Teimme alkuviikkoisella maakuntamatkallamme tosiaan paljon muutakin kuin kävimme messuilla. Tiistai-iltana ei enää paljon muuta ehtinyt tehdä messujen jälkeen kuin etsiä ravintolaa. Teimme pienen kiekan Seinäjoen keskustassa ja huomasimme, että pari kivaa ruokapaikkaa oli ihan täynnä. Niinpä palasimme lopulta samaan rakennukseen, jossa Omenahotellimme sijaitsi ja illastimme alakerran American Dinerissa. Olisi varmaankin pitänyt hakeutua johonkin kunnon alkuperäiseen seinäjokelaiseen ravintolaan, mutta tuo ketjurafla osoittautuikin tosi hyväksi. Emme tosiaan ole Jaakon kanssa kauhean monessa asiassa samoilla linjoilla, mutta rakastamme molemmat amerikansafkaa burgereineen, Budweisereineen ja kirsikkakokiksineen. Mukava tarjoilija nappasi tytön syliinsä heti kun saavuimme ja typy sai leikkiä lelunurkkauksessa, kun odottelimme ruokia. Tilasimme lapsellekin oman burgerin lastenlistalta ja sapuska saapui pöytään hauskasti pahvisessa amerikanraudassa. Ja ihan hyvin tuo tytölle upposikin!
Omppuhotelli oli odotetusti simppeli ja aika kulunut yöpaikka, mutta se ei meitä haitannut. Olemme Jaakon kanssa asuneet pidempiäkin aikoja ulkomailla niin ihmeellisissä läävissä ettemme paljon pieniä kulumia säpsähdä. Ainut pitkä miinus tuli kuumasta sisäilmasta, joka pitkitti ainakin minun nukahtamistani. Ikkunaakaan ei oikein voinut pitää auki, kun hotellin sisäpihalta kuului välillä niin kovaäänistä älämölöä ja pelkäsin yksivuotiaan yöunien puolesta. Lopulta nukuimme kuitenkin kaikki niin hyvin, että missasimme Alma-hotellin aamupalan, mikä kyllä tovin kismitti.
Hotellista ulos tsekkauduttuamme kiersimme parit kirppiset, Ykkösbasaarin ja Lakeuden Shoppiksen, joista jälkimmäisestä teinkin pari kivaa löytöä. Ykkösbasaari oli siisti, mutta aika pahasti ylihinnoiteltu monien pöytien osalta. Tuossa Lakeuden Shoppiksen vieressä on muuten erään lukijankin suosittelema Emma’s & Mama’s shop, jossa myydään tosi ihania (lasten) sisustuskamoja. Siis ihan just precis sellaisia, joita haluaisin tulevaan kotiimme tytön huoneeseen. Nyt et mitään sieltä ostanut, sillä olen uusien tavaroiden ostolakossa, mutta täytyy tsekata nettikauppa, kun muutto alkaa lähestyä vuodenvaihteessa.
Seinäjoelta lähdimme ajelemaan kohti Kristiinankaupunkia, tarkoituksena lounastaa tuossa idyllisessä rannikkokaupungissa, jossa kumpikaan meistä ei ollut koskaan vieraillut. Kaupunki teki kyllä parissa tunnissa ihan lähtemättömän vaikutuksen. Yksi kauneimmista kaupungeista, joissa olen koskaan käynyt! Söimme lounaan meren rannassa, Jungmanin terassilla. Kiertelimme sitten kaupungin kapeilla kaduilla ja haistelimme vanhan puukirkon tervantuoksua.
Kristiinankaupunki on suurin piirtein samankokoinen kuin Harjavalta enkä voinut olla miettimättä, millaista siellä olisi ollut viettää nuoruus. Rakastan kotikaupunkiani, mutta en kyllä pistäisi pahakseni, jos Harjavaltakin olisi meren rannalla ja täällä olisi 70-lukulaisen matalan ja tiiliverhoillun talomeren tilalla suloisia vanhoja puutaloja.
Mietin myös, millaista olisi olla ruotsinkielinen Suomessa – siis puhua suomea vain joten kuten. Eräs nuori kundi tuli mainostamaan meille erästä tapahtumaa ja jouduimme myöntämään, ettemme juuri osaa ruotsia. Tyyppi taas ei oikein osannut suomea. On jännittävää, että Kristiinankaupungista on vain reilu sata kilometriä Harjavaltaan, jolla puolestaan ei ole edes ruotsinkielistä nimeä!
Kristiinankaupungista ajelimme sitten Merikarvialle ilman sen kummempia suunnitelmia. Näimme tienvarressa kyltin suulikirppikselle ja hurautimme ihan extempore pienen maatilan pihaan. Kyltti näytti, että kirppis olisi kiinni, mutta samassa sen pitäjä tuli paikalle, käänsi kyltin auki-asentoon ja avasi suulin oven. Pienessä suulissa olikin sitten lattiasta kattoon kaikenlaista tavaraa, vaatteita ja huonekaluja. Olisin voinut penkoa paikkaa loputtomiin. Ostin muutamalla eurolla maljakon ja vanhat Levikset. Samalla tilan isäntä näytti tytölle häkissään salaattia napostelevia kaneja.
Tajusin kotimatkalla, ettemme ole varmaan koskaan ehtineet tekemään ja näkemään näin paljon kesän aikana. Vaikka meillä on yksivuotias! Voisi luulla, että lapsettomana tulisi mentyä ympäriinsä koko kesän ja pienen lapsen kanssa taas elämä pysähtyisi – mutta ei meidän tapauksessamme. Lapsettomana sitä jämähti työpäivien jälkeen kotiin ja lomallakin parasta tekemistä oli lojua aurinkotuolissa joka päivä vaihtuvan kirjan kanssa. Lapsen kanssa se löhöily jää vähemmälle ja toisinaan sitä kaipaa, mutta onhan tämä aktiivisuus ikimuistoisempaa. Aiempina kesinä olemme tosin tehneet aina jonkin ulkomaanmatkan tai kaksi, nyt tuskin lähdemme pois Suomesta, vaikka Kreikan-matkoja vielä alkukesästä selailinkin. Pohjanmaan-reissullamme kuitenkin tajusin, kuinka kivaa Suomi-matkailu voi olla. Olemme lapsuudessamme kiertäneet asuntoautolla paljon ihan kotimaassa, mutta siltikin tällä alkuviikon pienellä retkellämme sain ihan ahaa-elämyksen. Suomessa on paljon hienoja paikkoja, missä pitäisi käydä.
Onneksi kesää ja kivaa tekemistä on vielä jäljellä. Maanantaina lähdemme ilmojen salliessa Särkänniemeen ja visiitille siellä suunnilla asuvien ystävien luokse. Mahtikesä!
Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.