Uusi iltasatukirja tuli taloon ja olen aika helpottunut, sillä en oikein jaksaisi enää lukea tuhannetta kertaa samaa Pipsa Possu -kirjaa. Vaihdoimme hiljattain bloginaapurini Katja Lahden kanssa kirjojamme ja Katja vähän varoitteli, että kaksivuotiaamme ei ehkä vielä ihan hoksaa hänen Pikkis, rohkea pikku mörökölli -kirjansa taikaa. Mutta niin vain heti ekana iltana pieni kuunteli tarinaa pitkään, ihan hiljaa, silmät pyöreinä, vaikka se on varsinaisesti tarkoitettu noin 4-8-vuotiaille. Äitinikin ihmetteli kerran, miten lapsi jaksoikin jo kuunnella niin pitkään iltasatua. Katja onkin listannut, että kirja sopii ennen kaikkea tällaisille tyypeille:
- jolla on edessä uusia jännittäviä juttuja,
- jolla menee liian pelottavista örkeistä yöunet,
- jolla on loputon varasto miksi-kysymyksiä,
- joka käyttää säännöllisesti maitojunaa,
- jota naurattaa kommellukset ja peffajutut ja
- joka rakastaa vesivärejä ja metsää.
Pelottavat örkit unissa, check. LOPUTON VARASTO MIKSI-KYSYMYKSIÄ, TODELLAKIN CHECK (Esimerkki eiliseltä: äiti, miksi kello on neljä?) Ja taitaa tuo pieni olla perinyt äitinsä huumorinkin, eli peffajutuille nauraminenkin check.
Lapsi on muuten nyt aivan viime viikkoina alkanut myös ”lukea” itse iltasatuja. Hän saattaa höpötellä pitkäänkin yksin sängyssään kirja kourassaan ja keksiä omia tarinoitaan.
Kirjan päähenkilö on mörökölli Pikkis, joka on päässyt siihen ikään, että hän saa alkaa hoitaa metsän asioita. Hän aloittaa seitsemän erilaisen jymykivien keräämiseen. Jymykivi ansaitaan, kun suoriudutaan tärkeästä tehtävästä, joka saattaa ensin vähän jännittää tai harmittaa. Esimerkiksi opitaan pyytämään anteeksi:
Oman erehdyksensä myöntäminen ja anteeksipyytäminen vaativat ihan hirmuisesti rohkeutta.
Pikkis-kirja on aivan ihana. Se opettaa lasta olematta kuitenkaan yhtään mikään kuivakka valistaja. Siinä opetellaan anteeksi pyytämisen lisäksi muun muassa olemaan oma itsensä, kohtaamaan uusia asioita ja auttamaan muita. Katja onkin kertonut kirjan luomisprosessista blogissaan seuraavanlaisesti:
Siinä missä aikaisemmin kaipasin tietokirjaa fyysisestä kasvamisesta kuten hampaiden vaihtumisesta, huomasin puhuvani yhä useammin henkisestä venymisestä: siitä, mikä on oikein ja väärin, mitä on ystävyys ja ystävällisyys, mikä on rohkeaa ja mikä vain pöhköä.
Olin etiikan opettajaksi hieman valmistautumaton, mutta huomasin, että näkökulmat menevät paremmin läpi tarinoiden kautta. Kirjoitin Pikkiksen seikkailut tarinoiksi modernista rohkeudesta: anteeksipyytämisestä, ennakkoluulojen voittamisesta, ystävystymisestä ja omana itsenään olemisesta.
Kirja on A4-kokoinen ja sen upeista kuvista on vastannut Annukka Palmén.
Pikkiksessä on yhdeksän lukua, jotka ovat juuri sopivasti iltasadun mittaisia. Sivuilla seikkailee pieni Elo-hiiri, jota varmasti ainakin pienemmät lukijat tykkäävät bongailla.
Katja on muuten hänkin todellinen boss-muija. Yrittäjä-kirjailija on nimittäin kustantanut kirjansa itse! Ihanan iltasatukirjan voi tilata esimerkiksi TÄÄLTÄ.
Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.