoksi puhua siitä, että eihän kaikilla suinkaan asiat mene pelkästään huonosti.
Itsekin sain vauvan kanssa nukkua ruhtinaallisesti.
Hieman ihmettelin, miksi annatte vauvan nukahtaa hetkeksi iltayhdeksältä?! Eikös vauva jo voisi suoraan jäädä siitä yöunille? Näin saisitte vanhempina hieman omaa keskinäistä aikaa siinä illalla, ettei teidän tarvitsisi kukkua virkeän vauvan kanssa hereillä puolille öin?
Voisiko vauva nukkua pienet unoset esim. kuuden-seitsemän maissa, jolloin väsy tulisi yhdeksään mennessä?
Mutta jos Sipeä ei vain nukuta vielä niin paljon, että yöunille alkaisi? 🙂 Meillä oli naperolla aikalailla samanlainen rytmi ensimmäiset 3 kk, että yöunille ei todellakaan alettu ennen klo 23 ja monesti meni vähän pitempäänkin. Yritin kyllä pitää hereillä tai nukuttaa tirsoille aiemmin, mutta kun ei niin ei. Ja nyt 8 kk vanhana menee yöunille 23.30-21 ja nukkuu 7 asti aamulla, juo maitoa ja monesti jatkaa vielä unia tunnin pari.
Tuo ajankulu on kyllä jännä juttu vauvavuoden aikana. Muistelen, että pari ekaa kuukautta meni suht rauhallisesti ja hitaasti, vauva vaan nukkui ja söi, niin välillä itseäkin pitkästytti. Ja toisaalta taas kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä, että sekin sai ajan tuntumaan hitaammalta. Mutta sitten, kun elämä vauvan kanssa asettui, niin aika lähtikin suorastaan rynnimään eteenpäin ja koko ajan vaan tuntuu kiihtyvän. Olen suunnitellut palaavani töihin ensi elokuussa, ja nyt jo suren ajatusta. 😀 Koska tiedän, että ensi kesä on käsillä niin äkkiä…
Meillä alkuun vauva nukkui pitkiä päikkäreitä. Sitten muuttui ettei nukkunut ollenkaan tai ihan lyhyitä 20 min unia. Öisin nukkui 2-3 tunnin pätkiä. Sitten yhtäkkiä alkoikin nukkua 6-7 tuntia yössä. Ja nyt 4 kk nukkuu taas 2-3 tunnin pätkiä öisin. Päivärytmi on vasta nyt alkanu muotoutua ja vauva herää n klo 8-8.30. Ekat unet kun mennään lenkille n 10.30-11. Toiset unet joskus 15-16 välillä. Ja nukkumaan nyt 19-20 aikoihin. Ennen meni vasta klo 23, pari tuntia tankkaili rinnalla ja torkkui siinä. Varmasti aikaisemminkin olisi voinut jo laittaa sänkyyn mutta
Itse en ainakaan pitänyt kiirettä päivärytmin löytymiselle. Poika onkin tavallaan itse näyttänyt oman rytminsä, ja päiväunien mukaan sitä mennään 🙂
Mutta vauvan uni siis muuttuu koko ajan ja googlettamalla ”4 month sleep regression” löytyy paljon tietoa miksi unesta tulee katkonaisempi n 3-6 kk ikäisenä. Faktojen tietäminen auttaa ja helpottaa ymmärtämään vauvaa ja sen heräilyä, eikä tule turhaan stressattua.
Meillä kans alkoi noihin aikoihin asettua jonkinlainen rytmi. Ja yöunet oli myös yllättävän hyviä, kun eka unipätkä oli aina sen 4-6 tuntia… kunnes päästiin noihin edellä mainittuihin 4 kuun hulinoihin. 😀 4,5kk iässä unet alkoi mennä katkonaisemmaksi ja sillä tiellä ollaan edelleen, toki välissä ollut viikon, parin parempiakin jaksoja. Päivärytmi on myös ehtinyt muutamaan otteeseen muuttua, ja nyt päiväunia tulee enää yhdet päivään, ni taas on uusi rytmi menossa.
Toivottavasti teillä hyvät unet jatkuu, mutta hyvä tietää myös, että heräily on ihan normaalia kehitykseen liittyvää, koska sitä on melko todennäköisesti tulossa vielä. Mulla ainakin helpottanut oloa henkisesti, kun on osannut aatella, että vauvojen ei ees kuulu osata nukkua koko yötä. 🙂
Jos haluaa vauvan käyriä seurata kotona, niin kannattaa syöttää tiedot http://www.kasvuseula.fi sivustolle. Osalla neuvoloista on käytössään vielä vanhat käyrät ja noissa kasvuseulan käyrissä on otettu vanhempien pituus myös huomioon.
Oi miten ihanilta teidän yöt ja aamut kuulostaa! Mä sain tasan kerran juotua aamukahvin lämpimänä ensimmäisen 3kk aikana 😀
Hei, ystävällusesti huomautan, että vauvan ei kannata antaa juoda _pullosta_ maitoa makuuasennossa!
Ystävällisesti olisit voinut kertoa perustelunkin?
Lapsen kanssa päivä kestää pitkään, mutta vuodet kuluvat nopeasti. Tämä oli mielestäni osuva toteamus niinä joinakin ei niin hyvinä päivinä 😉
Wow, olet todella onnekas!Oma 3 kk vanha poikani on ollut todella pirteä tapaus ihan alusta saakka. Pikkumies haluaa koko ajan tarkkailla ympäristöään eikä päiväunet oikein kiinnosta, nukkuu korkeintaan tunnin päikkärit.Onneksi nukkuu 12 tuntia yöllä (tosin syö 3 tunnin välein). Vaunuissakin viihtyy korkeintaan 30 min ja vain jos suojakupu on alhaalla niin, että voi tarkkailla taivasta ja puita. Muuten kirkuu kuin hullu ja onneksi koiramme on päässyt sukulaisten luo hoitoon,jotta sen elämänlaatu ei kärsisi liikaa. Nytkin kun poitsu on alkanut kääntyilemään ei ollenkaan malttaisi nukkua. Kyllähän pikkumiehen innostus saa mamman liikuttumaan ja sydämen pakahtumaan onnesta, vaikka varsinainen zombie olenkin. En todellakaan ymmärrä miten ihmiset pärjäävät useamman pikkulapsen kanssa!