Se on kai meihin äiteihin sisäänrakennettua: että koemme epäonnistuneemme, vaikka olemme vain ihmisiä. Huonon omatunnon määrä tuntuu olevan vakio äitiydessä. Riittävän hyväksi äidiksi itsensä tunteminen on usein aika vaikeaa. Vaadimme itseltämme yliluonnollista pinnaa, ääretöntä jaksamista ja monia muita asioita.
Tämän päivän virkistävimmän tekstin voi lukea Hannan Strictly Style -blogista. Tuo kolmen pienen pojan äiti on äiti-idolini. Jaksan aina ihmetellä, miten hän onnistuukin aina pysyttelemään niin positiivisena. Kaiken lisäksi hän näyttää aina täydellisen tyylikkäältä ja sädehtivältä, vaikka arki kolmen pienen lapsen kanssa on saletisti kuluttavaa. Hän on silmissäni täydellinen äiti, jollainen voisin itse olla vain unissani. Voin ainoastaan haaveilla hänen energiastaan ja elämänmyönteisyydestään.
Hanna on ihanasti laajentanut muotibloginsa aihepiiriä viime vuosina ja etenkin hänen ja Metti Forssellin pitämä podcast on ollut kiinnostava katsaus näiden tyylistään tunnettujen äitien perhe-elämään. Tänään Hanna kertoi blogissaan tilanteesta, jolloin hänellä keitti yli. Hänen perheellään on takanaan harvinaisen kuluttava ajanjakso, kun kahden kuukauden ajan joku lapsista on ollut kipeänä kotona. Vähemmästäkin hermostuttaa, kun tähän soppaan pitää yrittää sovittaa kahden vanhemman työaikataulut.
Hanna kertoi, että vanhimman lapsen marina ruokapöydässä oli saanut hänet hermostumaan ja huutamaan. ”Huusin niin, että hän purskahti itkuun. Huono omatunto iski samalla salaman lailla. Että olen huono äiti.”
Ja voitteko kuvitella, olin jotenkin niin helpottunut Hannan ”tunnustuksesta”, että aloin itsekin vetistellä. Ne minun silmissäni täydelliset äiditkin ovat inhimillisiä. Jokaisella palaa pinna, kun sitä tarpeeksi kiristetään. On huojentavaa kuulla ja nähdä, että perhearjessa koetaan kaikkialla samanlaisia vaikeitakin tunteita kuin joiden kanssa itsekin välillä kärvistelee.
Tuskin kukaan vanhempi on välttynyt äänen korottamiselta. Mutta miksi ihmeessä silti tuntuu siltä, että on ainoa laatuaan, kun joskus erehtyy huutamaan lapselle?
Yksi karseimmista tunteista vanhemmuudessa on se, kun lapsi katsoo äitiä epäuskoisena ja pettyneenä, kun tämä on menettänyt malttinsa ja sortunut huutamaan. Onneksi aina voi pyytää anteeksi ja näyttää siten lapselle tärkeää esimerkkiä siitä, miten kuuluu toimia, kun kokee tehneensä väärin.
Koska ei täydellinen äiti ole mikään tunteeton robotti, johon arjen kiireet ja maailman murheet eivät vaikuttaisi. Normaalit ihmiset menettävät toisinaan malttinsa, korottavat ääntään, riitelevät, sopivat ja pyytävät anteeksi. Riittävän hyvä äiti on inhimillinen ihminen ja näyttää sen lapselleen.
Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.