Koskettava kirjasuositus

Luin Emmi-Liia Sjöholmin uuden Paperilla toinen -kirjan yhdeltä istumalta sunnuntaipäivän aikana. Tapasin toimittajana työskentelevän Emmi-Liian kerran pressimatkalla Tukholmassa ja olen siitä lähtien seurannut hänen tekemisiään, joten siksi uusi kirjakin oli mieleni päällä heti, kun Emmi-Liia siitä somessaan kertoi. Toisaalta olisin varmasti törmännyt kirjaan muutenkin, kaikki nimittäin puhuvat siitä juuri nyt.

Kyseessä on Emmi-Liian kaunokirjallinen esikoisteos. Hän on aiemmin julkaissut pari gluteenitonta keittokirjaa: Viljaton kattaus ja Koko perheen kattaus.

Näin Paperilla toinen -kirjaa kuvailee kustantaja Kosmos:

Emmi-Liia Sjöholmin Paperilla toinen on häikäisevän taitava omakohtainen esikoisteos. Se on aseistariisuvan avoin kirja naiseudesta ja äidiksi kasvamisesta. Sjöholm kirjoittaa omasta elämästään, seksistä, tarpeesta miellyttää miehiä, 14-vuotiaana tehdystä abortista, siitä kuinka hänestä tuli parikymppisenä äitipuoli, kuinka hän lopulta sai oman lapsen, rakkaudesta, halusta, itsen etsimisestä ja vähän löytämisestäkin. Paperilla toinen on Sjöholmin esikoinen. Hänen tyylinsä on niin ilmavaa ja vaivatonta, että tekstiä melkein ennemmin hengittää kuin lukee.

Minua kirja kosketti lujaa. Vaikka omat kokemuksesi naiseksi ja äidiksi kasvamisesta ovat paikoin hyvin erilaisia, on niissä kuitenkin surullisen paljon samaa: epävarmuutta, pelkoa, laihduttamista, miesten miellyttämistä…

Parasta kirjassa onkin se, että se sanoo suoraan ja kaunistelematta sellaisia asioita, joita varmasti jokainen meistä (naisista) joskus ajattelee, muttei uskalla sanoa kenellekään.

Suosittelisin tätä ihan jokaiselle, myös miehille, jotta heidän olisi kenties hiukan helpompi ymmärtää, millaista on olla tyttö, nainen ja äiti tässä maailmassa.

Meille äideille koskettavaa sisältöä tarjoaa äitiyden ja äitipuolen elämän riipivät kuvaukset:

Survon hänen kätensä haalariin ja huudan, että nyt on kiire, äiti myöhästyy töistä! Menen työhuoneelle enkä pysty syyllisyydeltäni toimimaan koko päivänä. Haen hänet kotiin jo kolmelta ja teen työt yöllä, kun hän nukkuu.

Annan hänen pelata aivan liikaa puhelimellani, jotta saan hetken lukea kirjaa.

On viikonloppuja, jolloin istun hiekkalaatikon reunalla ja itken, koska maanantai ei tunnu koittavan koskaan.

On viikonloppuja, joiden en halua koskaan päättyvän.

—

Välillä rakastan yksinoloa enemmän kuin mitään muuta.

Yleensä rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta.

Kirja on muuten kaikenlisäksi harvinaisen kauniin näköinen! Kelpaa siis esiteltäväksi kahvipöydälle. Voit tilata sen vaikka Adlibrikselta (mainoslinkki).