Nyt se tosiaan viimein on ohi. Imetys nimittäin. Viimeinen päivä taisi olla aika tasan viikko sitten. Olisi pitänyt painaa mieleen se päivä. Mikään hirvittävän ihmeellinen tuo muutos ei toisaalta ollut, sillä olin pitkään imettänyt vain iltaisin muutaman minuutin. Lopulta taapero ei vain ollut enää hiukkaakaan kiinnostunut rinnasta, ei sitten yhtään. Totaalilopetuksen jälkeen tuntuu siltä, ettei tyttö ole edes muistanut, että on joskus syönyt rintaa.
Itkuhan siinä tuli ja tulee edelleen, kun aiheesta kirjoitan. Imetyksestä muodostui niin tärkeä asia minulle alun järkyttävien vastoinkäymisten jälkeen. Oli kuitenkin ihanaa, että taapero sai tehdä päätöksen lopettamisesta itse. Meillä ei siis elellä ainakaan tietoisesti mitenkään lapsentahtisesti (en siis ole millään tavalla perehtynyt aiheeseen) ja olisin tehnyt imetykselle pian stopin itse, mutta näin tämä meni kaikkien kannalta todella vaivattomasti.
Olen muuten aina ajattelut, että olen ollut tosi itsevarma imettämiseni suhteen. Olen jopa vähän ärsyyntynyt äideistä, jotka selvästi vähän häpeilevät taaperoimettämistä. Tietyllä tavalla olenkin itsevarma, mutta aivan imettämisen loppumetreillä huomasin, että kyllä se vain minuakin mietityttää, mitä ihmiset ajattelevat taaperon imettämisestä. En häpeilisi asiaa esimerkiksi näin julkisesti blogissa asiaa, olen mielelläni taaperoimetyksen äänitorvi. Enkä nolostellut asiaa läheisteni seurassa. Mutta muille huomasin vähän selitteleväni pitkää imetystä. Olen kyllä avoimesti kertonut vieraammassakin porukassa, että imetän taaperoa, mutta heti perään ehkä hiukan pehmitellyt, että vain iltaisin lyhyesti jne.
Ärsyttää, että olen antanut vallalla olevien käsitysten vaikuttaa itseeni! Toisaalta olen ehkä selitellyt asiaa siksi, että olen itsekin ennen lapsen saamista kummastellut taaperon imettämistä. Tiedän, että koko imetystä on vaikeaa, ellei mahdotonta käsittää, ellei ole kokenut sitä itse. Nyt tuntuu ainoastaan hullulta, että jotkut kuuluttavat keskustelupalstoilla tai pitkää imetystä käsittelevien artikkeleiden kommenttibokseissa imetyksen saavan kestää yhdeksän kuukautta, korkeintaan vuoden. Millä meriiteillä tavalliset ihmiset antavat näitä omia suosituksiaan ja pystyttävät rajapyykkejä? Kun heitä valistetaan WHO:n suosituksista ja käsityksistä siitä, mikä on lapsen luonnollinen vieroittumisikä, nämä tiedot kaikuvat kuuroille korville.
Vaikka imetystaipaleeni on ehkä iäksi päättynyt, käsittelen varmasti vielä aihetta usein ja puhun imetyksen (ja toisaalta imettämättömyyden) puolesta. Imetyksestä ei puhuta lähellekään vielä tarpeeksi, sillä niin monella on siitä vielä vääriä ja vanhentuneita käsityksiä ja se on monelle niin vaikeaa monin tavoin. Ja koska äitejä tuomitaan imetyksestä ja imettämättömyydestä edelleen jatkuvasti. Työkaverini kirjoitti Iltalehden Ilonaan jutun australialaisnaisesta, joka katui lyhyttä imetystään. Imettämisen lopettaminen teki hänestä onnellisemman ja hänen perhe-elämästään nautinnollisempaa. Kommenteissa tiedettiin muka taas enemmän, kutsuttiin imettämätöntä äitiä itsekkääksi ja naisen syitä olla imettämättä huonoiksi. Taitaa olla toiveajattelua, mutta sanon silti, että haluaisin niin kovasti, että tuollaiset kommentit loppuisivat vielä joskus. Kenelläkään ei pitäisi olla oikeutta puuttua toisen ihmisen päätöksiin imetykseen liittyen.
♥ Ihanaa imetystä kaikille, jotka sitä haluavat tehdä ja kaikille joilla se on vielä edessä! Minulle se oli yksi elämän upeimmista asioista! ♥
Ps. Tuosta isän ja tyttären ruokailuhetkikuvasta tuli kyllä itku silmään. Muistan, kun pumppasin maitoa vereslihalla olevista rinnoistani sairaalan valtavalla koneella ja hihkuimme Jaakon kanssa molemmat, kun sain muutaman millin aikaiseksi. Jaakko sitten antoi tuota keltaista maitoa ruiskulla vauvalle, koska tuttipulloja ei Kättärillä käytetä. Kotona maito sitten vasta nousikin ja sen jälkeen sitä riitti kyllä ihan liiaksi asti. Tai siis olisin arvostanut, jos maito olisi pysynyt kroppani sisällä silloin, kun vauva ei ollut rinnalla. Nimim. Maitolammikoissaan nukkunut.
Ihana imetystaival sinulla 🙂 oma taapero on nyt 1 v 7 kk ja lopetellaan hiljallee imetystä, uusi raskaus on puolessa välissä ja maito tosi vähissä, jotenkin tuntuu nyt sopivalta kun lapsikin on nyt vihdoin vähentänyt, vaikka vielä pari krt päivässä saattaa käydäkin.
Sait täällä kyyneleet valumaan ja pala nousi kurkkuun. Meidän tissitakijainen 11kk saa jatkaa tissin syöntiä vielä pitkään (jos niin haluaa), mutta jotenkin tuo imetyksen loppuminen jo nyt välillä ahditaa. Tykkään niin paljon siitä. ❤️
Onnittelut upean mittaisesta imetystaipaleesta. 🙂
Ihana teksti. Samaistun niin tuohon taaperoimetyksen puolusteluun. Ärsyttävää! Toivittavasti seuraavan kanssa osaan olla turhia selittelemättä. Meillä myös 1,5-vuotias vaikuttaisi nyt lopettaneen rinnalla käymisen. Olen hieman yllättynyt, koska helmikuussa imetys tuntui vielä kovin tärkeältä ja kertoja tuli monta päivässä. Yhtäkkiä vain on kiinnostus loppunut. Uusi raskaus on puolivälissä, joten ehkä tällä on vaikutusta asiaan. Huomaan kyllä, että kroppa oli kovilla sekä imettäessäni, että kasvattaessani uutta elämää. Olin tosi huonovointinen ja paino vain laski. Nyt muutama viikko ilman imetystä ja paino on taas nousussa ja olo hyvä. Silti olo on haikea!
Voi, onnea hienosta imetystaipaleesta! 🙂
Itsekin toivon, että imetyksen loppu koittaa aikanaan juuri noin, taaperon tahdosta. 1v 5kk poikanen on edelleen aikamoinen tissuttelija, imetyskertoja tulee päivässä 5-8. Itse olen tilanteeseen ihan tyytyväinen; imetyshetket on vauhtitaaperon kanssa ihania pysähdyksiä (useimmiten…) ja hankaluuksien jälkeen sitä vain nauttii helposti ja mukavasti sujuvasta imetyksestä. Lähipiiri alkaa kuitenkin olla sitä mieltä, että imetystä voisi jo lopetella – enää ei onneksi sillä perusteella, että se vie tilaa kiinteältä ruoalta, poika kun on vähitellen alkanut syödä isoja annoksia. Mutta että hiukan puolustuskannalla minäkin joudun olemaan…
Vaikka joo, muistan itsekin yhden kerran ennen oman lapsen saamista miten musta näytti jotenkin hassulta, kun kaveri imetti kymmenkuista vauvaa – joka oli mun mielestä jo iso imetettäväksi koska osasi itse mönkiä äitinsä syliin! Hohhoo. Niinpä sitä vaan ajatukset muuttuu. 🙂
Mulla oma imetettävä on vasta vajaa kolmekuinen ja mä jo suren liian pian lähestyvää täysimetyksen vääjäämätöntä loppua. Ja alku ei tosiaan meilläkään ollut helppo, molemmat rinnanpäät haavautui oikein kunnolla. Hammasta purren kuitenkin jatkoin ja nyt on jo jonkin aikaa olleet rinnanpäät ehjät.
Mulla ei ennen lapsen syntymää ollut mitään suuria tunteita imetyksestä, ajatus oli tietysti kokeilla jos onnistuu. Jännä huomata kuinka tärkeää siitä onkin tullut. Toivoisin, että mun ja pojan imetystaival jatkuu vielä pitkään ja että aikanaan loppuisi myös lapsen omasta halusta.
Ihanaa,että toimit imetyksen puolestapuhujana ja onnea pitkästä imetystaipaleesta!
Mun imetettävä on nyt 7kk ja toivon että jatketaan vähintään vuoden ikään, mutta toivottavasti pidempäänkin. Meillä oli tosi kivikkoinen alkutaival imetyksessä, ja silloin itku silmässä imettäessä päätin että jos imetys joskus alkaa sujumaan mutkattomammin, niin imetän niin kauan kun lapsi haluaa. Mulle imetys on tosi tärkeää, ja oli henkisesti tosi rankkaa kun alussa mistään ei tullut mitään. Imetyksen tuen fb-sivu oli mun pelastus.
Sen verran kyllä korjaisin, että kyllä siellä Kättärillä tuttipullot on käytössä. Mulle ei muita vaihtoehtoja edes annettu, saati kerrottu tahdistetusta pulloruokinnasta. Kolmantena päivänä vasta tajusin itse pyytää ruiskua. Lastenosastolla annettiin myös tutti ilman mun lupaa. Mulle jäikin tosi paska maku Kätilöopistosta imetyksen tukemisen suhteen. Synnytin vuoden ruuhkaisimpaan aikaan, että ehkäpä se sitten näkyi siinä ettei hoitajilla ollut aikaa auttaa.
Oho, onkohan se sitten muuttunut vai riippuuko kätilöistä? Meillä ei ollut pullot edes puheena enkä tuteista nähnyt vilaustakaan!
Mietin samoin että onkohan käytännöt muuttuneet vai mistä syystä näin erilaisia kokemuksia. Itse synnytin Kätilöopistolla 2012 eikä ollut puhettakaan tuttipullosta eikä tutusta eikä kylläkään edes ruiskusta, vaikka imetys ei lähtenyt ollenkaan käyntiin maidon noususta tai sen puutteesta johtuen.
Meillä vaihtoehdot oli ruisku tai hörpytys!
Mä koen myös ihmeellistä tarvetta puolustella omaa taaperoimetystäni, vaikka usein keskustelukumppanin mielestä on tosi hienoa, että imetän edelleen. Pitäisi päästä siitä selittelystä eroon. Mä en tiedä, kiinnitänkö aiheen juttuihin enemmän huomiota nyt kun itsekin imetän taaperoa, mutta tuntuu siltä että asiasta puhutaan koko ajan enemmän, mikä on tosi hyvä juttu. 🙂