♥ Kirjoitin kirjaani kokonaisuudessaan vain pari kolme kuukautta. Aloitin viime vuoden tammikuussa, kirjoitin noin yhden kolmasosan lopullisesta tekstimäärästä, tarjosin sitä kustantantamoille ja vasta kun sain kustantajan syksyllä, kirjoitin loput tekstit mahtavan kustannuspäällikön ja editoijan, Maria Säntin viisaita mielipiteitä ja ohjeita kuunnellen.
♥ Kirjani on narrative nonfiction genreä. Se on siis tositarina, joka on kirjoitettu osin fiktiivisen romaanin muotoon. Se on myös tietokirja/elämäntaitokirja – siihen on siis oman tarinani lisäksi haastateltu asiantuntijoita ja käytetty tietokirjoja lähteenä.
♥ Kirjani luki äänikirjaksi ihailemani näyttelijä Minttu Mustakallio. En tiennyt tästä mitään etukäteen enkä oikeastaan edelleenkään tiedä, millä systeemillä kirjoista tehdään äänikirjoja, haluavatko jotkut kirjailijat vaikuttaa siihen, kuka heidän tarinansa lukee ja niin edelleen.
Mintun käyttämisestä äänenä minua informoi eräs blogini lukija. Kirjani löytyy äänikirjana (ja Mintun lukemana) ainakin Bookbeatista ja Storytelistä – tämä infoksi teille, jotka mieluummin kuuntelet kuin luet kirjasi.
Tähän liittyy myös hauska tarina, kun Jaakko oli mennyt moikkaamaan Minttua Kultainen Venla -gaalassa. Minttu oli nauranut, ettei olisi ikinä uskonut, että törmäisi ensimmäisenä gaalassa juuri Jaakkoon, jonka perhe-elämästä oli lukenut aivan hiljattain hyvin yksityiskohtaisesti.
♥ Kirjassa on käytetty joitakin tähän blogiin kirjoitettuja tekstejä, lähinnä siksi, että ne näyttävät surullisellakin tavalla sen, kuinka eri tavalla olen kertonut elämästä täällä julkisesti vs. se, miten oikeasti tunsin. Pääosin kirja on tietysti uutta, kirjaa varten kirjoitettua tekstiä ja siinä on paljon asioita, joista en ole aiemmin kertonut kenellekään. Ja esimerkiksi sellaisia faktoja minusta ja menneisyydestäni, joista en ole koskaan hiiskunut tässä blogissa.
♥ Kirjassa on myös muutamia tyhjiä sivuja, joille lukija voi kirjoittaa omia mietteitään ja ajatuksiaan tietyistä aiheista. Sitä voi siis käyttää myös kevyesti päiväkirjana raskauden ja vauvavuoden aikana. Kirjoittamisen tarkoituksena on jäsentää omia ajatuksiaan ja toisaalta myös muistuttaa itseään äitiyden hyvistä hetkistä.
Kuuntelin kirjasi viikko sitten. Moniin tuntemuksiisi oli helppo samaistua, kun muistelen esikoiseni vauvavuotta, vaikka en onneksi masennukseen tai ahdistukseen sairastunutkaan. Kiitos sinulle, että kirjoitit kokemuksestasi ja tunteistasi!
Tää kirja on mulla Bookbeatissa tallennettu luettavien (tai siis kuunneltavien) listalle! 🙂
Minun oli tultava kertomaan että vau mikä kirja!! Sain käsiini sen eilen ja ahmin koko kirjan yhdessä illassa.
Olen tulossa äidiksi tulevina viikkoina❤️ mieheni sanoi että kannattaako minun lukea tätä kirjaa nyt (herkkä kun olen😀) mutta olen iloinen että luin. Kiitos kirjasta,olet mahtava!
Kiitos Irene. Kiitos kun kirjoitit tämän kirjan! 🙂 Laittaisin tähän sanattoman kiitoshalauksen, mutta sille ei taida olla hymiötä. Tuntuu kuin kaikki mitä kirjoitit olisi suoraan omista ajatuksistani. Terveisin 5kk ikäisen tytön äiti
Luin kirjasi ja se kertoi kuin omasta elämästäni! Lapseni on jo 25 vuotias, mutta äidiksi tulo on samanlainen kokemus olipa aika mikä tahansa. Ainut ero, että vuonna 1993 masennuksesta ei puhuttu ääneen edes neuvolassa. Ihanaa että nykyään aihe ei ole tabu enää. Tuhannet kiitokset rehellisestä ja rohkeasta kirjasta.
[…] Psst! Blogikollegani Irenen esikoiskirja Hullu kuin äidiksi tullut löytyy vihdoin BookBeatista! Jos tahdot kuunnella sen, saat kuukauden maksuttoman kokeilujakson minun tilaussivuni kautta TÄÄLTÄ. Minä en kirjoja enää lue, vaan säästän niskojani ja kuuntelen kirjat läpi. 🙂 […]