Olen pohtinut tässä parin vuoden ajan todella paljon aihetta nimeltä imetys. Asiasta mitään tietämätön tuskin voi edes aavistaa, kuinka paljon aiheen ympärillä on tietyissä piireissä kohinaa. Ja kuinka paljon erilaisia tunteita imetykseen liittyy, vaikkei nyt varsinaisesti mikään imetyshöpsähtänyt (kuten minä) olisikaan.
Minusta taisi tulla juuri taaperoimettäjä, kun lapseni lakkasi olemasta varsinaisesti vauva. Olen pitkään ajatellut, että keskiarvo kaikkia miellyttävälle imetystaipaleen pituudelle taitaa olla noin yhdeksän kuukautta. Lyhyempi on monen mielestä liian vähän ja pidempi taas alkaa olla jo jotain outoa hippitouhua. Minäkin olen ehtinyt saada jo pari ihmettelevää kommenttia siitä, että imetän vielä.
En loukkaannu, jos joku lapseton ihmettelee, miksi imetän omin jaloin kävelevää ja sanoja jo tapailevaa ihmistä, sillä ihmettelin moista touhua ennen äitiyttäni itsekin. Mutta täytyy myöntää, etten ihan ymmärrä, miten imettänyt nainen voi niin kovasti kummastella pitkää imetystä. Eikö hänen voisi olettaa ymmärtävän, kuinka hienoa imettäminen on ja miksi kaikki eivät halua rajata imettämistä vain vauvavuoteen? Yritän kuitenkin käsittää muiden äitien kriittisiäkin mielipiteitä, kaikkihan me olemme erilaisia ja koemme imettämisen eri tavoilla. Minulla siihen on liittynyt suuria tunteita alusta alkaen ja pääsin nauttimaan siitä vasta, kun lapseni oli viitisen kuukautta. Sitä ennen jouduin imettämään pitkään järkyttävien kipujen kourissa (noin kaksi kuukautta) ja heti perään saimme kamppailla rintaraivon kanssa. Nyt, kun imetys on puolisen vuotta ollut ihanaa ja palkitsevaa, en todellakaan aio pitää mitään kiirettä vieroittamisen kanssa. Minulla ei itse asiassa ole aavistustakaan, kuinka kauan vielä imetän. Ja voin vakuuttaa, ettei kenenkään, ei kenenkään paitsi minun ja lapseni mielipiteillä ole tähän asiaan pienintäkään vaikutusta.
Olen jo pitkään luottanut siihen, että jossakin vaiheessa lapseni ei ole enää niin kiinnostunut rinnasta tai sitten että minulle itselleni tulee tunne, etten halua, jaksa enää. Että nyt tämä saa luvan riittää. Ja sitten vain lopetan ilman sen suurempia suruja. Hiljattain kuitenkin tajusin, ettei sellaista selvää lopettamisen halun hetkeä välttämättä tule (siis nyt tässä seuraavan vuoden sisällä). Minusta on kauhea ajatus, että joudun lähitulevaisuudessa päättämään, koska lopetan ja sitten jonain päivänä imetän viimeisen kerran. Miten sellaisesta oikein selviää – itken varmasti itseni ihan pökerryksiin.
Huomaatte ehkä, ettei imetykseeni liity hirveästi mitään muita motiiveja kuin se, että nautin siitä, nautin läheisyydestä lapseni kanssa. Nautin siitä, että hän alkaa hihkua innoissaan, kun nostan hänet rinnalle. Usein niinä hetkinä kaikki muu unohtuu, kyyneleet kihoavat silmiin ja sydän pakahtuu rakkaudesta. En minä silloin (enkä oikeastaan koskaan muulloinkaan) ajattele mitään rintamaidon ravintoarvolistoja, joita löytää synnytyssairaaloiden ja neuvoloiden seiniltä.
Vaikka oman maitoni ravintoarvot ovat ainakin tällä hetkellä aika yhdentekeviä, ärsyttää toki minuakin suunnattomasti, jos joku niitä vähättelee. Ja jopa yllyttää äitiä lopettamaan imetys sillä perusteella, että rintamaito on turhaa litkua lapsen ollessa taaperoiässä. On aivan uskomatonta, että vuonna 2016 jopa neuvolahenkilökunnalta voi kuulla tällaisia sutkautuksia. Sain eräältä äidiltä Imetyksen tuki ry:n Facebook-sivuilla luvan julkaista hänen ottamansa kuvan omasta maidostaan, jolla hän ruokkii noin puolitoistavuotiasta lastaan. Tämäkö litkua?
Kolostrum eli ihan ensi vaiheen äidinmaito on erilaista kuin rintamaito myöhemmin, mutta taaperon äidinmaito ei eroa muuten vauva-ajan maidosta. Tämä on aika helppo todentaa labrakokein ja niin on tehtykin (esimerkiksi suomalaisessa Imettäjät-sarjassa). Kehotan muutenkin äitejä luottamaan aina omiin vaistoihinsa ja haluihinsa imetyksen suhteen. Olen kuullut ihan liian monesti, että imetys on loppunut, koska joku ulkopuolinen on kehottanut niin tekemään tai kun kukaan ei ole osannut auttaa imetysongelmissa. Imetyksestä kiinnostuneen kannattaa liittyä tuonne mainitsemalleni Imetyksen tuki ry:n sivuille jo ennen lapsen saamista. Varmasti tuhannet äidit ovat saaneet sieltä avun ongelmaan kuin ongelmaan.
Jos neuvolassa ei osata ratkaista imetyspulmaasi, se ei missään nimessä tarkoita sitä, etteikö ongelmaa voisi ollenkaan ratkaista. Oma äitini suree edelleen, että lopetti kuopuksensa imettämisen rintaraivoon, jollaisesta ei vuonna 1989 puhuttu mitään. Neuvolassa vain todettiin, että imettämisen voi aivan hyvin lopettaa, neljä kuukautta riittää mainiosti. Minulle olisi voinut käydä samalla tavalla rintaraivon tullessa, mutta koska oli vuosi 2015, googlasin noin kaksi minuuttia ja löysin ongelmaan ratkaisun. Ja tässä sitä nyt sitten imetetään yksivuotiasta ja pelätään sitä päivää, kun ei enää imetetä.
Nyt kaipailen taas tarinoita: koska lopetit imettämisen ja miksi? Miten lapsi reagoi lopettamiseen ja miten itse? Miten suhtaudut taaperon imettämiseen?
Lisää meikäläisen imetysmietteitä täältä:
Ihana postaus! <3
Luulen että äitipiireissä pitkän imetyksen ihmettelyyn voi vaikuttaa hieman harmituskin- jos oma imetys on lopetettu vähäisin tiedoin aiemmin kun olisi ehkä ollut mukavaa?
Vielä viisi vuotta sitten ystäväni imetti häpeissään ja salaa taaperoaan, eli asenteet on muuttuneet kovasti lyhyessä ajassa.
Mun imeväinen on 1v 8kk. Ihmettelyjä tulee paljon, samoin lopetustiedusteluja, mutta ainoa ikäväksi koettu oli eräs (muuten todella mukava) perhepäivähoitaja, joka häiritsi lapseni ruokarauhaa hiekkalaatikon reunalla taivastelemalla suureen ääneen muille lapsille "TULKAA KATSOMAAN TÄÄLLÄ ISO LAPSI SAA TISSIÄ". Jäi sitten meidän ainoaksi imetykseksi hiekkalaatikon reunalla, muutoin imetän yhä siellä missä lapsi sattuu pyytämään- eniten kotona 🙂
Lapsettomille ystävilleni kerron, että maailman terveysjärjestö suosittelee 2 vuotiaaksi imetystä, se päättää usein ihmettelyn.
Viime viikolla imetin lastani uimahallin saunassa, ja tuntematon rouva huudahti "oi että kun on kaunis näky!" spontaanista imetyskehusta vanhemmalta naiselta tuli niin hyvä mieli, että aion vanhempana jaella niitä äideille itsekkin.
Miksi säästää kehut vasta jonnekin tulevaisuuteen – eikö kannata aloittaa heti? 🙂
Mun poju on 1v2kk ja ollaan pikkuhiljaa vähennetty imetyskertoja ”En tarjoa mutta en kiellä” -taktiikalla, eli annan pojan utse pyytää enkä itse aktiivisesti tarjoa rintaa. Vaikka imetyskertoja on vielä useita päivässä niin itkettää jo ajatus loppumisesta. Vaikka samalla jo vähän odotan loppumista, että kroppani palautuisi normaaliksi (hormonitasolla siis). Ristiriitaista 😀
Keitä nämä ihmiset ovat, jotka ihmettelevät…? Ja nämä lapsettomat, jotka ihmettelevät? En jaksaisi mitään ’rajanvetoja’ lapsellisten/lapsettomien ym. ympärille; tuntuu, että vastakkainasettelua on nyt (internetin myötä?) muutenkin ihan tarpeeksi. T. Lapseton, joka ei ihmettele (P. S. Myö naiset ollaan ihan kaikki upeita :)!)
Ihana tuo imetyskuva. Kuvaa niin hyvin taaperon imetystä. 😀 Joku sanoi hyvin, että taaperon imetys on palkinto vauvavuoden vaikeuksista. Onhan se helppoa, kun parhaimmillaan (ja pahimmillaan…) taapero osaa jopa kaivaa itse rinnan esille. 😛
Oma esikoiseni on nyt 1v 8kk ja imetän useamman kerran päivässä. Työpäivinä ehkä vähän vähemmän tai ainakin iltapainotteisesti, mutta en ole kertoja laskenut. Ennen lasta oli perus ajatus, että vauvaa imetetään se vuosi ja kaikki yli on vähän outoa. No eipä ole outoa enää. En silti näe itseäni imettämässä enää vuoden päästä. Tällä hetkellä varovainen ajatus olisi imettää vielä syksyn ja jouluun menness lempeästi vieroittaa. Joinain päivinä imetys jopa ahdistaa, kun haluaisi jo kohta oman kroppansa täysin omakseen. Mutta toisaalta suurimmaksi osaksi imetys on edelleen mukavaa. Ja kuinka tärkeää se on pienelle miehelle. Mut mieli on avoin, joten katsotaan milloin se viimeinen lopetuspäätös tulee. 🙂
Teillä on jo todella upea imetystaival takana!
Lopetin kun lapsi oli 1v 1kk. Lopettaminen oli muutaman asian summa. Olin lähdössä kavereiden kanssa kolmen kk:n päästä pidemmälle matkalle ja oli selvää että sitä ennen pitäisi lopettaa. Mies piti siihen aikaan isyyslomaa ja se oli pakko sitten lopettaa silloin koska hän tekee vuorotyötä ja lopettaminen olisi ollut mahdotonta töiden aikana kun minä olisin joutunut nukutushommiin maidolta vielä tuoksuvana. Imetys oli vähentynyt siinä vaiheessa ehkä kahteen kertaan päivässä ja ensin loppui aamumaito ja viimeisenä sitten iltatissi.
Siitä on nyt jo niin monta vuotta etten oikein muista lapsen reaktioita, tuskin siis suurempaa draamaa. Itse kyllä kyynelehtien vuolaasti, kun mies yhtenä päivänä ilmoittikin että jos hän hoitaisi nukutuksen ja tissi pysyisi piilossa.
Ilman tulevaa matkaa olisin tuskin lopettanut silloin.
Ihana postaus!
Minun lapseni lopettivat reilun vuoden ikäisinä. Poju muistaakseni 1v 3kk ja tytär 1v 2kk.
Se meni ihan vain niin etteivät enää malttaneet pysähtyä rinnalle ja ”makuultaan” ruokailla 🙂 tosi helposti siis. Olihan se hiukan haikeaa minulle <3
Minä myös nautin suunnattomasti siitä kuinka molemmat vauvani (toinen vielä keskonen) kasvoivat maidollani.
Tietysti jokainen lapsi on erilainen, kuten me aikuisetkin 🙂
Hyvää elokuuta kaikille!
Meillä kuopuksen kanssa imetystä takana nyt puoli vuotta ja vaikka aluksi suunnittelin noin vuoden imetystä, on nyt alkanut tuntua, että tuskin vielä silloin olen valmis lopettamaan. Esikoiselta muistan imetyksen tosi hankalana ja runsaan maidontulon takia sotkuisenakin hommana, ja vasta nyt pikkuveljen kanssa imetys on tuntunut pelkästään ihanalta, luonnolliselta ja helpolta ja toisin kuin viimeksi, se myös onnistuu nyt missä ja milloin vaan. Esikoisen kanssa imetys tuntui jotenkin itsestäänselvyydeltä, mutta keskosena syntyneen ja kuusiviikkoisena rajun rs-viruksen sairastaneen pikkuveljen kanssa sen onnistumisen eteen on oikeasti saanut nähdä vaivaa: kaksi kertaa se on opeteltu uudestaan, kun vauva on joutunut sairaalaan nenämahaletkuun. Siksi tuntuu erityisen hienolta, että imetystä on takana jo 6kk ja siinä ajassa poika on jo reilusti kolminkertaistanut syntymäpainonsa.
Mun lapsi söi tissiä lapsentahtisesti noin kaksivuotiaaksi öin ja päivin, meni silloin päiväkotiin joten imetyksiin tuli päiväkotipäivän mittainen tauko ? Kesälomalla, kun ikää oli noin 2 v 3 kk lopetettiin yöimetykset ja syksyllä pikkuhiljaa vähennettiin imetyskertoja niin, että kun ikää oli noin 2 v 6 kk jäljellä oli vain nukutusimetys. Se loppui sitten joululomalla (2 v 8 kk) ihan lapsentahtisesti, kun lapsi hukkasi imuotteensa ollessaan loman aikana kahdesti kaksi yötä mummolassa yökylässä.
Meille tämä hidas vieroitus sopi mainiosti ja siitä jäi hyvä mieli sekä minulle että lapselle. En tekisi mitään toisin ❤️
Terkuin paluumuuttaja harjavallasta ?
1. lasta imetin 1v 4 kk ja lopetin koska luulin että se kuuluu asiaan kun tulee uudestaan raskaaksi. Olin myös kuullut että se lisäisi keskenmenon vaaraa? 2. lasta imetin 1v. Lopetin kerralla sekä yö- että päiväimetyksen lähdettyäni töihin. 3. lasta imetin 2v 2kk ja lopetin koska tuntui että muut ihmiset jo ajattelevat sen olevan hassua.. Viimeisin imetyksen lopettaminen oli haikein koska en usko enää imettäväni. Lapsi yritti useasti tulla rinnalle mutta on jo sen ikäinen että ymmärsi kun juttelin hänelle ettei me enää tarvita imetystä. Pohdin edelleen jokaisen lapseni kohdalla olisiko pitänyt imettää pidempään. Hassua! Imetysajat ovat olleet mielestäni onnellisia ja ihania. Kannustan ehdottomasti jatkamaan imetystä jos se tuntuu hyvälle vaihtoehdolle. Sitä paitsi taaperoimettäjä voi nauttia imetyksen parhaista puolista koska yleisimmät imetykseen liittyvät hankaluudet ovat jo takanapäin ? Älä suotta puntaroi imetyksen lopettamista vielä, päätä vaikka että imetät vielä 1-2vuotta ja mieti sitten uudelleen jos selvää lopettamishalua ei ole tullut.
Hyvä postaus! Mun mielestä tärkeä neuvo tuleville äideille on tuo, että luottaa omiin vaistoihinsa eikä anna muiden mielipiteiden vaikuttaa liikaa. Koski se sitten imetystä tai ihan mitä vaan. On uskomatonta miten ihmiset keksii aina jotain kommentoitavaa imetyksen kestoon liittyen. Kesti se sitten kuukauden tai kuusi kuukautta niin aina on jotain kommentoitavaa. Mä ainakin äitinä annan myös muiden äitien tehdä omat valintansa mollaamatta niitä. Harmillisesti vaan usein ihmisillä on tarve kommentoida ja ihmetellä. Hyvä että oot pitänyt oman pääsi! 🙂 Niin ja kaikista ihaninta imetyksessä on mun mielestä se, kun vauva kattoo imiessään suoraan silmiin tyytyväisenä. ♡
Tämä postaus sai mut herkistymään ja ihan vain sen vuoksi, että minullakin on reilu 1v tyttö ja ajattelen täysin samalla tavalla imetyksestä. Meillä ei siis ole aikomustakaan lopettaa vielä, koska tissi on niin kovin tärkeä tytölle <3 Sen tiedän, että kun se päivä koittaa, niin itkuilta ei vältytä.
Itse olen ihmetellyt kuinka tiukassa elää ajatus siitä kuinka ”maito loppui”. Ihan käsittämätöntä ettei esim neuvoloissa tarjota ajantasaista tietoa vaan vanhentuneita uskomuksia. Juuri tuo rintaraivovaihe, monella se on tainnut siihen tyssätä, tai tiheän imun kausi kun kuvitellaan että vauva ei saa tarpeeksi ruokaa koska on rinnalla niin paljon. Siis häh eihän se edes kuulosta loogiselta. Ja itkee ja raivoaahan vauva muustakin syystä kuin nälästä. Harmittaa kuinka moni imetys on päättynyt tiedonpuutteeseen. Ja ihmettelen sitä tiedonpuutetta senkin takia että se tieto on niin helposti itse löydettävissä (google!). En ole varmaan koskaan googlettanut niin kovin kuin vauvavuotena 😀 ja rintaraivosta selvisin samoilla kuin sinä, googlaus ja helpottavaa tietoa löytyi heti. Myös Imetyksen tuen facebook sivu on tosi hyvä ja etenkin heidän nettisivut kannattaa lukaista ennen synnytystä. Itsehän en lukenut mitään etukäteen mutta ehkä olisi jotain perustietoa voinut lukaista. Luontevalta se kuitenkin tuntui heti ja lähti onneksi sujumaan ongelmitta. Liikaa en itse niitä facebook sivuja selaisi ennakkoon ettei pää täyttyisi mahdollisista ongelmista. Tämä tietysti on yksilöllistä alkaako niitä pohtia ja stressata 🙂 itse imetän nyt 8kk tyttöä. Välillä tympii kun ei hän oikein malttaisi imeä ja herumisen alkaminen kestää ikuisuuden. Vuoden haluaisin imettää ja katsotaan sitten mitä tehdään. En haaveile kovin paljon pidemmästä imetyksestä kuin vuosi, mutta sen jo tietää ettei se lopetus kyllä helppoa tule olemaan..
Mulla on ollut aikaisemmin just se tyypillinen käsitys, että kaikki yli vuoden on hippitouhua ja hyi. Ihan harmittaa se oma suhtautuminen. Vaikkakaan en koskaan kenellekään pidempään imettäneelle ole mitään asiasta kommentoinut, itsekseni vaan kauhistellut.
Nyt kun oma poika on 11kk ja se maaginen vuosi häämöttää, niin eihän mulla ole aikomustanaan lopettaa vielä. Vähentää kyllä, koska palaan töihin, mutta kovasti toivon, että imetys jatkuu vielä siitä huolimatta. On siitä vaan tullut jotenkin niin tärkeää, vaikkakin välillä ahdistaa kun tissit on tällä hetkelle pojalle niin tärkeät, että ne on saatava esille, vaikka ei huvittaisi juodakaan. Silti ne hetket kun poika tulee rinnalle ja katsoo silmiin, ne on vaan aivan parhaita <3
Ja joo, monet on kysyneet vieläkö imetän ja koska aion lopettaa, mutta en oo osannut ottaa niitä pahalla. Varsinkin lapsettomilta kavereilta se on ehkä enemmän tiedonpuutetta, he kun aina ihmettelevät, että eikö se maito ole vieläkään loppunut.
En ehkä näe kuitenkaan itseäni imettämässä päälle kaksivuotiasta, mutta eihän sitä tiedä. Ihan yllättäen sitä on tähän imetykseen hurahtanutkin.
Minulla on pari viikkoa Sipeä vanhempi tyttö ja imetän edelleen öisinkin! Pikku hiljaa on alkanut tuntua, että yötissittelyistä pitäisi luopua. Eivät ne minua tosin haittaa ja tuntuu, että lapsikin kaipaa tissin tuomaa lohtua öisin. Mutta silti tuntuu aika kauhealle, etten ole vieläkään onnistunut (ja uskaltanut yrittää) vierottaa lasta yötissistä. Neuvolassa onneksi ihan positiivisesti tähän suhtauduttiin.
Päiväsaikaan imetystä aion vielä jatkaa pidemmällekin. Minäkin olen toivonut, että lapsi itse tekisi päätöksen, milloin on valmis luopumaan tissistä. Tiedä sitten tapahtuuko sitä, vai onko minun tehtävä se raastava päätös.
Tiedän tulevani kaipaamaan imetystä sitten, kun se on lopetettava.
Minulla on taustalla vielä se, että alunalkaen pelkäsin pystynkö imettämään ollenkaan ja jos pystyn, jääkö se vain päiviin tai viikkoihin. Minulla on krooninen kipusairaus, eikä käyttämäni lääkkeet sovi yhteen imetyksen kanssa. Saan käyttää vain buranaa ja panadolia, joilla en uskonut voivani selvitä. Kaikista peloista huolimatta täällä sitä edelleen kuitenkin imetetään! Olen ehdottomasti sitä mieltä, että imetys tuo niin paljon hyvää oloa, että se lievittää kipujakin.
Vieroitin tytön vuoden iässä rinnasta, silloin oli jäljellä enää yöimetys; kaksi yötä meni huutaen- siihen loppui. Koin itse tilanteen jotenkin ahdistavana enkä halunnut jatkaa. Vieläkin jos lapsi jotain ”pelleilee” että on vauva ( on jo 4) ja haluaisi tissiä, tulee minulle jotenkin vastenmielinen fiilis tästä, lie mistä johtuu mutta olen silti iloinen että imetys sujui aina kivuttomasti ja maitoa riitti.
Itse imetin esikoista vuoden ja kahden viikon ikään asti. Yöimetykset kyllä päättyivät jo 8 kk iässä. Meidän imetystaival oli alusta loppuun helppo, mutta päättyi hyvin yllättäen. Yhtenä päivänä lapsi vain kieltäytyi rinnasta ja vaikka monta kertaa päivän aikana yritin tissiä tarjota, ei hän malttanut keskittyä siihen yhtään. Kun seuraavakin päivä meni samalla tavalla, päätin lopettaa, eikä lapsi ole kertaakaan sen koommin tissin perään itkenyt tai sitä edes pyytänyt. Stressasin imetyksen lopettamista paljon, kun 1 vuosi alkoi tulla täyteen, mutta olin kuitenkin asennoitunut jatkamaan vielä jonkin aikaa, kun luulin että asia on lapselle tärkeä. Lopulta lopetus menikin ihan tuosta noin vain. Luultavasti olisimme saaneet jatkettua imetystä vielä parin päivän tauonkin jälkeen, mutta olin ehkä tässä asiassa laiska ja aavistuksen väsynyt koko touhuun, joten lopettaminen tuntui siinä hetkessä hyvältä ratkaisulta.
Itse lopetin imetyksen noin kuukausi sitten vauvan ollessa 3kk. Syy lopettamiseen löytyy sydämen rytmihäiriöistä tai tarkemmin niiden lääkityksestä, jota ei saa käyttää imettäessä. Sinnittelin yli vuoden ilman lääkkeitä raskaaksi haluamisen ajan, raskausajan ja imetysajan, mutta liekö raskaat yöheräilyt ja sitä myöten väsymys, mikä vain pahensi oireita, oli lääkitys pakko aloittaa uudelleen. Tämä oli kyllä minulle helpotus, sillä oloni on paljon parempi. Ja ainakin omalla mittapuullani äidin terveys menee imetyksen edelle. Nyt kuukausi myöhemmin ei harmita ollenkaan vaikka imetys loppui, en ehkä koskaan tuntenut sitä omakseni ja miellyttäväksi ja kuten sinullakin, myös minulla oli vaikeuksia imetystaipaleessani. Kuten sanoit muiden mielipiteillä tässä asiassa ei pitäisi olla vaikutusta, vain lapsen ja äidin mielipiteet vaikuttaa kestoon.
Tarve ihmetellä toisten ratkaisuja kertoo usein epätyytyväisyydestä omiin valintoihin tai siitä, että rakentaa identiteettiään äitinä tai ylipäänsä ihmisenä totaalisen epäterveesti. Omat ratkaisut on parempi perustaa tutkittuun tietoon ja intuitioon siitä, mikä on meille oikea tapa. Pyytämistäsi vertaistarinoista on iloa siinä mielessä, että niistä huomaa, ettei yhtä, kahta tai kolmeakaan oikeaa tapaa ole.
Oma lähtökohtani imetykseen oli suunnilleen sama kuin sinulla, hatara ajatus, että kai se vuoteen loppuu. Olen alusta asti tyytynyt tavallisuuteen äitinä, enkä ajatellut ruveta suorittajaksi imetyksen kohdallakaan. Imetykseni sujui heti hyvin. Totesin sen nopeaksi ja helpoksi tavaksi antaa lapselle sekä läheisyyttä että ravintoa. Havainto ei muuttunut miksikään, kun vuoden rajapyykki tuli täyteen. Ei edes käynyt mielessä, että imetys loppuisi. Ehkä joku ihmetteli. En välittänyt tai osannut loukkaantua. Miksi tekisin arjestani hankalampaa ja luopuisin tärkeästä läheisyyden muodosta vain, koska jollakulla on mielipiteitä?
Kun tyttäreni oli vuoden, perhettämme kohtasi iso kriisi. Palasin suunnittelemattomasti töihin. Tytär meni päiväkotiin vuoden ja kahden kuukauden ikäisenä. Tuossa vaiheessa hän nukkui jo yhtäjaksoiset yöunet. Tisuttelut hoidettiin illalla, aamulla ja päivän aikana tarpeen mukaan. Päiväkodin myötä imetyksen tärkeys korostui. Tytär halusi haettaessa rintaa jo päikyn eteisessä (ja osasi asian ilmaista selväsanaisesti, mikä oli kieltämättä huvittavaa). Toisinaan hoidettiin homma siellä, yleensä vasta kotieteisessä päällysvaatteita riisumatta. Kiire oli. Imetys selvästi edusti niin perustavan tärkeitä asioita uudessa tilanteessa, että sen väkivaltainen lopettaminen olisi ollut julmaa, ei ainoastaan tarpeetonta.
Kun tytär oli juuri täyttänyt kaksi, hän vietti kolme vuorokautta isovanhemmilla. Sen jälkeen rintaa ei kertaakaan pyydetty, eikä millään tavoin muisteltu. Totesin imetyksen tulleen luonnolliseen loppuunsa. Ei ollut haikeaa, tuntui vain, että tämä meni juuri kuten piti. Muistot ovat äärimmäisen hyviä. Kannustan siksi jatkamaan imetystä, jos ei elämäntilanteeseen liittyvää syytä lopettaa ole. On erittäin mahdollista, että tulee se päivä, jona vain huomaa viimeisen kerran menneen jo.
Ihana kuva ja teksti! Mulla on imetys kahden lapsen kohdalla päättynyt vajaan vuoden kohdalla. Ja molemmilla kerroilla siksi, että tissi kiinnosti vain öisin. Itse en enää jaksanut valvoa, joten yöimetysten loputtua imetys jäi kokonaan pois. Olisin mielelläni päivisin vielä imettnäyt, mutta kun ei kelvannut. 😀
Taaskin tosi sama fiilis imetyksestä! Poika tosiaan juuri täyttämässä vuoden ja imetys jatkuu. Yöimetykset lopetettiin jo kerran n. 9kk iässä kuukaudeksi, kunnes palasivat taas n. kuukaudeksi ja nyt lopetettiin uudestaan ja ihan kivasti mennyt. Päivällä poika on vielä käynyt rinnalla usein varmaankin 6-7 kertaa. Nyt yritän vähitellen vähentää imetyskertoja juuri tuolla ”älä tarjoa, älä kiellä” -periaatteella. Saa nähdä miten käy. Todella ristiriitaiset tunteet myös… Tässä kesän aikana on vähän tuntunut, että haluttais jo lopettaa, mutta nyt kun olen oikeasti alkanut ”toimenpiteisiin” sen suhteen, tuntuu välillä ihan kamalalta ja haikealta, enkä oikein tiedä haluanko vielä sittenkään lopettaa.. Oikeastaan jos imetyskertoja olisi vaikka 3-4 päivässä se olisi aika ihanteellista, mutta syy lopetushaluihin minulla on se kun välillä jotenkin hävettää, kun poika repii paitaa esim. julkisella paikalla (en ole moneen kuukauteen enää imettänyt julkisesti) ja joinain päivinä tuntuu, että imetyskertoja tulee todella monta. Toive olisi, että imetys loppuisi jotenkin lapsentahtisesti, mutta tuntuu todella epätodennäköiseltä, poika on sen verran tissitakiainen ja ollut aina. 😀 Toisaalta pitäisi osata arvostaa tätä todella hyvin sujunutta imetystaipaletta. Meillä imetys lähti heti todella hyvin sujumaan ja rintaraivareita ei ole ollut koskaan, tissi on myös kelvannut aina ja auttanut aina itkuisuuteen, johtui se mistä tahansa. Nämä on vaikeita asioita.. Poika menee kk päästä päiväkotiin ja vähän ajattelin, että joko pitäisi lopettaa hyvissä ajoin ennen sitä tai sitten vasta, kun päiväkotiin on totuttu.. Tässä tasapainottelen sen kanssa, kumpi nyt sitten toteutuu.
Kaunis kuva! ? Itselläni on kolme lasta, kaikilla kerroilla imetys on sujunut ongelmitta. Kahden ensimmäisen aikana lopetin imetyksen kun vauva oli 6kk, ja niin aion tämän kolmannenkin kohdalla tehdä. Yhteen ikävuoteen asti mennään pullolla ja korvikkeilla ja sitten lopetan senkin. Miksi? Ihan oikeestaan huvikseen, en jaksa tissillä roikkujaa ja näin se on toiminut ihan hyvin. Muut saa mielestäni imettää niin pitkäön kun tuntuu hyvältä, sehän ei minulle kuulu.. ? Enkä ehkä sitä niin kovin ihmettelekään, mielessäni tosin on jokin raja tällekin asialle mutta se vaan on minun mielessä ?
Minulla ei ollut mitään suuria tunteita imetykseen liittyen vaan ajattelin, että yritän imettä. Alussa oli hiukan hankalaa mutta muuten olen kyllä nauttinut imetyksestä,paljon enemmän kuin olinkaan kuvitellut. Aluksi en kehdannut imettää missään ravintoloissa etc (eikä ihme kun maailma näyttää olevan täynnä teriniittejä). Onneksi itsevarmuus kasvoi ja rupesin imettämään missä tahansa, jos se jotakuta on häirinnyt niin se on sen henkilön ongelma. Mutta kyllä ihmiset jaksavat kommentoida toisten imetystä ja anoppiani (joka ei ole omia lapsiaan imettänyt) on imettäminen selvästi ärsyttänyt ja hän onkin kysynyt koska aion lopettaa ”nuo touhut”. Olen nyt tässä kuukauden verran(sen jälkeen kun poikani täytti vuoden) vähentänyt imetystä koska nyt olen itsekin vähän asiaan kyllästynyt. Nyt kun poika kävelee koko ajan häntä ei selvästi enää kiinnosta tissi samalla tavalla mutta aamuimetys on hänelle selkeästi erittäin tärkeä vielä. Katsotaan kuinka kauan hän vielä sitä haluaa jatkaa,pari kuukautta saa nyt ainakin mennä näin. Haluaisimme kuitenkin ruveta yrittämään toista lasta vuoden päästä ja haluaisin kuitenkin antaa kroppani vähän levähtää tässä välissä ja henkisestikin tuntuu aika raskaalta olla raskaana tai imettää monta vuotta putkeen.
Ihan samanlaisia fiiliksiä oli itselläni, kun sain lapseni pari vuotta sitten. Halusin imettää, koska äidinmaito paras maito, mutta ajattelin, että jos se ei onnistu niin ei voi mitään. En ymmärtänyt kuinka paljon enemmän imettäminen on kuin ruokailuhetki. Etukäteen asetin tavoitteeksi vuoden ja sen vuoden imetinkin rakastaen jokaista hetkeä. Rakastin sitä niin paljon, että olisin mielläni imettänyt kauemminkin. Kärsimätön lapseni kuitenkin keksi kesälomalla isoäidin luona pullomaidon ihanuuden (äiti ja isä pääsivät välillä karkaamaan leffaan ja illalliselle) ja alkoi suosia pulloa hitaan rinnan sijasta. Yhä melkein vuosi myöhemmin kaipaan imettämistä ja katson imettäviä äitejä haikeana ja vähän kateellisenakin.
Me vähennettii tissittelyä vuoden iässä tai jo vähän ennen. Sitten oli enää aamutissi ja iltatissi kunnes vähän päälle vuoden vanhana siirryttiin pelkkään iltamaitoon. Kiia oli n. 1 v 2 kk ku oli ekaa kertaa mummalassa yötä, nukahtanu mumman viereen nätisti illalla. Siihen saakka nukahtanut siis oikeastaan joka ilta tissille. Yökyläilyn jälkeen lopetettiin iltatissi parempien yöunien toivossa. Enpä nyt tiedä auttoko ja vähän haikeudella muistelen ihania iltatissittely hetkiä. Meillä myös ensimmäiset neljä kuukautta olivat todella vaikeita imetyksen suhteen mutta ihanaa että saimme nauttia siitä lopulta niinkin kauan ♡