Minun on ihan pakko lainata bloggaajakollegani Asikaisen sanoja. Joku liikuttava asia, teksti, kuva saa minut päivittäin kyynelehtimään ja tänään se oli tämä:
Ikuisesti voisin tuijottaa vastasyntyneen kasvoja. Tuonpuoleisesta pöllähtanyttä silkkistä ihoa ja nukkaa, joka verhoaa pienen ojentelevan linnunpojan kauttaaltaan. Täydellisillä kasvoilla välähtelee sadasosasekunneissa mummoni nukkumisilme, Hipin siskon nauravat kasvot, isäni haukotus, oma raivoni, Hipin hämmentyneisyys, anoppini hymy, isovanhempien viisaus. Kaikki. Miljoona väriä, muinainen elämä ja tietämätön tuleva kelmeilevät välkkyen päättäväisessä pienokaisessa tuoden kaukaisuudesta, sisältäni viestiä, jota en koskaan tule käsittämään.
Samaa olen miettinyt, mutten osaisi pukea ajatuksiani näin kauniisti sanoiksi. Meidänkin pikkuisen kasvoilla on häivähdys monia rakkaita perheenjäseniä. Löydän hänestä itseni etenkin, kun hän hermostuu. Suu vääntyy mutruun samalla tavalla kuin minulla, vieläkin. Syvät tummat, tapittavat nappisilmätkin muistuttavat minusta, kun minä olin vauva.
Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.