Kolmevuotiaan keijusynttärit

Meillä vietettiin tänään tytön kolmevuotisjuhlia – vähän myöhässä, mutta päätimme odotella vähän ihmisiä lomilta. Heinäkuu on hiukan huono synttärikuukausi varsinkin lapsena, kun kaverit ovat kaikonneet kesälomareissuille. Nyt saatiin mukaan myös lapsen paras hoitokamu, jonka tapaamista odotettiin kuin kuuta nousevaa. Tuo parivaljakko on kyllä jotain niin sydäntäsärkevän ihanaa katsottavaa. Toisaalta he riitelevät kuin vanha pariskunta, mutta toisaalta ikävä on kova, kun eivät ole vähään aikaan nähneet. Saimme pari niin liikkistä halikuvaa heistä ♥

Kaikki meni tällä kertaa ihan nappiin – toisin kuin horror-yksivuotissynttärit. Enkä edes ulkoistanut järjestelyjä ihan niin paljon kuin ajattelin, siivoojakin unohtui varata. Jaakko (!) leipoi suolaiset piirakat ja kakun tietysti tilasin muualta. Kylmä hiki kihoaa otsalle, kun vain katsonkin äitien vääntämiä sokerimassasynttärikakkuja. Minusta ei ole siihen koskaan ja tykkään muutenkin, ettei tarvitse turhia stressailla.

Lisäksi ihailen todella paljon taidokasta kakkukäsityötä ja halusin ehdottomasti jonkin spesiaalikakun tytölle. Selasimme yhdessä Pinterestiä pitkään ennen synttäreitä ja lapsi merkkasi varmaankin joka toisen kakun sieltä. Lopulta kakun varaaminen jäi hiukan viime tinkaan, mutta hoitui kyllä todella näppärästi. Päädyin pikaisella googletuksella Vallilassa sijaitsevaan Frangipani-nimiseen leipomoon (kakusta saatu alennusta) ja sieltä vastattiin nopeasti yhteydenottoon. He tekivät täsmälleen sellaisen kakun, kun heille lähettämässäni Pinterest-kuvassa oli. Lopulta vähän hermostuin runsauden pulaan, mitä inspiraatiokakkuihin tuli ja päätin tilata tuon jäätelökakun. Meillä oli kevyesti keijuteemaiset synttärit, mutta tuo jätskitötterö kakun päällä oli niin hauska idis, etten enää harkinnut muuta. Lapselta ei saanut kauheasti apua päätökseen, sillä yhdessä hetkessä hän halusi Pikku Kakkos -kakun ja toisessa sateenkaarikakun ja sekunnissa päätös vaihtui taas johonkin toiseen.

Kamera on ihan täynnä kuvia tuosta huikeasta kakusta. Halusin ikuistaa sen ihan joka kulmasta, ennen kuin vieraat kävivät siihen käsiksi. Oli tosi hyvää kyllä myös maultaan!

Kukka- ja ilmapalloasetelmalla toin vähän sellaista keijumetsätunnelmaa taloon.

Mitä sanotte kakusta? Oli se kyllä tarjoilupöydän kaunistus! Vieraat jännittivät, kuinka isoja paloja noin korkeasta kakusta oikein tulee, mutta tuossa on siis kaksi kerrosta. Palat olivat siis ihan normikokoisia.

Tähtisadetikku kakun päälle löytyi Confetista, mistä ostin myös tuon heliumpallon. Yksivuotissynttäreistä oppineena tiesin, että on ihan turha hankkia mitään omia heliumeja ja palloja. Kaikista järkevintä on marssia kauppaan ja hankkia pallot heliumeineen sieltä.