Kun muutokset sattuvat

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: MOOMIN BY ARABIA JA SUOMEN BLOGIMEDIA

Olen aina suhtautunut muutoksiin vastentahtoisesti. vältellen, jopa pelokkaasti. Vaikka tykkään haaveilla ja kaipaan toisinaan uutta, erityisesti isommat muutokset elämässä aiheuttavat vastarintaa. Siksi esimerkiksi omat ja vanhempien erot, muutot, jopa vuodenaikojen vaihtuminen ja suurimpana tietysti äidiksi tuleminen – puhumattakaan isän kuolemasta – ovat aiheuttaneet minulle kriisin. Välillä kohtuuttomankin. Muutoksessa minä pysähdyn, käperryn kuoreeni. Kun parisuhteet, huonotkin, ovat päättyneet, olen lamaantunut paikoilleni suremaan.

Olen miettinyt, millaisia ovat ne ihmiset, jotka osaavat suhtautua muutoksiin kepeämmin ja sopeutuvat helpommin uuteen. Ainakin he ovat varmasti itsevarmoja, joustavia ja taipuvaisia myönteiseen ajatteluun. Jos itse suhtaudun johonkin elämänalueeseen itsevarmasti, se on työ. Työelämäni valtavasta hiljattaisesta muutoksesta, yrittäjäksi ryhtymisestä, en kokenut sellaista kriisiä kuin etukäteen aavistelin. Tajusin nopeasti, että tein oikean ratkaisun ja että pärjään. Epäonnistumisen pelko loisti kerrankin poissaolollaan.

Vuosi vuodelta olen alkanut ymmärtää itseäni paremmin. Muutosvastarintani liittyy usein siihen, että kielteisten ajatusten kehä imaisee minut helpommin mukaansa. On helpompi ajatella, että kaikki mikä voi mennä pieleen, menee pieleen kuin että kaikki järjestyy. Jostain syystä tunnen oloni monessa tilanteessa turvattomaksi ja onnellisimmillani olen silloin, kun koen olevani turvassa. Muutosten keskellä on vaikea kokea turvallisuudentunnetta. Olen taipuvaisempi tuntemaan välillä selittämätöntäkin kaihoa mennyttä kohtaan.

Astiasarja elämän suurista muutoksista

Moomin by Arabian Alkuperää kunnioittaen -astiasarja kertoo juuri siitä, miten erilaiset henkilöt toimivat muutoksessa. Sarjassa yhdistyvät kaksi Tove Janssonin tarinaa: Muumipappa ja meri sekä Muumilaakson marraskuu. Astiasarjan ensimmäisessä osassa Muumit päättävät, että on muutoksen aika ja perhe muuttaa asumaan majakkasaarelle. Kaikki Muumiperheen jäsenet kokevat muutoksen eri tavoin: Muumipeikko vetäytyy omiin oloihinsa, Muumimamma ikävöi kotiin ja Muumipappa yrittää ymmärtää luonnonvoimia. Pikku Myy on se tarinan positiivinen hahmo. Hän ei välitä majakkasaaren alakuloisesta tunnelmasta vaan pysyy omana pirteänä itsenään. Toisaalla Muumilaakson muut tyypit kaipaavat Muumiperhettä takaisin kotiin.

Tiedetään, että tarinan kaipuulla on juuret todellisuudessa, sillä Tove Jansson suri äitinsä kuolemaa kirjoittaessaan Muumilaakson marraskuuta.

Nyt syyskuussa julkaistiin Alkuperää kunnioittaen -sarjan toinen osa, johon kuuluvat iso purkki ja tarjoilukulho. Näissä astioissa tarina syvenee, kun surusta päästetään irti ja elämä jatkuu…

Astiasarjan toiseen osaan kuuluu tuo kuvissa näkyvä keraaminen purkki (kooltaan 1,2 litraa), jonka  kuvituksessa Muumipeikko on vetäytynyt omiin oloihinsa majakkasaarella ja kiipeää majakan torniin sytyttämään lyhtyä. Kääntöpuolella Muumimamma istuu yksin sängyllään, taustalla horisontinta nouseva aurinko.

Uutena tuotteena sarjaan tuli myös tarjoilukulho (23 cm), jonka kuvituksen pääosassa on koti-ikävää potenut Muumimamma. Auringossa välkehtivän meren pinnassa ja muuttolintujen parvessa hän näkee kuitenkin toivoa huomisesta ja lupauksen siitä, että elämä jatkuu.

Suurin osa kattauksen muista astioista ovat Alkuperää kunnioittaen -sarjan ensimmäisestä osasta, johon kuuluvat muki, kulho, lautanen, purkki ja teekannu.

Harjavallan kotoamme löytyy lukuisia muitakin Muumi-astioita aina arvokkaisiin vanhoihin Muumi-mukeihin. Sain ensimmäisen Muumi-mukin joskus alakouluikäisenä – muistan elävästi, keneltä sain mukin ja että se oli täytetty karkkipurkalla. Sittemmin keräilin mukeja pikkuhiljaa, samoin äitini. Mukit muistuttavat minua erityisesti opiskelijakämpästäni Helsingin Alppilassa, missä mukit tuolloin majailivat. Nyt mukit ovat landella ja niitä on tosiaan kertynyt kaappiin aika monia. Isäpuoleni juo aamukahvinsa aina mustasta Muumipappa-mukista ja olen maininnut, että kyseisen mukin arvo on kohonnut ja voisi olla parempi siirtää se pois arkikäytöstä.

Minusta Alkuperää kunnioittaen -sarjan tuotteet ovat sellaisia, ettei tarvitse olla lapsekkaiden ja pirteänväristen Muumi-mukien ystävä rakastaakseen tätä sarjaa. Astiasarjassa on täsmälleen samanlaista melankoliaa, kuin Muumilaakson marraskuussa. Värisävyt ovat neutraalit, mutta kuvitusta jää kuitenkin usein tuijottamaan lumoutuneena. Mitä kaikkea yksi tarjoiluvati kertookaan…