Olen tuntenut vauvan liikkeet jo viikolta 12, vaikka se ei joidenkin keskustelupalstalaisten mielestä näemmä ole edes mahdollista. Minä joka tapauksessa olen tuntenut ja tiedän sen etenkin nyt, kun liikkeet ovat selkeämmin havaittavissa ja tunnistettavissa. Samanlaisia tuntemuksia pienemmässä mittakaavassa jo paljon aiemmilla viikoilla. Ihmettelin siksi todella paljon, kun kätilö rakenneultrassa sanoi, että istukka sijaitsee minulla kohdun edessä. Sen pitäisi vaimentaa liikkeiden tuntemista selvästi. Tiedä sitten, kuinka kovaa liikkeet tuntuisivatkaan, jos istukka olisi takana.
Toisaalta vauvamme taitaa olla melkoinen ikiliikkuja, sillä häntä on kummasteltu kaikissa neljässä ultrassa, joissa olemme jo ehtineet käydä, ja sen lisäksi vielä neuvolassa sydänäänien kuuntelun yhteydessä. NP-ultrassa kätilöllä oli vaikeuksia saada mittoja, koska pieni heilui kuin heinämies. En tiedä, onko lääkäreiden ja kätilöiden yleisesti tapana kohteliaisuuttaan kehua, kuinka komeasti kaikkien lapset liikkuvat kohdussa, mutta olen pistänyt sen joka tapauksessa merkille. Ehkä vauvan liikkeet tuntuvat niin selvästi, koska hän liikkuu niin voimalla? Neuvolahoitajamme sanoi myös, että liikkeiden tunnistaminen on hyvin yksilöllistä. Toiset tuntevat/tunnistavat ne aikaisessa vaiheessa, toiset eivät.
Mies kysyi yhtenä päivänä uteliaana, miltä potkut oikein tuntuvat. Minusta liikkeet tuntuivat aluksi lihasnykäyksiltä ja osin vieläkin. Välillä kun lihakset nykivät jaloissa tai selässä (elohiiret), tuntuu että vauva olisikin siellä! Oudompi tapa minulla on selittää, että potkut muistuttavan Kimble-lautapelin noppakuplan painamista. Tuntuu, että joku painelisi sitä kuplaa vatsani sisällä. Katsoin peliä valmistavan Nelostuotteen sivuilta, että kuplalla on nimikin: Pop-O-Matic.
Liikkeet ovat myös alkaneet näkyä ja jo jonkin aikaa ne ovat tuntuneet käteen, joten myös mies on päässyt niistä nauttimaan. On ihanaa loikoilla illalla sängyssä ihan hiljaa ja odotella, josko vauva tönäisisi isääkin oikein kunnolla. Potkuihin on jo niin tottunut, ettei niitä juuri pysähdy enää ihmettelemään, mutta käteen osunut napakka töytäisy tuntuu vielä uudelta ja ihmeelliseltä.
Sisälläni liikkeet alkavat tuntua jo melkeinpä epämiellyttäviltä, kunnon muljaisuilta vatsassa. Lapsi kasvaa valtavaa vauhtia, joten en voi olla miettimättä, miltä liikkeet oikein tuntuvatkaan, kun vauva on isompi ja voimakkaampi. Kuulemma aika ikäviltä etenkin kylkiluissa. On kuitenkin tietenkin vain ihanaa tuntea liikkeitä usein, koska ne kertovat vauvan voivan hyvin.
Koska te aloitte tuntea liikkeitä? Entä miten te olette kuvailleet muille niitä?
Sitähän on jo ihan unohtanu missä vaiheessa tuntu ensimmäiset potkut, mutta epämääräistä liikettä taisi tuntua viikolta 19 asti, siitä se pikku hiljaa selkiyty ja varsinaisesti varmaan viikota 21 liikeet alko tuntumaan selvemmin. Nyt ne on semmosia töytäisyjä ja muljahduksia, hikkaa kuvailisin semmoseksi väpätykseksi. 🙂
Tunsin ensimmäiset liikkeet muistaakseni viikolla 16 ja muistan kyllä hetken kesken työpäivän 🙂 En ollut alkuun ihan varma oliko se vauva, mutta sitten kun liikkeitä alkoi viikko viikolta tulla enemmän, olin varma että kyllä ne ekatkin liikkeet oli ihan oikeasti vauvan liikkeitä 🙂 Taisin kuvailla liikkeitä töytäisyinä ja nimenomaan potkuina, jotka tuntuvat sisältäpäin. Liikkeiden näkyminen ulospäin oli jännää, kun koko maha muljahteli 😀 Loppuraskaudesta liikkeiden tuntemisen kanssa ehtii tulla hysteeriseksikin, koska neuvolassa kehotettiin niitä seuraamaan. Onneksi vauvan sai ”herätettyä” kun itse vähän tökki mahaa, jos tuntui että liikkeiden väli oli käynyt liian pitkäksi.
Mulla tuntui ensimmäiset liikkeet viikolla 16 (joka sekin kai on suht alussa varsinkin esikoisen ollessa kyseessä). Silloin kuvailin tuntemuksia kuplinnaksi, mutta hyvin nopeasti liikkeet vaihtuivat potkumaisiksi. Ystäväni on joskus kuvaillut hyvin ”ihan kun mahassa olisi elävä kala” 😀
Mulla on menossa nyt rv38+3 ja potkut ovat vaihtuneet möyrinnäksi jo aika kauan aikaa sitten. Vauva siis möyrii kuin mato mahassa ja työntää hyvin usein pyllyä kohti napaani. Se tuntuu melko inhalta! Samoin välillä jalka tai käsi tuntuu osuvan virtsarakkoon tai johonkin hermoon.. Kuitenkaan kovin kipeitä liikkeitä meidän potkunyrkkeilijäksi kuvattu vauva ei ole saanut aikaan vaikka kova onkin liikkumaan. Itse olen ollut todella tyytyväinen liikkeiden määrään, vaikka neuvolatäti pelotteleekin, että meille on tulossa melko vilkas tapaus 😀 Mieluummin kuitenkin näin päin kun niin, että joutuisi miettimään onko siellä mahassa ketään..
En muista millä viikoilla tunsin ensimmäisiä liikkeitä mutta muistan kyllä miltä ne tuntuivat. Elohiireltä jossakin kohtaa vatsaa ja myös kuplintaa ja hentoisia töytäysyjä 🙂 Koko ajan liikkeet selkenivät ja voimistuivat. Meillä myös hyvin liikkuva vauva, np-ultrassa ja myös rakenneultrassa kätilö sanoi (hymyssä suin) vauvaamme haastavaksi kuvattavaksi, kun vauva ei meinannut liikeiltään antaa mittoja luista ja muista tärkeistä rakenteista. Sukupuolikaan ei luultavasti olisi edes selvinnyt (emme halunneet tietää), kun vauva piti jalkoja ristissä, nosteli niitä suuhun (tästä meillä kuvakin) jne 😀
Olen kuitenkin nauttinut siitä, että vauva liikkuu paljon. Se tuo hurjasti varmuutta tähän raskauteen ja siihen, että vauva voi hyvin. Jos vauva nyt jostain syystä yhtäkkiä olisi vaisumpi, huolestuisin taatusti.
Mutta tosiaan, nyt vauvan liikkeet välillä oikeasti sattuu. Välillä ihan kiljaisen, kun vauva esim työntää terävää kantapäätään kylkeen niin, että tuntuu tulevan mahasta läpi. Ja pään ollessa jo tuolla alhaalla oikealla paikallaan synnytystä ajatellen, myös pään ja käsien liikeet tuntuvat välillä niin, että tuntuu kuin vauva tulisi kohdunsuulle tökkimään ja se aiheuttaa ilkeitä vihlaisuja alapäässä. Mutta ihana silti, että liikkuu, yritän nauttia näistäkin 😉
Olipa kiva yllätys löytää tämä toinenkin blogisi. Meilläkin on esikoisen laskettu aika heinäkuussa (ja menimme naimisiin viime kesänä :)). Olet kyllä tuntenut liikkeet hurjan aikaisin. Itse aloin epäillä tuntemuksia vauvan liikkeiksi ehkä jossain 17.-18. viikon tienoilla, mutta nyt viimeisen viikon ajan (22. viikko alkoi tänään) ne ovat olleet tosi selviä, ei enää epäilystäkään. Ihanaa aikaa joka tapauksessa.