Leikkiparatiisi

Olimme perjantaina Sipen ja Erikan kanssa tutustumassa Vantaan uudistettuun HopLopiin. Olen käynyt myös vanhassa ja uudistus teki luonnollisesti paikasta vieläkin kivemman, hauskan viidakkoaiheisen paratiisin lapsille. Uudistetussa puistossa on kikkailtu hienosti erilaisella rekvisiitalla ja esimerkiksi valoilla jännittävän tunnelman luomiseksi.

En voinut lakata ihmettelemästä, kuinka hienot puitteet nykylapsilla on leikkiä. Meillä oli Erikan kanssa lapsena mitä vauhdikkaampia erilaisia leikkejä ja pelejä ja muistan, miten nautimme olostamme jo ihan yksinkertaisessa ulkoleikkipuistossa. Ulkomaanmatkoilla kävimme ensimmäisessä tarkastamassa leirintäalueilla ja hotelleissa niiden leikkipuistot ja vietimme niissä tuhottomasti aikaa. Sanoin HopLopissa Erikalle, että jos meidät olisi lapsena tuotu tähän paikkaan olisimme taatusti luulleet kuolleemme ja päässeemme taivaaseen.

HopLopin kutsuvierastilaisuudessa oli puhumassa lastenpsykiatri Janna Rantala, joka kertoili tosi mielenkiintoisia asioita lapsen psyykestä. Ihan järkeenkäypiä juttuja, joita vain ei ole tullut ajatelleeksi. Esimerkiksi että leikki on lapsen ajattelua ja että se tukee vahvasti oppimista. ”Aikaa pitää vuorotellen varata toisaalta oman kehon ja mielen käyttämiseen ja toisaalta rauhoittumiseen. Molemmissa lapsi tarvitsee aikuisen apua ja kannustusta. Lapsen aistit ovat monikanavaisia. Kehoa pitää saada käyttää, jotta ajattelu kehittyisi. Esimerkiksi keinuminen parantaa lukemaan oppimista”, Rantala kertoi.

Lapsi ei pysty jäsentämään ajatuksiaan vielä kuten aikuinen ja siksi hän tarvitsee leikin ajattelunsa välineeksi. Ja siksi lapsen leikkiä ei saisi turhaan rajoittaa. ”Miltä tuntuisi jos puolisosi sanoisi, että älä viitsi ajatella täällä, mene toiseen huoneeseen ajattelemaan. Tai että älä levittele ajatuksiasi tänne ympäriinsä”, Rantala sanoi. Hän muistutti, että leikistä syntyy melua ja sotkua ja aikuisen pitäisi pystyä sietämään sitä eikä kieltää jatkuvasti. Siksi on hyvä, että voimme toisinaan kipata mukulamme HopLopin kaltaisiin paikkoihin ja antaa heidän rymytä sydämiensä kyllyydestä. Sekä Rantala että HopLopin toimitusjohtaja Tomi Pulkki sanoivat, että sisäleikkipuisto pyrkii olemaan paikka, jossa ei tarvitsisi olla jatkuvasti hokemassa ”ei”. Puistot on suunniteltu innostaviksi ja turvallisiksi paikoiksi kokeilla rajoja. ”Filosofiassamme ei ole kyse siitä, että lapset eivät tarvitsisi rajoja, vaan siitä, että heille tarjotaan hetkiä, jolloin he voivat toimia luonnollisesti ilman turhia kieltoja”, Pulkki selitti.

Erika oli ihan liekeissä päästyään ensimmäistä kertaa HopLopiin. Häntä tosin harmitti, kun kummityttö on vielä niin pieni, ettei innostu vielä esimerkiksi valtavasta tulivuoriliukumäestä tai trampoliineista. Erika kun olisi halunnut testata niitä, muttei kehdannut ilman lasta, jonka siivellä olisi voinut rymytä menemään 🙂

Yksivuotiaskin vilisti yllättävän rohkeasti menemään ympäriinsä. Hikihän siinä tuli itsellekin, kun yritin pysyä perässä.

Donitsiliuku kuuluu myös puiston uusiin vetonauloihin.

Tämä ratsastusalue oli ihan hitti meidän tytön keskuudessa, vaikkei hän vielä osannutkaan hytkyttää itse noita elukoita liikkumaan kuten isommat lapset.

Naurettiin ihan hiukan, kun zuumailtiin meikäläisen pärstään tässä kuvassa. Säikähdin ihan okeasti, miten lujaa tuolta liukui alas 😀

Taaperon riemua voisi kyllä tuijottaa loputtomiin…

Tämä astetta fiinimpi pallomeri vaihtoi väriä valojen mukaan.

Ei ihan heti uskoisi, että yllä oleva kuva on otettu HopLopissa. Kyseessä on kuitenkin yksi uusista juhlahuoneista, jotka Vantaan HopLopiin on rakennettu. HopLopissa voi järjestää synttäreitä teemoilla disco, avaruus, merirosvo ja prinsessa.

Ainut asia, miten HopLopia voisi kehittää, on aikuisten tilat. Isommat lapsethan voivat ja varmasti haluavatkin leikkiä ihan keskenään, joten olisi aika hienoa, jos leikkipuistossa olisi vielä hitusen paremmat tilat aikuisten rentoon ja tunnelmalliseen oleskeluun.

Seuraa blogiani Facebookissa ja Bloglovinissa! Instagram ja Snapchat: irenenaakka