Nyt pääsen viimein paljastamaan asian, jota olen kaikessa hiljaisuudessa puuhannut jo enemmän ja vähemmän vuoden! Yksi suurimmista unelmistani on nimittäin toteutumassa, minusta tulee kirjailija.
Tai olen jo kirjailija? En vielä hallitse näitä käytäntöjä: olenko kirjailija vasta sitten, kun kirjani on julkaistu? Niin tai näin, esikoiskirjani julkaistaan tammikuussa. Aiheena on äitiys, tarkemmin sanottuna kokemani haasteet äitiydessä, pääosin kärsimäni synnytyksen jälkeinen masennus.
Olen aiheesta aiemmin kirjoittaessani ja nyt aineistoa kirjaani varten etsiessäni tajunnut, että tällaiselle kirjalle ihan todella on tarvetta. Liian usein äidit eivät edes ymmärrä kärsivänsä masennuksesta, liian usein hoidon aloittaminen viivästyy ja äidit saavat liian vähän tietoa ja vertaistukea.
Haluan, että kirjani on vertaistuki paitsi masentuneille äideille myös terveille äideille. Sillä vaikkei synnytys sairastuttaisi, äitiys on toisinaan ihan jokaisella sellaista hullunmyllyä, että vertaistarinat ovat kultaakin kalliimpia.
Olen tehnyt kustannussopimuksen Minerva Kustannuksen kanssa jo tovi sitten, mutta kieltämättä vähän panttasin tätä uutista teiltä. Se nimittäin jännittää, suorastaan kauhistuttaa välillä aivan pirusti. Tuntuu, että kun todella paljastan, että kirjani julkaistaan, tämä kaikki onkin totisinta totta enkä voi enää perua. Aivan kuin siis muutenkaan voisin perua, olen sopimukseni tehnyt. Nyt laastari on kuitenkin repäistävä irti ja myönnettävä asia: minä julkaisen kirjan.
Uumoilen, että kirjani nimi saattaa herättää tunteita. Olen siihen itse todella tyytyväinen, sillä se oli kirjani työnimi alusta asti. Kirjoitin sen tekstinkäsittelyohjelmaan ennen mitään muuta. Ymmärrettävästi se on siis minulle rakas ja olen onnellinen, etten joutunut kill my darling. Pelkäsin, että se saatetaan torpata, koska hullulla on negatiivinen kaiku.
On luonnollista ja normaalia kamppailla joskus mielenterveytensä kanssa. Olla vähän hullu. Äitiyteen liittyy myös paljon muuta hulluutta kuin masennusta. Siitä kaikesta haluan kirjoittaa, jotteivät äidit kokisi olevansa yksin tunteidensa kanssa. Jos ihmiset kertoisivat avoimesti mielenterveysongelmistaan, niihin uskallettaisiin hakea rohkeammin apua.
Olen niin innoissani, sanokaa että tekin olette <3
No olen super innoissani!!! Oley niin hyvä kirjoittaja. Tekstisi ovat olleet kultaakin kalliimpia raskauden, äitiyden ja synnytysmasennuksen myllytyksissä. En voi muuta sanoa kuin ISO KIITOS <3 ostan kirjan ehdottomasti. Onnea kustannussopimuksesta, kirjailija 😊
Tämä oli niin tärkeä kuulla, suurkiitos itsellesi!! <3 <3
Mieletön juttu! Hurjan paljon onnea! Ihan varmasti luen kirjasi, kun se ilmestyy 🙂
Kiitos tuhannesti! Niin hienoa kuulla, että haluat lukea kirjani!
Oo mahtavaa! Tämä menee heti hankitaan kun ilmestyy! Todella tärkeä ja itseänikin koskettanut ja koskettava aihe. <3
Miten hienoa kuulla, että haluan lukea kirjani 🙂 Kiitos kauniista sanoista <3
Mä olen tosi innoissani, mahtavaa että juuri sä kirjoitat tämmöisen kirjan. Valtavasti onnea!
Kiitos niin paljon!! <3
Aivan mahtavaa! Oon jo pitempään salaa toivonu, että kirjoittaisit kirjan 😉 Aion ehottomasti lukia sen, siksiki että se vertaistuki näin jälkikätteenki (lapsi yli 1.) on tosi tärkiää. ! Ihanaa että oot päässy toteuttamaan oman unelman! 🙂
Ihanaa kuulla, että kirjani otetaan ilolla vastaan 🙂 Ja ihan mahtavaa, jos haluat lukea kirjani! Kiitos kauniista sanoista.
Wau onneks olkoon!!! Kirja kertoo tärkeästä aiheesta, mitä enempi näistä puhutaan ääneen sen parempi!
Tuhahnnet kiitokset! Aihe on todellakin tärkeä 🙂
Onneksi olkoon! Mä niin salaa toivoinkin, että joskus kertoisit enemmän noista äitiyden haasteista, koska aiheesta tosiaan ei tarpeeksi tietoa ole saatavilla.
Kiitos paljon! Nyt tosiaan tulossa kokonainen kirja haasteista, ihanaa kuulla että ihmiset ottavat ilolla vastaan aiheeni 🙂
Kiitos Irene! Melkein tuli kyyneleet silmiin, kun luin tämän. Olen juuri saanut esikoiseni muutama viikko sitten ja kamppailen tämän asian kanssa. On tuntunut tosi pahalta, kun tuntuu, että kaikki bloggaajat vaan hehkuttaa, kuinka he viettävät päivät vauvan päänahkaa nuuskutellen ja leperrellen, kun itsestä tuntuu jo nyt, etten jaksa tätä. Onneksi olen saanut apua lapsen hoitoon ja aika lääkärillekin on jo varattu. Odotan todella innolla tämän kirjan lukemista. Kiitos!
Voi että, kiva kuulla, että aiheeni kiinnostaa. Onneksi olet ymmärtänyt tilanteesi ja hakenut apua, se on ihan ensisijaisen tärkeää. Koita jaksaa, lupaan että paremmat ajat koittavat vielä. Vauvan kanssa ei todellakaan ole helppoa, muista että saat tuntea ahdistusta!
Mulla oli ihan samanlaisia tuntemuksia blogeja lukiessa ja livenä muiden äitien juttuja kuunnellessa. Kaikilla muilla tuntui vauva-aika olevan pelkkää pumpulia ja unelmaa, itse hakkasin päätä seinään kun mikään ei tuntunut onnistuvan vauvan kanssa. Ei imetys, ei vauvan käsittely eikä nukkuminen.. Tunsin pelkkää syyllisyyttä ja pelkoa.
Luulen kyllä, että moni kaunistelee vauva-aikaa ja sitä mitä siitä kerrotaan muille. Paine olla hyvä (täydellinen..) äiti on niin kova. Yksi näistä täydellisinä äiteinä pitämistä tutuistani tunnusti vauvansa ollessa lähes vuoden ikäinen, että oli todellisuudessa itkenyt ensimmäiset kolme kuukautta ja toivonut, ettei olisi koskaan tullut raskaaksi.
Olen varma, että sulla helpottaa olo vauvan vähän kasvaessa. Kaikki apu kannattaa ottaa vastaan <3
Vau, onnea paljon! Tää on kyllä tärkeä aihe ja just se, että negatiiviset tunteet vauvan saannin jälkeen voi yllättää. Muistan, kun itsekin olin esikoisesta tietysti valtavan onnellinen, mutta samalla ahdistunut: pallo jalassa 24/7, tarvitsen hoitoapua että saan joskus myös hetken omaa aikaa. Ja miehen lisäksi mitään hoitoapua saatu, enpä sitä paljon kyllä kehdannut kyselläkään. Toisen lapsen jälkeen ahdistavia tunteita ei enää niin tullutkaan.
Mutta anyway, hieno juttu!
Paljon kiitoksia! Just sitä haluan kirjassakin tuoda esille, että on täysin normaalia tuntea ahdistusta totaalisesti muuttuneesta elämäntilanteesta <3
Mahtavaa! Onnittelut 🙂 Täytyypä heti tammikuussa hankkia ja lukea!
Onnea!! <3 ihan mahtavaa, että saat toteuttaa unelmasi ja vielä mahtavampaa että aihe on näin tärkeä.
Mä olen vähän omin voimin, ehkä liikaakin, vaan yrittänyt pärjätä, vaikka nyt ajatellen vauvavuosi oli ihan liian raskas. Vauva oli tosi odotettu ja takana oli pettymyksiä, joten koin ihan kamalaa pettymystä ja huonoa omatuntoa siitä, etten ollutkaan niin onnellinen kun oli odottanut. Samat ajatukset painaa mieltä kyllä vähän vieläkin, meidän lapsi siis saman ikäinen kun teillä. Nyt onneksi voi käydä töissä ja aikaa omille jutuillekin on enemmän. Lapsi siis on kaikin puolin ihana ja vieläpä "helppokin" mutta joskus arki vaan tuntuu liian raskaalta.
Tiia
Vau! Aivan mahtavaa! Sinun blogisi ansioista sain itsekin rohkeutta aikoinaan hakea apua synnytyksen jälkeisiin oireisiin. En malta odottaa, että pääsen lukemaan kirjasi.
Olet aivan ihana! ❤️
Oi, onneksi olkoon! Itsellänikään vauva-aika ei vastannut mielikuvia. Mielenkiintoista lukea ajatuksiasi!
Mahtavaa, mä niin ostan tämän miehelleni synttärilahjaksi! 😁
Mahtavaa, mä niin ostan tämän miehelleni synttärilahjaksi!
Hienoa kuulla <3 <3 🙂
Onnea!! <3
Ihanaa saada realistinen kirja tästä aiheesta eikä esim. psykologin tmv höpinää. Ihan asian läpi käyneen äidin tarina on paljon mielenkiintoisempi. Toivottavasti kirjasta löytyy myös tekstiä miten kumppanisi reagoi masennukseen ja kuinka olette sitä yhdessä läpi käyneet.
Itelläni oli raskaudenaikainen ja jälkeinen masennus eikä silloinen kumppani sitä kyennyt ymmärtämään. Siinä kyllä sitten romuttui se suhde kun masennus ja lapsen koliikki aiheutti loppuun palamisen.