Aika huikeaa, että Sipe on tavannut isomummiaan ja itse asiassa toinenkin on vielä olemassa, mutta asuu valitettavan kaukana. Oli aika ihmeellistä hoksata, että tuon kuvan tyypeillä on välissä 90 vuotta elämää. Siinä ajassa ehtii tapahtua aika paljon. // Olen viime aikoina hurahtanut ihan totaalisesti vanhaan kunnon avokadopastaan. Niin älyttömän hyvää ja helppoa. // Lindexiltä saadut eläinpöksyt ovat olleet jalassa aika tiuhaan. Supersöpöt!
Olimme Sipen kanssa hurraamassa iskän ja kummisedän kauden vikan pelin voittoon. Pojat nousivat kakkosdivariin äidin ja kummitädin kauhuksi. // Yritämme ehtiä siskon ja hänen puolisonsa kanssa tehdä kunnolla ruokaa ja istua rauhassa pöydän ääreen syömään kerran viikossa. Näin opetamme tyttöäkin jo pienestä pitäen siihen, että ruokapöydässä istutaan nätisti ja keskustellaan kuulumisista. Ja että ruokailuhetket ovat tärkeää, perheen yhteistä aikaa. Viimeksi sapuskana oli vähän pikaisempaa tex mex -salaattia, mutta välillä teemme ruokaa ihan pitkän kaavan mukaan. // Olen päättänyt pistää keittiökamat ihan uusiksi ja projektiin kuului myös vanhojen huonojen paistinpannujen kierrättäminen uusiin. Olin ihan todellinen mainonnan uhri, kun pistin tilaukseen täysin tv-mainoksen inspiroimana Cerafit-pannut Tvinsiltä. Uhri siis, mutta varsin tyytyväinen sellainen. Halusin keraamiset pannut, joista saa kahvan irti, joten nämä ovat ihan täydelliset.
Lähdimme viettämään pääsiäistä tuttuun tapaan Harjavaltaan. Siskon Papi-koira on helisemässä, kun ei saa enää mummin jakamatonta huomiota, kun kuvioissa on vauva. // Äiti oli teetättänyt kylppärirempan ja innostuin kuvaamaan kunnon muodonmuutoksen saanutta huonetta. Laitan kuvat teidänkin nähtäväksenne huomenna! // Pitkäperjantaina houstailin tyttöjeniltaa meillä, erillisessä saunarakennuksessa ja vitsit, että oli virkistävää! Myönnän, että kotiäitinä helposti lipsahtaa siihen, ettei oikein tule lähdettyä mihinkään, kun jotenkin kuvittelee, ettei mistään tule mitään ilman sitä kaikkivaltiasta äitiä. Mutta ei se niin mene eikä saa mennä! Kuvittelin ihan oikeasti, että Sipe kiukuttelee, kun äiti ei ole läsnä eikä varmasti ainakaan nukahda ilman minua! Vielä mitä. Kaikki meni hyvin ja nukkumaankin mentiin mukisematta. Tiedostan itsekin kuinka hölmö olen muistuttamalla muita ottamaan sitä elintärkeää omaa aikaa, mutta sitten helposti itse kuitenkin kökötän kotona ja kuvittelen itsestäni liikoja. N Y T aion ihan oikeasti lähteä enemmän pois, tehdä o m i a juttuja ja antaa sitä vastuuta enemmän isällekin.
Nyt alkaa näyttää ihan keväältä. Ihanaa! Kevät on ylivoimaisesti paras vuodenaika. // Selailin taas vanhoja albumeita Harjavallassa ja huomasin itsekin, että kyllä meidän tytössä taitaa aika paljon olla meikäläisen näköä. Noista lapsuudenkuvistani ei välttämättä voisi sanoa, kumpi on kyseessä: minä vai Sipe.
Olen ihan koukussa superkestäviin mattapuniin. Erika lahjoitti minulle yhden Soft Matte Lip Creamin sävyssä Copenhagen. Tekisi mieli keräillä näistä kaikki sävyt. // Olen tuijottanut (mahdollisen) tulevan talomme pohjapiirrosta varmaan yhteensä tuntitolkulla. Kuvassa on kolmen huoneen versio, mutta taidamme kuitenkin kallistua siihen neljän huoneen malliin, vaikka huoneista tuleekin pieniä. Kolmen huoneen pohja olisi ollut puhtaasti tunneratkaisu, mutta kyllä me taidetaan se yksi lisähuone tarvita. Järki edellä siis. // Tämä hurjapää nyt siis kävelee kärryjen kanssa huimassa 8 kuukauden ja yhden viikon iässä. Huhhui, miten kehitys kehittyy.
Joo, samaa mieltä omasta ajasta! Mä käyn yleensä pari kertaa viikossa muutaman tunnin jossain itsekseni (salilla, kaupungilla, nään kavereita) ja on tosi virkistävää! Mies on kyllä siitä ihana, että ennemmin patistaa menemään kun himmailisi mun menohaluja. 😀 Meillä mies myös saa vauvan yöunille onglemitta, joka on kyllä ihanan vapauttavaa! Meidän poitsua on kyllä paljon muutkin hoitaneet; isovanhemmat, mun kaverit, miehen sisarukset, eikä ongelmia ole ollut vaikka täysimetyksellä ollut (nyt tietty syö jo paljon kiinteitä, kun ikää 8kk, mutta juo tarvittaessa pumpatut maidot tuttipullosta, kohta vois varmaan siirtyä antamaan sitä nokkamuksista).
Tosi kiva idea toi ruokailu sun siskon ja hänen miehen kanssa! Mä haluisin enemmänkin sitä, että istuttaisi koko perhe yhdessä pöydän ääressä syömässä, mutta harvemmin toteutuu.
Joo siis meilläkin tyttö on aina viihtynyt todella hyvin muiden hoidettavana ja ollut pienestä asti molemmissa mummuloissaan hoidossa lyhyitä aikoja. Mut tän pitäis olla säännöllistä, heti kun on vähänkin pidempi aika ettei tyttö ole ollut hoidossa niin jotenkin taannun siihen, että no ei se nyt pärjää ilman mua jne. Ihan hullua! Vaikka sisimmässäni kuitenkin tiedän että hyvin pärjää. Ja tottakai nyt erityisesti isänsä kanssa pärjää, mut mä nyt olen ilmeisesti vähän höpsähtänyt tässä 😛 yritän parantaa tapani 😀
Kiva välillä tämmöinenkin postaus että on monta pikkujuttua yhdessä! 🙂