10 faktaa minusta

Faktapostauksia on näkynyt taas blogeissa ja teki itsekin mieli raapaista kasaan kymmenen faktaa, joita ehkä ette minusta tienneet.

Näen selkounia

Näen ylipäätään todella paljon unia ja tooodella erikoisia sellaisia. Parasta kuitenkin on, että näen selkounia (toisin sanoen selviä unia tai kirkasunia), joissa siis tiedän näkeväni unta. Jo pienestä pitäen olen osannut herättää itseni painajaisesta ja ohjailla välillä unta siihen suuntaan, mihin itse haluan. Sain kuitenkin ”taidolleni” termin vasta vuosi-pari sitten, jolloin Facebook-kaverini linkkasi Hesarin artikkelin aiheesta omalle seinälleen. Sen jälkeen olen alkanut ihan harrastaa selkouneksimista eli todella keskittymään siihen, että näkisin juuri selkounta enkä tavallista unta. Ajattelen siis iltaisin oikein voimakkaasti selkounta ja päätän, mitä haluan siinä tehdä, esimerkiksi lentää, mikä on ihan lempiuneni. Sitten yöllä saatan nähdä unta, jossa voin vain päättää, että lähdenpäs tässä unessani nyt lentämään. Jaakko ei käsitä, miten tämä on mahdollista, koska hän ei näe oikeastaan koskaan mitään unia eikä ainakaan pysty niitä konrolloimaan.

Vaan/vain-ärsytys

Vaan-rinnastuskonjunktion käyttö vain-adverbin asemesta ärsyttää minua suunnattomasti. En todellakaan ole (enää) mikään kielipoliisi ja puhekielen erilaiset muodot ihastuttavat minua paljonkin. En missään nimessä ole sitä mieltä, että ihmisten pitäisi puhua jotenkin enemmän yhtenäisemmin ja oikeammin. Mutta. Minusta ihmisen pitäisi osata kirjoittaa omaa äidinkieltään. Puhekielimäinen teksti sosiaalisissa medioissa on tietysti ihan ok, mutta yleiskieli pitäisi ainakin teoriassa handlata. Pitäisi esimerkiksi tietää, mitä eroa on vaan- ja vain-sanoilla. Jopa toimittajat sekoittavat nämä toisiinsa tuon tuosta.  Siis esimerkiksi Tässä minä vaan kirjoittelen. Väärin! Tässä minä vain kirjoittelen on oikein. Jenni Vartiaisen Minä sinua vaan -biisi sattuu korvaani, koska tuo kappaleen nimi on vain niin…äh, se ei tarkoita mitään.

Pohjaton vatsa

Syö kuin hevonen enkä osaa lopettaa. Jaakko ja Erikan poikaystävä aina nauravat, että Irene jatkaa vielä syömistä, kun kaikki muut ovat jo lopettaneet. Tämä tosin on vain huono tapa ja pitäisi yrittää useammin lopettaa silloin, kun olen kylläinen. Onneksi ruokavalioni on kuitenkin suhteellisen terveellinen ja ahmiminen koskee yleensä esimerkiksi salaattia. Tarvitsen kuitenkin mielestäni enemmän sapuskaa kerralla kuin monet muut. Esimerkiksi juhlia ennen yritän muistaa syödä kotona hiukan, sillä muuten pippaloissa harmittaisi, kun en kehtaa lapata ruokaa suuhuni ihan niin paljon kuin haluaisin/tarvitsisin.

Happamuusrakkaus

Pohjattoman vatsan lisäksi minulla on aika erikoisia mielitekoja ruokaan liittyen. Rakastan esimerkiksi hyvin happamia makuja raaoista marjoista sitruunoihin. Puolukka on lempimarjani ja marketista ei löydy tarpeeksi kirpeää karkkia minun makuuni. Innostun muutenkin ylipäätään ihmeellisistä ruokajutuista ja enkä saa välillä ollenkaan tarpeekseni jostain tietystä mausta. Tällä hetkellä saatan syödä jonkin aasialaisen keiton kanssa puskallisen korianteria.

Hamstrausviha

Vihaan tavaranpaljoutta niin paljon, että välillä tekemisi mieli viedä kierrätykseen ihan tarpeellisiakin tavaroita ja vaatteita. Tämä antihamstraus on ehkä lähtenyt kotoa, missä taas on harjoitettu pahanlaatuista hamstrausta. Olen alkanut ahdistua siitä, että nurkat ja varastot ovat täynnä tavaraa, jota kukaan ei koskaan enää siinä taloudessa tule käyttämään. Omassa kodissani käyn säännöllisesti tavaraa ja vaatteita läpi ja karsin niitä surutta. Niitä vaatteita, joita on ”pakko” säilyttää, pakkaan mielelläni tyhjiöpusseihin. Esimerkiksi kesän kynnyksellä sullon kaikki talvivaatteet tyhjiöihin. Tämä tyhjiöinnostukseni on lähtenyt siinä mielessä vähän lapasesta, että olemme pari kertaa etsineet jotain vaatteita ja ihmetelleet missä ne ovat: tyhjiöpusseissahan ne.

Olen käynyt 33 eri maassa

Monet Euroopan maat sain plakkariin lapsena, kun isä vei perhettään ympäri Eurooppaa asuntoautolla. Rakastan matkustamista ja suorastaan elän sille. Se ei tietysti ole mitenkään kovin ekologista, mutta olen silti vähän sitä mieltä, että jokaisen pitäisi edes toisinaan lähteä pois omilta kotikonnuiltaan. Matkailu avartaa ei todellakaan ole mikään tuulesta temmattu lausahdus. Haluaisin itse aina matkustaa eri kohteisiin, mutta toisaalta taas rakastun helposti paikkoihin ja haluan matkustaa niihin uudelleen. Tällä hetkellä unelmana olisi lähteä road tripille Jenkkeihin, joka on ehkä suosikkimatkakohteeni.

En pese illalla hampaitani

Okei tämä on aika ällöttävä fakta, mutta totta. Pesen yleensä vain aamuisin hampaat ja toki JOSKUS iltaisinkin. En siis pese illalla hampaita, vaikka vetäisin pussillisen karkkia. Kunnon happohyökkäykset kehiin yöksi siis…Laiskuuteni hampaiden hoitoon johtuu yksinkertaisesti siitä, ettei mitään vakavaa tapahdu, vaikken pesisi illalla hampaita. Minulla ei ole ollut koskaan reikiä eikä hammaslääkärini mukaan tule koskaan olemaankaan. Kiitos siis äidille siitä, ettei hän aiheuttanut minulle lapsena kariestartuntaa.

Olen ollut Katso-lehden toimittaja

Pääsin vuosia sitten kesätöihin Katso-lehteen, joka oli tuolloin vielä sellainen Seiska-tyyppinen juorulehti. Pesti loppui kuitenkin aika lyhyeen, kun otin noin kolmen viikon työssäolon jälkeen loparit. Olin järkyttynyt siitä, miten silloinen päätoimittaja kohteli minua, uraansa vasta aloittelevaa opiskelijaa. Hän muun muassa kutsui minua ja toista toimittajaa ensimmäisessä toimituspalaverissani aivokääpiöksi koska olimme julkaisseet pienen jutun jostakin muusikosta julkkispalstalla emmekä musiikkipalstalla. Ajattelin saman tien, ettei minun tarvitse sietää tällaista kohtelua yhtään keneltäkään. Muutin kesäksi Harjavaltaan ja pääsin H&M:n kassalle kesätöihin. Ei siis oman alan työtä, mutta eipähän ainakaan tarvinnut kuunnella nimittelyä työpaikalla, ei edes asiakkailta. Sanonkin, että kannattaa kuunnella itseään ja tehdä valintoja oma hyvinvointi edellä. Vaikka otinkin riskin ja lähdin oman alan työpaikasta, sain myöhemmin mahtavan työpaikan omalta alaltani.

Osaan soittaa huilua ja pianoa

Soitin poikkihuilua lapsena musiikkiopistossa ja taito on vieläkin tallella. Pianoa opettelin soittamaan lapsena itse, isän opastuksella ja suht simppelit biisit menevät edelleen soinnuilla soitettuna. Isä rakasti musiikkia ja erilaisia soittimia. Hän oli itseoppinut huilisti, pianisti, kitaristi, trumpetisti, huuliharpisti, tuub…isti (?), haitaristi ja mitähän vielä…Yritin itse opetella joskus soittamaan myös kitaraa, mutten tainnut olla tarpeeksi kärsivällinen. Sormet eivät tahtoneet taipua soinnuille ja lopetin sen touhun. Soittotaito on kyllä hieno ja välillä edelleen soittelemme siskon kanssa, hän pianoa ja minä huilua. Toisaalta olisi upeaa, jos omakin tyttäreni oppisi soittamaan jotakin instrumenttia, mutta toisaalta taas en halua panna häntä koulun ohella pänttämään mitään musiikin teoriaa. Urheiluharrastus on ainakin minusta kaikin puolin hyödyllisempi.

”Hassu hepulinauru”

Kysyin Jaakolta, mitä erikoisia faktoja hän keksisi minusta. Tämä oli ensimmäinen ajatus, joka hänen päähänsä pälkähti. En ole mikään kikattaja, mutta jos jotakin TODELLA hauskaa tapahtuu, saatan saada sellaisen hyperventilaationaurukohtauksen. Se on siis lähinnä sellainen, ettei mitään ääntä kuulu mutta välillä yritän hepulin lomassa saada henkeä kimakasti äännähdellen. Tämä on aika harvinaista, mutta yhden tilanteen hepulinaurulle muistan. Katsoin How I Met Your Motheria ja siinä kynä putoaa baarin katosta Barneyn nenään (en edes muista miksi) ja tämä siis sai aikaan naurukohtauksen. Voitte ehkä päätellä samalla, ettei huumorintajuni ole mikään kaikista älykkäin mahdollinen.

Olen kaateellinen siskolleni hänen kauneudestaan ja älykkyydestään

No en ole 😀 Tämä taas oli siskoni ehdotus, kun en ollut keksiä viimeisiä faktoja. Siskoni on kyllä kaunis ja älykäs, mutta minulta taas puuttuu sellainen perisuomalainen kyky tuntea kateutta. Minua kateuden tunne enemmänkin inspiroi kuin aiheuttaa esimerkiksi sen, että alkaisin kyräillä toisen menestystä, ulkonäköä tai mitä ikinä. En ole koskaan ymmärtänyt kateellista panettelua esimerkiksi sosiaalisissa medioissa, koska en käsitä, miksi  toisten ihmisten ”paremmuus” aiheuttaa niin kielteisiä tunteita joissakin ihmisissä. Pienten kateuden pistosten pitäisi vain potkia meitä menestymään ja olemaan parempia.

Edit. En osaa laskea.

Tämä on jo kahdestoista kohta.