Meillä oli aika mukava viikonloppu, vaikka lähtötilanne ei ollutkaan paras mahdollinen. Sain perjantaina huonoja uutisia työrintamalla ja Tukholman tapahtumat itkettivät koko viikonlopun. Jakekin oli viikonlopun Tukholman-risteilyllä enkä ole oikein koskaan viihtynyt yksin (tai kaksin tytön kanssa) kotona. Täytin kuitenkin päivämme tekemisellä ja meillä olikin ihan kivaa tyttöjen kesken.
Olen alkanut nyt ajaa enemmän autoa, kun Jaakko hankki taannoin automaattivaihteisen auton. Olen ajanut Helsingissä ihan todella vähän enkä siksi ole rutinoitunut ajamaan kaupungissa. Opettelin ajamaan maalla, missä on aivan totaalisen erilaista liikkua autolla. Ei kaistanvaihtoja, ei parkkipaikkaongelmia, ei edes liikennevaloja. Olen epävarma liikenteessä ja automaattivaihteet helpottavat keskittymistä liikenteeseen. Asumme nyt sen verran kaukana kaikesta, että autolla liikkuminen on välttämätöntä. Liikun kyllä työmatkat julkisilla, mutta esimerkiksi kauppareissuista (tytön kanssa) ei tulisi yhtään mitään ilman autoa.
No, pointti oli se, että olen taas uskaltautunut enemmän rattiin ja nyt ajaminen sujuu jo tosi rutiinilla. Ajoin perjantain ruuhkissa jopa keskustasta kotiin ja olin niin ylpeä itsestäni 😀 lauantaina lähdimmekin sitten tytön kanssa käymään asioilla ja samalla vielä Plantagenissa. Typy oli onnesta soikeana, kun pääsi Plantagenissa sellaisiin auto-ostoskärryihin. Hiukset sähköisyydestä pystyssä hän istuskeli onnellisena autossaan, kun minä tein huonekasviostoksia.
Ostin tuon yhden kuvissa näkyvän puskan näin ensi alkuun, vaikka mieleni tekisi täyttää koko talo kasveilla. En todellakaan ole mikään viherpeukalo, mutta olen vannonut pitäväni ainakin nuo pari kotiin nyt hankkimaani kasvia elossa, keinolla millä hyvänsä. Vaikka joutuisin kutsumaan välillä äitini pelastamaan puskat. Seuraavaksi haluaisin jonkin isokokoisen kaktuksen ja banaanipuun.
Tytyn päiväunien jälkeen lähdimme treffaamaan kaverini ja hänen parivuotiaansa Hoplopiin. Kolme tuntia hurahti nopeasti liukumäissä ja trampoliineilla. Note to self: MUISTA seuraavaksi pukeutua treenivaatteisiin Hoplopiin ja ottaa vierailu urheilun kannalta. Nyt sinkoilin hikipäissäni liian paksussa puserossa taaperon perässä.
Sunnuntaina aamupäivällä päätin vielä käydä katsastamassa Lanttilan tarjonnan. Se on ihan Hoplopin vieressä ja mietin, mahtaako taapero tajuta, missä olemme ja tunnistaa Hoplop-rakennuksen. Lanttilasta ulos tullessamme hän sitten huomasi tutun logon. ”Hoppottii” hän hihkui ja pettymys oli aika kova, kun kerroin, ettemme nyt mene sinne vaan kotiin katsomaan iskää, joka oli juuri palannut risteilyltä.
Lanttilasta tarttui taas mukaan lastenvaatteita. Minulla on myös outo fiksaatio noihin vanhoihin konjakki-/viskipulloihin ja Lanttilan-reissulta niitä lähti mukaan kaksin kappalein, koska hintaa oli vain pari-kolme euroa! Nyt niitä löytyy meiltä neljä, vaikka siis emme säilytä konjakkejamme tai viskejämme niissä. Olen koittanut miettiä, löytyisikö niillä jotain muuta käyttöä. Voisiko niissä pitää rypsiöljyä tai balsamicoa?
Ihanaa, kun vielä puoli kasin aikaan illalla voi ottaa kuvia!
Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!
Pakko kommentoida, kun naurattaa miten sama tilanne mulla on/on ollut tuon autoilun kanssa! Olen myös käynyt autokoulun pienessä paikassa, jossa ei ole edes liikennevaloja. Minulla on tullut ajettua tosi vähän viime vuosina ja se tietynlainen epävarmuus siitä ajamisesta on hiipinyt mieleen. Olen stressannut välillä ajamista ihan naurettavan paljon, miettinyt reitin tosi tarkkaan etukäteen jne. No viikko sitten saatiin vihdoin automaattivaihteinen auto ja heti torstaina ajelin yksin kirjanpitäjälle Espooseen ja samalla reissulla myös PLANTAGENIIN ja Lidliin! Tästä se lähtee! Automaattivaihteisella autolla on kyllä niin paljon helpompi keskittyä siihen ajamiseen ja ympäristön tarkkailuun, kun ei tartte stressata niistä vaihteista. Hyvä me! 🙂
Voi, miten kaunis koti teillä onkaan! Aivan ihana matto ja väriharmonia 🙂