Kanarialla olen…

…käynyt joka päivä salilla. Treenikärpänen puri jo aiemmin ihan koto-Suomessa ja täällä se on päässyt aivan valloilleen! En voi sanoin kuvailla, kuinka ihanaa on tehdä salitreeni ulkoilmassa, merta ja auringonlaskua ihaillen. Kyllä saletisti tympii taas pian katsella kotisalin kellariseinää. Hotellimme sali on kaikenlisäksi todella monipuolinen, siellä voi tehdä melkein samat jutut kuin tavallisella punttiksellakin.

…levittänyt aurinkorasvaa itkevän ja kiemurtelevan lapsen päälle. Päivittäin! Mikä siinä voikin olla niin ikävää? Ei auta vaikka kuinka selittäisi, ettei paahtavaan aurinkoon voi mennä uimaan, ellei ole kunnolla suojattu. Joka ainut kerta kammottava huutokonsertti. Seuraavaksi taidan hankkia lapselle sellaisen kokovartalo-UV-puvun lierihattuineen, niin säästymme ehkä raivolta.

…palanut auringossa. Vaikka olen niin tarkka aurinkosuojien kanssa enkä ota aurinkoa, onnistun aina kuitenkin kärtsäämään itseni etelänlomilla. Aina joku kohta unohtuu suojata eikä aina voi olla varjossakaan. Tällä kertaa pahiten kärventyi päänahka, kun typeränä hengailin veneellä ilman lätsää. Jotenkin sitä usein unohtaa, etteivät hiukset suojaa päätä ihan sataprosenttisesti.

…menettänyt hermoni lukemattomia kertoja. Pitkä loma näin, että on ainoana vanhempana lapsen kanssa lähes 24/7 ei varsinaisesti tuo esille niitä äitiyden parhaita puolia. Varsinkin kun kolmevuotiaalla on meneillään taas joku uhmakausi, johon kuuluu sellainen asenne, ettei missään nimessä voi tehdä mitään äidin pyynnöstä. Kaikki, siis aivan kaikki on ei, ei ja EI. Pienemmistäkin asioista saattaa roihahtaa valtaisa raivo. Hermoni ovat olleet lievästi sanottuna kireällä, vaikka puitteet täällä ovatkin upeat. Onneksi oma äitini auttaa täällä todella paljon ja pääsen tosiaan lähtemään esmes sinne salille joka ilta.

…ihastellut upeita maisemia. Teneriffa on mun lempipaikkoja maailmassa! Ihan täydellinen ilmasto, ei liian kuuma. Ja niin kaunis luonto. Jylhiä tulivuorimaisemia, laavakalliota, vehreyttä, palmuja ja kaktuksia. Tänne tulemme takuulla taas joskus uudelleen. Itse asiassa saatan haluta ihan tähän samaan hotelliin. Kunnon mummomeininkiä!

…lukenut kaksi kirjaa. Luen aina paljon juuri lomamatkoilla. Kotona telkkari ja kännykkä houkuttelevat yleensä vapaina hetkinä enemmän ja lukeminen jää, mutta aurinkotuolissa on ihana lueskella kaikkea hömppää. Olen ehtinyt lukea Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaisen ja vihdoin ja viimein kesken jääneen Liane Moriartyn Mustat valkeat valheet. Tuo Vadelmavenepakolainen on Nousiaisen esikoinen ja jo vuodelta 2007, mutta aivan älyttömän hauska. Siinä suomalaismies Mikko ihailee Ruotsia ja ruotsalaisuutta niin paljon, että haluaa tekeytyä ruotsalaiseksi. Seuraa paljon todella omituisia kommelluksia. Mustat valkeat valheet taas on se Moriartyn romaani, jonka pohjalta on tehty samanniminen (Big Little Lies) tv-sarjakin, joka oli superhyvä. Sarjasta julkaistaan kakkostuotantokausi kesäkuussa. Sitä ennen ajattelin katsoa uudelleen ekan tuottarin, jota katselee takuulla nyt ihan eri silmin, kun on lukenut kirjan.

…syönyt kilokaupalla verigreippiä. Täällä on hulppein aamupalatarjoilu, johon olen koskaan törmännyt! Aivan kaikkea löytyy. En silti kaipaa aamuisin mitään muuta kuin sämpylän, ehkä munakkaan, appelsiinimehua ja kahvia. Ainakaan mitään leivonnaisia en koskaan halua syödä aamuisin! Täällä olen kuitenkin mussuttanut joka aamu ison läjän verigreippiä. Aivan älyttömän hyvää just nyt.

…syönyt monia kanarianperunoita. Herkkuruokaani, jotka tilaan melkein jokaisella aterialla. Yritin tehdä kerran näitä perunoita myös kotona, mutta eiväthän ne maistu ollenkaan niin hyvältä, ellei niitä syö Kanarialla.