Olen ollut viime viikkoina (kuukausina?) aivan toivoton reikäpää. En tiedä tarkkaan, mikä tämän käsittämättömän hajamielisyyden aiheuttaa, sillä olen mielestäni saanut unta äitiyslomalla peräti enemmän kuin työelämässä. Toisaalta uni on ollut varmasti paljon katkonaisempaa ja herkempää kuin ennen. En juuri heräile vauvan ääntelyyn yöllä, mutta tasaisin väliajoin ihan vain tarkistamaan hänen vointiaan. Ettei käsi tai jalka ole huonossa asennossa. Että henki kulkee.
Olen siis kuitenkin nukkunut huonosti verrattuna esimerkiksi mieheen, joka ei herää edes Sipen nukahtamista edeltävään käsittämättömään ilakointiin ja älämölöön. Toisaalta olen paljon herkemmässä tilassa myös päivisin, ympäri vuorokauden siis. Keskittymiseni on niin vahvasti osoitettu lapselleni, että teen kaiken muun automaatiolla tai sitten yksinkertaisesti unohdan ne muut asiat. Huomaan välillä, etten muista yhtään mitä olen viimeisen kahden minuutin aikana puuhastellut. Autopilotilla siis tosiaan mennään.
Olen viimeaikoina pahoitellut unohtelemisiani viesteissä ja sähköposteissa niin moneen otteeseen, että pitäisi kirjoittaa jokin valmis pahoitteluteksti, jonka vain copypastean kaikille pettämilleni ihmisille. Olen unohtanut useita tärkeitä deadlineja, vastata lukemattomiin ystävien viesteihin ja kerran jätin puolet Sipen leluista neuvolan odotushuoneeseen. Hajamielisyyteni on myös äitynyt hengenvaaralliseksi: kerran ajelin autolla pimeillä teillä tyystin ilman valoja. Mitään uusia arkiaskareiden muistamisia en kykene aivoihini enää tallentamaan. Niistä huolehtivat erilaiset muistilaput ja kalenterimerkinnät sekä -hälytykset.
Tiedän tosin, että unohdukseni ovat pieniä verrattuna niiden äitien hajamielisyyksiin, jotka eivät oikeasti saa kuin muutaman tunnin katkonaista unta yössä. Kommenttiboksia saa siis täyttää tarinoilla vauva-arjen käsittämättömimmistä unohduksista.
Oon kerran vienyt kakkavaipan jääkaappiin vaikka piti laittaa roskikseen. Ei ollu kiva erhe ei? Ja olen myös mennyt muskariin vain huomatakseni että olen päivän liian ajoissa
Onneksi mitään vakavaa ei täällä ole sattunut mutta muisti on onneton. En muista kerrottuja asioita, en aina tajua tai edes kuuntele aktiivisesi mitä puhutaan. Pahinta on kun menen kauppaan, joudun monta kertaa soittamaan miehelle että mitä piti tuoda ja kun yritän toistaa listan niin siitä ei tule mitään. Vaikka listalla olisi 3 tavaraa, tyyliin leipä, maito ja jugurtti. Kerran menin listan kanssa kauppaan ja yksi neljästä tavarasta jäi ostamatta.
Täällä ihan sama! Pakko soitella miehelle kaupasta koko ajan ja silti jotain jää. Saatan jo lähteä kaupassa hakemaan sitä jotain tavaraa kunnes toiseen päähän päästessä en enää muista koko asiaa ja ostamatta jää vaikka ohje olis tullut 2min aikasemmin puhelimessa. Kauppareissut myös kestää tolkuttoman kauan kun kuljen kauppaa päästä päähän kun jotain aina unohtuu eikä loogisesta ajattelusta oo tällä hetkellä tietookaan 😀
Tuttua. Ihan paras toi ekan kommentoijan kakkavaippajuttu! 😀 Itse olen vain laittanut maitopurkin astiakaappiin. Lapsi ihmetteli, että ”miksi laitoit sen sinne?”, ja aikani sitten jouduin jopa etsimään, että mitä outoa 10 sekuntia sitten laitoin, ja minne.
Autopilotti on sanavalinta, jota myös oon tästä tilasta käyttänyt, ja veikkaan johtuvan juuri tuosta keskittymisen kohdistamisesta vauvaan, ei niinkään väsystä.
En tiedä onko legendaa vai täyttä totta, mutta olen kuullut äidistä, joka unohti vauvan neuvolan odotusaulaan kotiin lähtiessä. 🙂 Itse huomasin selvän eron, kun 8 kuukauden katkonaisten unien jälkeen alettiin nukkua yöt heräämättä. Tuntui, kun maailma olisi taas kirkastunut, vaikka ehkä tunneissa nukuinkin sen jälkeen vähemmän. Myös imetyshormonit pehmensi päätä ihan selkeästi. 😉
Imetysdementia vaivaa, tuttu tunne:)
Tänään aamulla ajattelin keittää teevettä kattilassa ja laitoin levyn päälle.. mutta tulinkin toisiin aatoksiin ja kiehautin veden keittimessä..Onneksi mies oli vielä kotona ja kysyi miksi toi levy on päällä. En varmaan olisi huomannut itse mitään.
Ai sillä on nimikin! Ihanaa, täytyy ottaa tuo imetysdementia käyttöön 😀
Tänään unohdin ensimmäistä kertaa avaimet oveen! 😀
Mulla ei mitään hirveitä mokia käynnyt, tavarat oli kyllä hukassa koko ajan ja astiat väärissä kaapeissa. Mut kerran sain sydärin kun heräsin yöllä yksinäni ja aloin miettii et nukutinko tytön ja annoinko pehmopupun sänkyyn ja menin paniikkiin kun tajusin etten ollut tehnyt sitä. Seuraavaksi tajusin et mies on yö töissä ja ei ainakaa oo huolehtinut lapsesta. Ja paniikissa jo juoksin lasten huoneeseen, että mihin oon jättäny lapsen. Kunnes tajusin et lapsi oli yötä mummolassa 😀 oli lepo tosiaan tarpeen äidille.
Musta tuntuu että tämä on alkanut itellä jo nyt raskausaikana. Yleensä oon niin himpurin skarppi kaisessa mutta tänään löysin likaset alkkarini roskiksesta (kuuluisivat kai pyykkikoriin)! 🙂 Muutenkin tavaroita on alkanut häviämään ja muisti pätkii.