Otsikko antaa ehkä olettaa jotain jännempää, mutta älkää innostuko. Olen vain huomannut, että oman lapsen syntymän jälkeen olen kokenut sellaista ihastumista muiden vauvoihin, mitä en ole koskaan aiemmin itsessäni rekisteröinyt. Olen aiemmin kertonutkin, kuinka minulla ei ole koskaan ollut varsinaista vauvakuumetta enkä ole osannut intoilla muiden vauvoista. En tiedä, mitkä hormonit tässä hyrräävät, kun itkeskelen jatkuvasti elokuvien ja sarjojen synnytyskohtauksille ja Facebook-kavereiden vauvauutisille.
Viimeksi kyyneleet nousivat silmiin niinkin randomin kuvan edessä kuin Rob Kardashianin vastasyntyneen vauvan. Selailin perjantaiaamuna bussissa Instagramia ja vauvan kuva ilmestyi feediini. Jostain syystä liikutuin hirveästi vastasyntyneestä ja siitä, että hän näyttää aivan edesmenneeltä isoisältään Robert Kardashianilta.
Tällainen vauvaintoilu on tosi hämmentävää, kun sitä ei ole aiemmin elässään kokenut ollenkaan. Jotenkin sekin, miten ihmeellisenä ihmisen syntymän on itse kokenut, vaikuttaa tähän herkistymiseen. Vaikka syntymä on maailman arkipäiväisin asia, se tuntuu silti uskomattomalta. Ihminen on syntyessään niin viaton ja täydellinen – hänellä on koko elämä edessään. Asioita, joita ei ole oikein osannut ajatella, ennen kuin näki sen oman pienen ihmeensä. Nyt sen näkee kaikissa muissakin vastasyntyneissä.
Onko muilla samaa vikaa?
Kyllä. Täysin samoja ajatuksia. Koko teksti voisin olla mun kynästä 🙂 Minulla on saman ikäinen tyttö kuin sinulla. Aiemmin en edes halunnut yhtäkään lasta, ja sitten, kun halusin niin vain yhden. Ja nyt. Vähän kyllä vauvakuumetta ilmassa.