Taapero on selvästi tullut äitiinsä: hän nukkuu suhteellisen hyvin, mutta nukahtaminen on usein vaikeaa. Erityisesti yöunille nukahtaminen on ollut aika haastavaa jo pitkään. Nukutusmaratonit ovat olleet joskus reilun tunninkin mittaisia. Iltatoimet ja nukutukset olemme tehneet kaiketi suurin piirtein oikein, tiedättehän, rauhoittuminen illalla, aina samanlaiset iltarutiinit ja niin edelleen. Siltikin se nukahtaminen vain on ollut yleensä tosi vaivalloista.
Pelottaa aina sanoa ääneen, kun joku asia sujuu, ettei vain jinxaa mitään. Mutta, kuten mainitsin jo viimeisimmässä Viikon parhaat -postauksessa, tyttö on oppinut nukahtamaan itse, ilman meidän vanhempien toimittamia pitkiä nukutuksia.
Jaakko tosiaan päätti ihan omatoimisesti kerran kokeilla, josko tytön voisi jättää nukahtamaan ihan keskenään. Hän luki iltasadun, antoi iltahalit ja -pusut ja sanoi sitten tytölle menevänsä viereiseen huoneeseen, toivotti hyvät yöt ja sulki oven. Ja tyttö jäi mukisematta sänkyymme ja nukahti nopeasti. En voinut uskoa korviani, kun Jaakko kertoi myöhemmin, kun olin itse menossa nukkumaan, jättäneensä hereillä olevan tytön makuuhuoneeseen ja että tämä oli pian nukahtanut sinne ihan omin päin.
Itse olisin tuskin koskaan voinut tehdä tuollaista peliliikettä. Olisin varmaan ensin pari viikkoa kysellyt vinkkejä kokeneilta, lukenut kaiken erilaisista unikouluista ja valmistautunut henkisesti tulevaan koitokseen. Todennäköisesti tällä äidin mallilla uudesta nukkumisjärjestelystä ei olisi tullut mitään, sillä lapsi olisi vaistonnut äidin olevan aivan kauhusta kankeana.
Meidän perheessä roolit ovat aika stereotyyppisiä: minä olen se toisinaan vähän hysteerinen nainen ja äiti, joka rusentuu metatyötaakkansa alle, yrittää kontrolloida kaikkea eikä usko, että mistään tulee mitään ilman häntä. Jaakko taas on sellainen turhista stressaamaton, kaikkeen rennosti suhtautuva isä, jolle kaikki on paljon helpompaa, koska hän ei ota paineita mistään. Tällaisten isien kannattaa todellakin hoitaa kaikki asiat, joista äidit ottavat vain turhia kierroksia: unikoulut ja ensimmäistä kertaa päivähoitoon viemiset.
Tyttö nukkuu tosiaan vielä meidän sängyssämme, mutta ajatuksissa on siirtää hänet pian omaan sänkyyn, omaan huoneeseen. Hän nukkuu nimittäin siellä päiväunet. Opettelimme tosiaan sisäpäikkäreitä toissa viikolla, kun tyttö oli ensin oppinut nukkumaan sisällä päivähoitopaikassaan. Olin aluksi samassa huoneessa, kun tyttö opetteli nukahtamaan omaan sänkyynsä ja kesti usein pitkään ennen kuin hän sai unen päästä kiinni. Nyt kun olemme jättäneet hänet nukahtamaan itse, on uni tullut paljon nopeammin.
On kyllä aika mahtavaa, että lapsi nukahtaa nopeammin ja tietysti se, että sen nukuttamiseen käytetyn ajan voi käyttää ns. hyödyllisemmin. Onhan sitä mukava sylitellä vielä illalla ja minullakin oli järkevää tekemistä nukuttamisen ajan: kuuntelin äänikirjoja. Aika usein sitä kuitenkin sai vain hermonsa riekaleiksi, kun tytöllä oli tapana nipistellä nukuttajaansa, nukahtaa tämän päälle ja hölistä pahimmillaan tuntitolkulla. Olen siis todella onnellinen tästä uudesta ajanjaksosta!
Miten teillä nukutaan?
ps. Supersöpöt jätskilakanat on saatu Jotexilta. Lakanat ovat 100 % ekologista ja GOTS-sertifioitua puuvillaa. Löydät lakanat TÄÄLTÄ.
Hienoa, että nukahtaminen on alkanut sujua helpommin! Oon just samanlainen, että stressaan kaikesta, ja höösään turhaan. Meillä on (koputan puuta) nukuttu aina melko hyvin, ja poika jää yleensä mielellään nukkumaan illalla omaan sänkyynsä. Olemme aina tehneet niin, että toivotamme hyvät yöt, ja jätämme pojan sänkyyn nukahtamaan itsekseen. Yleensä hän höpöttelee tai laulaa muutaman minuutin ennen kuin huone hiljenee 🙂
Pelkään, että jossain vaiheessa hän huomaa, ettei hänen tarvitse jäädä sinne, vaan hän voi hypätä sängystä, ja tulla kurkkimaan, mitä me vanhemmat teemme :/ Toivon kuitenkin, ettei näin käy 😀
Toisinaan tosiaan kannattaa antaa isän hoitaa, niin säästyy sydämentykytyksiltä 😉
http://westendmum.fi