Julkaisin sunnuntaina #arvokaspylly-kampanjan hengessä kuvan pyllystäni, jota peittää pienehkö kangaskaistale. Mitä tämä kertoo minusta? Että olen huomionhakuinen, kenties narsistinen tai sitten tosi epävarma? Kertooko se jotain seksuaalisuudestani? Olenko tyrkky, joka haluaa esitellä paljasta ihoaan miehille, saada hyväksyntää toiselta sukupuolelta? Keräillä kehuja ja sitten nautiskella niistä. Jos ajattelet näin, on aika päivittää ajatusmaailmasi tänne 2020-luvulle.
Nainen on haluttu niin pitkään niputtaa tiettyyn muottiin (huora tai madonna), että monien on yksinkertaisesti tosi vaikea ymmärtää, etteivät vaatevalinnat kerro mitään ihmisen seksuaalisuudesta tai älykkyydestä. Ajatus niistä ja noista naisista on iskostunut niin syvälle, etten usko kenenkään välttyvän näiltä ennakkoluuloilta. Olen itsekin tehnyt oletuksia ihmisistä heidän ulkonäkönsä perusteella. Paheksunut naisia ”liian” lyhyissä sortseissa kaupungilla. Kokenut sellaiset naiset paitsi tyrkyiksi myös uhaksi. Tuhissut, että tuollainen paljastelu kielii huonosta itsetunnosta, vaikka todellisuudessa tuo ajatus on kummunnut omasta epävarmuudestani.
Kun sitten sain viimein sellaista seksuaalikasvatusta (Powerful Sexual Aware), jollaista jokaisen pitäisi saada mieluummin ennemmin kuin myöhemmin, ymmärsin mistä nämä inhottavat ajatukset minunkin päähäni ovat pesiytyneet. Nainen voi olla naiselle susi, muttei se johdu naisista vaan maailmasta, jossa elämme. Siinä maailmassa nainen on voinut olla seksikäs vain objektina, miehen katsetta (the male gaze) varten. Nainen on kautta aikojen asetettu seksikkäänä ja mahdollisimman paljaana myymään milloin mitäkin, mutta jos nainen riisuu vaatteensa omin ehdoin, hänet koetaan tyrkyksi ja pelottavaksi. Ja jos nainen esittelee paljasta ihoaan, hän ei ole voinut olla samanaikaisesti mitään muuta, ainakaan vaimo tai äiti. Nainen on aina ollut joko tai. Joko avoimesti seksuaalinen tai vaimomatskua. Joko kaunis tai älykäs.
Ja tästä syystä saatte nähdä meikäläisenkin paljasta takalistoa somessa tästä hamaan tappiin. Olen nimittäin lopen kyllästynyt siihen, ettei nainen saisi olla aivan mitä huvittaa ja ihan kaikkea samanaikaisesti. Minun perseeni ei ole täällä ketään muuta kuin minua varten eikä sen näkymisestä siis voi tehdä minkäänlaisia oletuksia minusta. Se on paljasta ihoa eikä mitään sen kummempaa ainakaan silloin, kun en itse tee siitä jotain kummempaa. Se ei ole millään tavalla tyrkky tai sopimaton vaan minun ruumiinosani. Voin tietenkin myös esitellä sitä seksuaalisessa merkityksessä miehille ja takuulla esittelenkin, mutta teen sen omin ehdoin.
Minä tai ruumiinosani emme ole olemassa sitä varten, että joku voisi viehättyä tai kiihottua niistä. En ole kenellekään velkaa kauneutta, rasvattomuutta, selluliitittomuutta tai karvattomuutta. Tämä olisi jokaisen tärkeää sisäistää ja siitä syystä on upeaa, että Pupulandian Jenni avasi juuri keskustelun naisten karvoituksesta, joka sekin synnyttää uskomattoman voimakkaita tunteita siihen nähden, että kyseessä on, no, naisen karvoitus. Luonnollinen asia, joka koskettaa jokaista aikuista ihmistä.
Moni kokee tarpeelliseksi sanoa, että naisen karvoitus on rumaa ja ällöttävää. Jos sinä ajattelet näin, ole hyvä ja mene tässäkin tunteessa sen juurelle ja tutkaile sitä muutoinkin kuin välittömän ensireaktion kautta. Kieltäydy olemasta eläin, joka ei ole kykeneväinen itsereflektioon. Muistuttaisin myös käytöstavoista: jos jollakin on kehossaan karvoitusta, ei ole kohteliasta arvioida tätä henkilöä tai hänen ruumiinosiaan rumiksi tai ällöttäviksi.
Muista myös, ettei tämä maailma pyöri sinun, sinun kokemustesi, sinun mielipiteidesi tai sinun oikeuksiesi ympärillä. Älä siis ota aivan kaikkea keskustelua henkilökohtaisesti. Jos sinä haluat ajaa säärikarvasi, ymmärrä, etteivät Jennin säärikarvat ole uhka sinun sileille säärillesi. Jos taas sinä olet lopettanut säärikarvojesi sheivaamisen vuonna 1969 ja pidät tällaisesta numeron tekemistä naurettavana huomionhakuisuutena, muista ettei sinun edistyksellisyytesi tarkoita, että maailma olisi vielä valmis naisen säärikarvoille. Jos sinä haluat muistuttaa mielipiteenvapaudestasi, muista ettei kukaan ole sinulta sellaista viemässä vaan ainoastaan sanomassa, ettei kaikkia mielteitään tarvitse aina olla suuna päänä laukomassa ääneen. Pidä kaikin mokomin sinun mielipiteesi, mutta älä ole ilkeä kusipää.
Tämä katseen kääntäminen omasta navasta poispäin pätee kaikkeen keskusteluun: jos sinä et ole huomannut epätasa-arvoa tai rasismia, se ei tarkoita, ettei niitä olisi olemassa. Jos joku ottaa puheeksi syrjinnän tai minkä tahansa muun epäkohdan, keskustelunavaus ei ole henkilökohtainen hyökkäys juuri sinua kohtaan.
Ja vielä niistä pyllykuvista. Seksuaaliterapeutti ja somevaikuttaja Marja Kihlströmin (@puhumuru) pyllykuville keksimä hashtag #arvokaspylly, koettiin niin sopimattomaksi, että se ilmiannettiin bannattavaksi. Voin vakuuttaa, että Instagramista löytyy aika paljon rohkeampaa kuvastoa kuin suomalaisnaisten uikkaripyllyt. Voin vakuuttaa, että Instagramista löytyy kasapäin seksuaalista ahdistelua ja kiusaamista, mutta mitäs noista. Todellinen uhka on suomalaisnaisen takapuoli. Toisaalta saan tästä ajatuksesta myös nautintoa ja voimaa: ajatella, että minulla on niin pelottava ruumiinosa, että jotkut ihmiset toivovat epätoivoisesti sen piilottamista.
Mä toivon että jokainen ihminen universumissa lukee tämän upean tekstin ajatuksen kanssa. Kiitos!
Voi kiitos! Sitä mäkin toivon 🙂
Jotta päivitetään ajatusmaailma kokonaan tälle vuosituhannelle, ei pidä ajatella että huomiota haettaisiin pelkästään vastakkaiselta sukupuolelta 😀
Mutta muuten allekirjoitan, pakarat on seksualisoitu ja niitä ei saisi näyttää tai muuten sinua kutsutaan vähintääkin huomiohuoraksi. Näillä ruumiinosilla tosin ei voi lisääntyä, joten miksipä ei saisi vähän vilkkua. Ai että ootan aikaa, kun ihmiset kääntävät kaiken energiansa ja vihansa joka suuntautuu näinkin luonnolliseen asiaan johonkin hyödylliseen 😀
Niinpä, ei pidäkään, mut tuossa just listasin tällaisia yleisiä ennakkoluuloja.
Todella hyvä kirjoitus, kiitos tästä!