Nyt on typyn yksivuotissyntymäpäivät juhlittu! Päätimme juhlia oikeana päivänä torstaina, kun monet ovat kuitenkin lomalla eivätkä nämä nyt mitkään megabileet olleetkaan. Paikalla oli vain perhettä ja kummit.
Juhlista oli tulla ihan fiasko, kun monta (pientä) asiaa alkoi mennä ihan mönkään jo pari päivää ennen juhlia. Ensinnäkin otin riskin ja jäin Harjavaltaan lomailemaan viime viikonlopun jälkeen, kun Jaakko palasi takaisin Helsinkiin. Hän kuitenkin vannoi, että saisi yksinkin kämpän juhlakuntoon, varsinkin kun siivooja oli tulossa keskiviikkoaamuna joka tapauksessa. Tulin itse äidin ja Erikan kanssa Helsinkiin vasta torstai-iltapäivänä ja vieraat saapuivat vain pari tuntia myöhemmin kuin me. Ajattelin ehtiä ottamaan hiukan kuvia jo ennen kuin vieraat saapuisivat, jotta ehtisin sitten ottaa rennommin. Mutta se siitä ideasta, kun huomasin että olin jättänyt kamerani Harjavaltaan ja myös Jaakko unohti ottaa töistä kameran mukaan. Erikakin oli tulossa vasta myöhemmin eikä hänenkään kameraa siis saatu ihan ensihätään paikalle. No, appiukon perusjärkkäri oli onneksi kilometrin päässä, mistä Jaakko sen kipaisi, mutta kyllähän se kirpaisi, ettei kädessä ollut se suunniteltu ammattilaiskamera. Varsinkin siis minua, pahanlaatuisesta ikuistamispakkomielteestä kärsivää äiti-ihmistä.
No entäs sitten ilmapallot! Voi hyvä jumala, mikä j ä ä t ä v ä kohellus niihin liittyi. Se alkoi jo monta päivää ennen juhlia. Ostin tyttöni etunimen sekä numeron yksi kirjoittavat foliopallot eBaysta jo hyvissä ajoin. Ajattelin, että näppärästi sitten ostamme heliumia ja täytämme ne, ei se kovin kallista voi olla. Kuinka väärässä olinkaan 😀 Tein Jaakolle ostoslistan juhlatarvikeliikkeeseen ja pyysin ostamaan vielä muutaman tavallisen kumi-ilmapallon, jotka sitten voisi myös täyttää heliumilla. Koska pullossahan täytyy olla niin paljon heliumia, että sillä voi täyttää vaikka sata isoa ilmapalloa ja sen lisäksi vielä koko porukka voi vetää sitä henkeen (ei kai, tätä ei saa oikeasti tehdä!). Jaakko sitten soitti ostosreissunsa jälkeen, että heliumpullon lisäksi piti ostaa jotain lisätarvikkeita pallojen täyttöä varten ja koko setin hinnaksi tuli aika iso summa. Jaakko ei hoksannut, että heliumilla täytettäisiin ensijaisesti ne aiemmin ostamani foliopallot eikä kumipalloja. Kun mainitsin tästä, hän sanoi että sitten olisi pitänyt ostaa ihan erilainen heliumpullo ja lisätarvikkeet. Kumipallot täytetään eri tavalla. Olin tietysti ihan maani myynyt, koska tokihan ne folioilmapallot ovat koko päivän tärkein juttu. Mutta niin hullu minäkään en ole, että olisin käskenyt ostamaan toisen, ziljardin maksaneen heliumsetin folioille. No, Jaakko sitten kuitenkin saikin kuin saikin täytettyä sekä kumipalloja että foliopalloja, mutta helium loppui kesken ja ilmassa oli tytön nimen kaksi ensimmäistä kirjainta sekä ykkönen. Kunhan on ensimmäinen kirjain, ajattelin, otetaan sen kanssa sitten kivoja kuvia. Kun Jaakko kävi palauttamassa heliumpullon synttäripäivän aamuna, hän osti vielä pari jo valmiiksi heliumilla täytettyä ilmapalloa ja ykkösfoliopallon. Näin olisi kannattanut tehdä heti aluksi: ostaa vaikka kirjain E ja ykkönen suoraan liikkeestä valmiiksi täytettynä, hintaa olisi tullut nelisen kymppiä.
Sitten. Aivan kuin minua ja kukkaroamme ei olisi koeteltu tässä foliofiaskossa jo tarpeeksi, niin…voitte ehkä jo arvata…
Jep. Juuri kun olimme ottamassa niitä halvatun kuvia ja käänsin selkäni kahdeksi sekunniksi leikatakseni kakkua, that happened. E-kirjain karkasi taivaan tuuliin. Mitäpä tuossa voi muuta sanoa, kuin että Jumala ei nyt selvästi halua meidän nauttivan foliopalloistamme.
Ärsytti julmetusti. Jos kaikki olisi sujunut ylipäätään hyvin ja taivaalle karkaava pallo olisi juhlien ainut pikku miinus, olisi verenpaineeni pysynytkin normaalilukemissa, mutta tämä. Tämä oli viimeinen, jotenkin vielä niin helvetin kliseinen, niitti. Äiti sitten lohdutti ilmapallon perään itkevää 30-vuotiasta lastaan, ettei kukaan, edes minä itse, muistaisi juhlista mitään, ellei jotain tällaista ikimuistoista tapahtuisi. Oli se sitten negatiivista tai positiivista. Niin kai sitten. Saakeli.
Niinpä sitten kilisteltiin 1-vuotiaalle, kesälle ja E-kirjaimelle, joka toivottavasti sai ansaitsemaansa huomiota joltain muilta ihmisiltä leijaillessaan Helsingin yllä.
Onneksi tietysti myös ykköspallolla sai kivoja kuvia ja juhliin sopivampiakin.
Ja onneksi ihanista ihanin Tiia oli leiponut maailman kauneimman raakasuklaavadelmamansikkakakun juhliimme. Olin salaa onnellinen, että kakkua jäi juhlista. Nyt saan herkutella sillä itse pari päivää.
Seuraa blogiani Facebookissa ja Bloglovinissa! Instagram ja Snapchat: irenenaakka
Ihana kakku!
Ja ihana ilmapallo. Jos et olisi kertonut, että E-kirjain pääsi karkuun, ei kukaan tietäisi kuvasta minkään edes puuttuvan.
Ne ykkössynttärit…. Muistan ne vieläkin ikuisesti. Tein kolmikerroksisen täytekakun poikani juhliin aivan jäääätävässä helteessä ja se lässähti ihan totaalisesti. Itkuisena soitin omalle äidilleni, joka lohdutti ja toi sitten pakastekakun mukanaan. Kamerasta loppui akku – tietysti – ja 5 vuotta sitten kännyköiden kamerat eivät olleet ihan loistavinta matskua. Juhla-aamuna raivosin miehelle – joka nykyään ex hahah – siitä, että vieraat tulivat ja hän alkaa putsaamaan ilmastoinnin suodatinta, kun kaikkea muutakin pitäisi tehdä.
Ei niistä ykkössynttäreistä kamalasti ole opittu, koska jok’ikisenä synttäripäivänä sitä ottaa ihan järkyttävät paineet, että aivan kaiken pitää olla niin fantastista, loistavaa ja ihanaa ja plaaplaaplaa… ja kamalassa kiireessä hikihatussa yrittää saada kaikkea aikaiseksi. Koskaan, ikinä, sitä ei muista juhlista oikeastaan yhtään mitään muuta, kuin että kaikilla kaikesta huolimatta tuntui olevan ihan mukavaa ja ainut kuka stressasi ja panikoi, olin minä – vuodesta toiseen.
Ehkä ens vuonna onnistuu…. ehkä 😀
Meilläkin on juhlat tulossa – mistä kaupasta kävitte hommaamassa pallot? 🙂
Nyt en enää muista mikä kauppa se oli, mutta olisko voinut olla joku Juhlamaailma tai vastaava 🙂