Tähän on tultu. Aloin seurata vauvaa Instagramissa.
Kyse ei ole kuitenkaan ihan kenestä tahansa vauvasta, vaan huippumallin vauvasta. Olen seurannut upeaa kanadalaismalli Coco Rochaa jo pidempään Instassa ja tietysti ihastellut muutaman kuukauden ajan hänen ihania raskauskuviaan – toki välillä alemmuuttakin potien. Ainoastaan huippumallit näyttävät tältä raskaana ollessaan:
Nyt Coco on synnyttänyt ihanan Ioni-tyttärensä ja perustanut tälle välittömästi oman Instagram-tilin. Suloisella Ionilla on jo tähän mennessä peräti 17 000 seuraajaakin.
Täytyy myöntää, että oman, avoimen Instagram-tilin perustaminen vauvalle kauhistuttaisi minua – varsinkin, jos olisin niin kuuluisa henkilö, että jopa vauvaani seuraisivat kymmenet tuhannet ihmiset. Olen itse ollut mukana blogimaailmassa niin kauan, että tiedän hyvin, mihin niinkin pienen piirin julkisuus, kuin blogijulkisuus Suomessa, voi johtaa. En tarkoita, että olisin itse kokenut mitään varsinaisia kammottavuuksia, mutta tiedän kyllä niistä. Tästä syystä mietin tarkkaan, mitä kirjoitan, vaikka hyvin avoin olenkin.
Olen myös ainakin tällä hetkellä sitä mieltä, etten julkaise tulevaisuudessa selvästi tunnistettavia kuvia lapsestani enkä missään nimessä hänen nimeään. Se saattaa tuntua joidenkin mielestä tylsältä, varsinkin jos pitää äitiysblogia, mutta toisaalta olen ainakin itse tykännyt lukea esimerkiksi Xenian ja Iinan vauvablogipostauksia, vaikka heillä on tämä sama periaate. Minua ei ole haitannut ollenkaan, että vauvat ovat ikään kuin persoonattomia heidän blogeissaan. En tarkoita myöskään missään nimessä sitä, että lasten kasvojen ja nimien julkaiseminen olisi jotenkin väärin! Se on jokaisen oma asia ja minä ja mieheni olemme tämän oman casemme pohtineet näin.
En toisaalta koe ollenkaan tarvetta pitää omaa vauvaani missään täydellisessä some-pimennossakaan. Minusta on hassua, että söpöt vauvakuvat saatetaan pimittää täysin esimerkiksi Facebookista, koska lapsen yksityisyys, mutta samalla vanhemmat kuitenkin kertovat samalla foorumilla pienintäkin yksityiskohtaa myöten esimerkiksi lapsensa vatsan toiminnasta. Kuulemani mukaan tämäkin on mahdollista.
En pysty mitenkään näkemään, että asiallisista ja kauniista vauvakuvista ainakaan suljetuilla foorumeilla olisi lapselle mitään haittaa tulevaisuudessa. Toisaalta en silti ymmärrä sitäkään, että aivan jokainen lapsen arkihetki on ikuistettava suhruiseen kännykkäkuvaan ja julkaistava. En haluaisi olla se äiti, jonka inhorealistiset jutut ja kuvat saavat kaikki Facebook-kaverit ärsyyntymään ja lopulta piilottamaan minut fiidiltään.
Mitä mieltä te olette? Lapset mukaan blogeihin vai ei? Entä Facebookiin ja Instagramiin? Millaisia päätöksiä te olette tehneet ja miksi?
kivaa pohdintaa! Kuulostaa hyvin järkevältä ja luulen, että lapsi myöhemmin arvostaa päätöstänne. Lapsen kun on mielestäni pystyttävä luomaan oma netti-identiteetti.
Olen seurannut vierestä nuorta äitiä (sukulainen). Hän jakaa kaiken Facebookissa ja instassa. Kaiken vauvan mahan toiminnasta suttuisiin arkikuviin. Ja kyllä, olen useaan otteeseen harkinnut hänen poistamista feedistäni, vaikka rakastan lapsia ja oma lapsi on toiveissa kunhan se vain suodaan.
Haluan kysyä mielipidettäsi kuviin joissa mahdollisesti imetät?Kannustan ja toivon, että kaikki rohkenee imettää milloin haluavat, mutta suorat tissikuvat fb-feedissä ei ole ehkä se, mitä itse haluaisin nähdä fb-feedissäni….
Oho myönnän että mun oma insta on viimeaikoina täyttynyt vauvakuvista, se vähä mitä laiskuuttani sitä käytän, mutta että vauvan oma 😀 mun blogissa, jota lähinnä vain tutut lukee on kyllä kuvia meidän perheen naamoista mutta toisaalta koko blogi on nimimerkin takana ja muutama kaveri ainoastaan nimeltä mainittu. 🙂
Me ollaan niitä superankaran some -linjan kannattajia eikä meidän bebestä ole julkaistu yhtään kuvaa somessa, ei todellakaan mun blogissa (vaikka pikkuruinen vain onkin:)) tai instassa, mutta ei myöskään henk. koht. facebookissa > fb-kuvat kun ei jää vain niiden omien kavereiden silmille. Tähän ratkaisuun päädyttiin, koska haluamme että lapsi saa aikanaan ihan kokonaan itse päättää mitä kuvia itsestään verkkoon laittaa. Samasta syystä päivittelen beben kuulumisia harkiten, melko harvakseltaan ja hyvin yleisellä tasolla blogissa, fb:ssä en ollenkaan. Ammatikseen bloggaavalle näin ankara linjaus saattaisi olla ongelmallinen, mutta itselle ratkaisu oli aika selkeä.
Ymmärrän myös toisenlaisen linjan valitsijoita: eihän esimerkiksi pikkuvauva ole sillä tavalla ”tunnistettava” pitkään aikaan. Sen sijaan joidenkin bloggaajien kohdalla olen pohtinut sitä millaisia kuvia toiset lapsistaan julkaisee: lakkasin jopa seuraamasta yhtä blogia, kun minusta bloggaaja oli niin vastuuton sen suhteen millaisia kuvia lapsistaan nettiin julkisesti laittoi. Harkiten lapsistaan kuvia julkaisevat bloggaajat sen sijaan ovat minusta ok ja itsekin tykkään niitä kuvia katsella. Minusta kuitenkin vanhemman vastuulla on tarkkaan miettiä tätä asiaa, sillä koskaan ei tiedä missä kuvat voivat tulla vastaan.
Olen kanssasi samoilla linjoilla,lapsella on oikeus valita ja nyt kun siihen ei vielä kykene niin parempi siis jättää postaamatta kuvia. Oma lapsi on aina kaunein, ja totta pn että kaikki kanssaystävät eivät ehkä kuitenkaan ole siitä yhtä innoissaan kuin me vanhemmat.
Mä aina välillä mietin tätä mutta julkaisen silti lapsen kuvia aina välillä sekä blogissa että instassa… harkitusti kylläkin, en meinaan itsekään kestä niitä facen kakkapäivityksiä tai jatkuvaa kuvaryöppyä. Jotenkin olen ajatellut tän homman niin, että internet-elämä on nykyään niin iso osa ihan tavallista elämää, jossa ollaan läsnä vähän samalla tavalla kuin muutenkin live-elämässä. Tuntuisi jotenkin hassulta että lapsi olisi jotenkin kokonaan pimennossa siellä nettielämän puolella, kun enhän mä kaupungillakaan tai juhlissa käydessä pistä pussia lapsen päähän ettei kukaan vaan tuijottaisi ja kommentoisi tai ottaisi kuvaa. En ole vielä tähän mennessä kokenut mitään negatiivista sen suhteen että oma elämä on osittain kaikkien nähtävillä, joten en myöskään osaa pelätä sitä että se olisi lapselle haitaksi. Jos joku tilanne tulisi vastaan niin sitten tietenkin täytyy miettiä asiat uusiksi… mutta niin kauan kun kaikki menee näin normaalisti, ajattelen että ehkä myös lapsesta voi olla kiva että hänen elämää on kirjattu historiaan ihan pienestä asti. Omat tallennuslaitteet saattaa poksahtaa eikä kaikkia asioita enää muistaisi yhtä hyvin jos niitä ei olisi kirjoitellut blogiin, joten ehkä lapsestakin on joskus myöhemmin mielenkiintoista lukea millaista elämämme oli silloin kun hän oli pieni. Minusta ainakin olisi… Sitten kun lapsi alkaa olla sen ikäinen että alkaa elämään omaa some-elämää ja näyttää enemmän aikuiselta itseltään asia on taas aivan eri, mutta eiköhän se haitta mitä satunnaisista lapsuuskuvista internetissä voi hänelle joskus olla ole pienempi kuin se ilo mikä niistä saattaa löytyä. Tai sitten olen täysin väärässä. Ymmärrän hyvin myös se jos lapsen kuvia ei halua julkaista. Itse kyllä pidän vähän tylsänä sellaisia blogeja jotka keskittyy lapsi-aiheeseen ja sitten kuvat ovat vaan takaraivosta… sellaiset kuvat joissa naama on peitetty on sitten jo aika naurettavia, mieluummin ei julkaisisi sitten ollenkaan. Niin ja tosiaan jos jotain asiaa vähän pelkään on se se seikka että joku hullu ulkomaalaisvastainen kokisi jotain suurta kiukkuaan minun puoliulkomaalaista lastani kohtaan löydettyään hänestä jotain tietoa netin kautta… mutta siinä tapauksessa ehkä häipyisin ensin Suomesta kuin netistä. En tiedä…