Välillä kevyempiin aiheisiin – nimittäin sisustukseen…
Meidän pienen perheen ei onneksi tarvitse tähän samaan syssyyn pohtia kodin vaihtamista, yksi ylimääräinen huone löytyy kodostamme nimittäin jo valmiiksi. Asutamme siis Pohjois-Helsingissä rivitalon päätyasuntoa, josta löytyy 90 neliötä ja kolme huonetta. Kolmas on huone on toimittanut vierashuoneen (tai ”Erikan huoneen” eli usein kylässä käyvän siskon huoneen) virkaa, mutta tuo huone menee nyt uuteen uskoon ja muuntuu vauvanhuoneeksi. Vieraat saavat vastedes punkata olkkarissa.
Jotkut ovat sanoneet, ettei vauva tarvitse omaa huonetta vielä pitkään aikaan ja tottahan se onkin, ettei vastasyntynyt siellä juuri vietäkään aikaansa saati osaa arvostaa moisen olemassaoloa. Haluan kuitenkin itse, että teemme tilaa esimerkiksi lapsen vaatelipastoille ja leluille erilliseen huoneeseen, vaikka hän nukkuisikin meidän makkarissamme ja vaikka vaipat vaihdettaisiinkin toisaalla. Haluan myös, että oma huone on jo valmiina, sillä haaveissa on, että pienokainen siirtyisi nukkumaankin sinne heti kuin mahdollista.
Vauvanhuoneen sisustuksen suhteen sävelet ovat selvät ja samat kuin vaatteissakin. Pinkit prinsessajutut ovat pannassa. Sisustus on varmasti aika lailla samanlainen kuin silloin, jos vauva olisi ollutkin poika. Neutraaleja värejä ja raikasta valkoista. Nämä värivalinnat eivät kumpua siitä, että haluaisin kasvattaa lapsemme sukupuolineutraalisti vaan siitä, etten yksinkertaisesti pidä sellaisista väreistä, jotka liitetään yleensä vain lasten pukeutumiseen ja lastenhuoneisiin.
Värikoodi ei varmasti kuitenkaan ole ihan noin tarkka kuin kollaasin kuvassa, mutta valkkailin nettikaupoista kuvassa yhteen sointuvia värejä. Huomasin muuten olevani tosi tarkka jopa leikkimaton suhteen: tuo kollaasissa oleva on lähestulkoon ainut, jonka vauvalle kelpuuttaisin! Hassua ja ihan hölmöäkin, leikkimattohan se vain on ja kaiken lisäksi vauvan eikä minun. Enkä edes ole mikään kontrollifriikki. Kotimme on paljon useammin täydellisen kaaoksen vallassa kuin siisti. Keittiöpsykologoin asian niin, että pelkään sisimmässäni kuitenkin hiukan sitä kaaosta, jonka vauva saa joka tapauksessa aikaan elämässämme ja yritän siksi kontrolloida naurettavan pieniä yksityiskohtia kuten leikkimaton ulkonäköä.
Sisustuksen ja kaikenlaisen kodissamme olevan tavaran suhteen olen tosin muutenkin tarkahko. Ehkä pelkään etukäteen sitäkin, että kotimme täyttyy kaikenlaisesta turhasta ja kaikenkirjavasta muoviroinasta, ja yritän siksi kontrolloida ainakin nyt alkuun, kun vielä voin, sitä lelujen määrää ja laatua. Huomaan itse arvostavani esimerkiksi Brion puuleluja ja vauvakamoista suloista Sophie-sarjaa. Mielestäni lapsilla on nykyisin ihan liikaa turhia leluja, kun varmasti jopa ne kuuluisat käpylehmät kehittäisivät lasta paremmin kuin karmiva, metelöivä krääsä. Ihmettelen välillä, miksi sellaisia äänekkäitä ja rumia leluja yleensäkään valmistetaan, saati miksi jotkut ostavat sellaisia. Luulisi lapsiperheessä riittävän ääntä muutoinkin. Toivon todella hartaasti, ettei meidän huusholliimme kulkeudu moista roinaa.
Valitsin kollaasiin ihanan Stokken Sleepi Mini -sängyn, joka on haaveissa – mutta vain haaveissa. Hintaa tuolla sängyllä on nimittäin suolaiset neljä-viisi sataa euroa ja sitä voi käyttää kuutisen kuukautta. Lisäosilla sänkyä saa tosin jatkettua.
Huopa ja kylpytakki H&M Home // koristekirjain, matto ja lamppu Ellos // valopallot Clas Ohlson // tiipii Granit // Sophie-purulelu Babyland, rengaspurulelu Bebes // pehmopupu Ikea // koira ZunyStore // sänky Stokke // leikkimatto Lastenhuone.fi
Pinterestistäni löytyy muuten nykyisin myös Baby’s Room -taulu, johon keräilen inspiraatiota vauvanhuoneen sisustusta varten:
Mun kaverilla on toi Stokken sänky, eikä suosittele sitä. Siihen on tosi vaikea löytää lakanoita, suojusta yms. muualta kuin Stokken omista valikoimista, ja hintaa niillä on ihan kivasti. Muutenkin sänky on pyöreänä/ovaalina hieman epäkäytännöllinen. Mäkin oon sitä joskus vähän sillä silmällä katsellut, mutta onneksi kaveri sai lapsen ennen mua ja on omalla kohdallaan todennut sängyn hankalaksi.
Mitenköhän tuota roinattomuutta pystyy kontroilloimaan (muuten kuin heittämällä kelpaamattomat tavarat pois tai antamalla kiertoon)? Toki voi olla, että sun (ja mun) mieli muuttuu sitten, kun on se oma lapsi, ja niillä vinkuvilla leluilla saa edes hetken omaa rauhaa.
Samanlaiset, neutraalit sävyt miellyttäisivät tätäkin tulevan kesävauvan äitiä. Noissa pienemmissä jutuissa, jotka toimivat samalla vauvan katseenkiinnittäjinä, aion kuitenkin antaa värien tulvia. Esim. juuri tuon leikkimaton yksi idea taitaa olla niissä väreissä: riittää vauvalle ihmeteltävää. Varsinainen sisustus eli seinät, verhot ym. saavat kyllä olla yhtenäiset muun asunnon kanssa, kun syksyllä muutamme isompaan asuntoon, jossa vauva saa oman huoneen. Tuo muovikrääsä pysyy toivottavasti poissa meiltäkin!
Jep, näin ajattelin itsekin että leluissa ja leikkimatoissa on syystäkin värejä ja saa tietty ollakin 🙂
Itselläni on jo vähän isommat lapset (ekaluokkalainen ja eskari-ikäinen) ja silloin, kun meillekin hommattiin vauvakamoja, halusin itsekin kaikkea, mikä omaa silmää viehättää. Vanhemmat ja viisaammat 😉 kuitenkin ohjeisti minua, että pienet vauvat erottavat vain kirkkaita värejä ja siksi vauvatavarat yleensä kirkuvat kaikissa mahdollisissa väreissä. Hommattiin sitten sen mukaisesti kamaa, mutta vähän. Ja toisaalta esim. leikkimatto on käytössä todella pienen aikaa, joten sen ajan kyllä kestää. Vauvalle ne kuitenkin on tarkoitettu ja jos kirkkaan värisellä matolla vauvan saa rauhoittumaan, niin kaikki keinot käyttöön 😉
Ihania juttuja kollaasissasi!
Meillä on tuo Sleepi (tosin ei miniversiona), ja olen kyllä tykännyt. Lakanoita siihen löytyi muistaakseni Ikealtakin, eikä ne Stokken omat lakanatkaan niin kalliita olleet. Sänky on tosi pitkäikäinen muokkaamalla sen kokoa.
Joo, noi lelut on ongelma… Joulut ja synttärit kerryttää sitä tavaramäärää ihan kiitettävästi!
Varmaan arvaatkin, että vaikka vanhempien mielestä ne puiset, neutraalit ja nätit lelut ovat miten ihania, niin kyllä lapsi vaan paljon ennemmin valitsee sen kovaäänisen, värikkään ja muovisen lelun. Kantapään kautta tämä on todettu meilläkin useamman kertaa 🙂
Meillä oli pinnasänkynä sellainen malli, josta sai pari pinnaa sivusta pois, joten isompana pääsivät kulkemaan kolosta itse, mutta ei tarvinnut kuitenkaan pelätä sängystä putoamista. Molemmat nukkuivat siellä melkein kolmivuotiaksi eli tosi pitkäikäinen hankinta.
Jep! En nyt mikään lelunatsi aio olla 🙂 mutta aion kyllä valita lapselle mieluummin jotain kehittäviä leluja kuin jotain ihan päättömiä meluleluja.
Heippa!
Ihana ja mukavan erilainen blogi sinulla. Kiva kun kirjoitat mielipiteesi suoraan ja välittämättä muiden kommenteista. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että vauva-arki tulisikin rakentaa juuri itselle sopivaksi. Juuri siten me äidit jaksamme ja voimme hyvin yhdessä vauvan kanssa. <3
Komppaan sinua täysin tässä leluasiassa. Itse olen ostanut tähän mennessä vasta yhden lelun, se tosin soi, mutta varsin hillitysti!:) Tytär on 3kk, joten leluja ei juuri ole tarvinnut ollakaan. Tosin lelukaari pitäisi hankkia, vaikka sitten se värillinenkin. Pääasia, että tytöllä on hauskaa!:)
Tämä tulee nyt vähän myöhässä, mutta toivottavasti tavoittaa sinut. Stokken sängyssä toimivat kyllä ihan normaalitkin neliönmalliset lakanat ilman suurempaa säätöä. Sängystä olen tykännyt erityisesti sen helpon siirrettävyyden vuoksi. Omani ostin huuto.netistä hintaan 250€ ja sain siihen kaksi ekaa kokoa, joten suosittelen tsekkaamaan sieltä ennen kuin luovut haaveestasi.
Tuo lelumatto on ihana! En tiennyt noin ihanien olemassaolosta kuin kaksi päivää sitten kun vastaavan näin kaverilla. Itse mentiin siskon lasten vanhalla kauhean värikkäällä krääsämatolla, mutta meidän vauva ei menneen puolen vuoden aikana siitä oikein innostunut, joten laitettiin se juuri eteenpäin. Lelutkin ovat suurimmaksi osaksi siskon ja kaverin lasten vanhoja muovisia 🙁 ja osa äänekkäitä. Ajattelin, että alkuun mennään näillä ja aloitan nirsoilun vähän myöhemmin (onneksi joukossa on muutama Brio). Vauva kyllä rakastaa ääniä päästävää leluaan ja oppi ryömimään sitä tavoitellessaan. Sophien purukiraffeja meiltä löytyy eri kokoisina ja niitä voin suositella lämpimästi. Vauva rakastaa niitäkin.
Täytyy vähän tsekkailla, millaiseen sänkyyn päädytään. Meillä on lapsuudenkodissa myös ihana, minun vanha sänky joten voi olla että säästetään kunnolla ja otetaan se. Kirjoitin vähän huonosti, mutta meinasin siis noilla äänekkäillä leluilla sellaisia ihan älyttömiä, isoja, soivia meluleluja 🙂 ei siis kaikkien äänien tarvitse olla pannassa 🙂
Vasta löysin blogisi ja omaan esikoiseni tammikuussa saaneena sormet syyhysivät kommentoimaan. Itse halusin myös lastenhuoneen valmiiksi pikkuisen tavaroita varten. Paljon parjattu hoitopöytäkin hankittiin. Siinä on reilusti ylimääräistä säilytystilaa ja vaipat on siinä vaihdettu ja iltapesut tehty yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta. Lisäksi vauvan huoneen laittaminen oli hyvää henkistä valmistautumista perheen kasvua ajatellen.
Meille hankittiin Sleepi mini vasta vauvan synnyttyä, sairaalan vauvasänkyjen positiivisten kokemusten jälkimainingeissa. Pieni koko ja pyörät ovat ehdoton juttu meidän hieman ahtaassa kolmiossamme. Vauva on hyvällä korkeudella ja pinnasuoja ei peitä näkyvyyttä sänkyyn niinkuin monissa normaalin kokoisissa pinnasängyissä. Ja jos yhtään osaa/viitsii sänkyä pedata, niin kaikki normaalit muotoonompelemattomat lakanat (esim äitiyspakkauksesta) sopii sänkyyn ongelmitta, (ihanasta) muodosta huolimatta.
Tsemppiä odotukseen!