Kotona ollaan! Loma meni supernopeasti, mutten voi sanoa, että olisin varsinaisesti saanut uutta virtaa reissusta. Onneksi lomaa on vielä vajaa viikko jäljellä, sillä olen ihan puhki kaikesta siitä seikkailemisesta, jota Kroatiassa harrastimme. Lomakohteessa oli niin paljon nähtävää, ettemme millään malttaneet olla paikallamme. Siispä rahtasin tätä kymmenisen kiloa normaalia painavampaa ruhoani ympäri ämpäri ihan hullun raivolla. Reissussa tulikin liikuttua seitsemän kuukauden edestä ja hyvä niin, mutta jalat kyllä huusivat hoosiannaa joka ilta. Nyt taidan käyttää jäljellä olevan viikon ihan puhtaasti lepäilyyn – ja blogin päivittämiseen tietysti.
Onneksi liikuntaa tosiaan tuli harrastettua väkisinkin nimittäin ”diabetesruokavalioni” oli aika karseaa katsottavaa. Yritäpä syödä kevyesti, kun raa’at vihannekset ovat pannassa ja täysjyväasioita ei ole olemassa. Puputin päivittäin valkoista leipää ja/tai -pastaa. Yllätyin myös siitä, ettei maasta ilmeisesti löydy mitään muuta light-juomaa kuin Cokis Zeroa eikä sitäkään saanut lemppariraflastamme. Okei, olisin voinut juoda vettä, mutta rajansa kaikella. Kun matkaseurue lipittää vieressä ihania viinejä ja popsii suihinsa erilaisia juustoja ja irtojäätelöä, niin voinen sentään sallia itselleni sokerikokista.
Sirpalla lienee kuitenkin kaikki hyvin: hän oppi matkalla muun muassa hikkaamaan pitkällisesti. Hän ottaa joka päivä muutamien minuuttien hikkasessiot ja sen lisäksi potkii minua vähän väliä kunnolla kylkeen. Sipe osaa myös potkia ja lyödä samanaikaisesti.
Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.