Olen löytänyt taas itsestäni jouluihmisen. Olin sellainen tietysti lapsena, mutta myöhemmin joulu on vain alkanut ärsyttää ja ahdistaa ja olen jo vuosia toivonut, että voisimme lähteä ulkomaille joulua pakoon.
Tänä vuonna olen löytänyt kuitenkin itseni ostamasta joulukuusen (muovisen, koska säälin kertakäyttöisiä kuusiparkoja) ja tekemästä itse kuusenkoristeita. Ja se kuusi on siis ollut jo pystyssä marraskuun viimeisestä päivästä lähtien. Odotan jo joulua ja lapsen riemun näkemistä. Hänhän ei vielä käsitä, mistä tarkalleen ottaen on kysymys, mutta pyhien aikaan hänkin varmasti innostuu kaikesta uudesta ja ihmeellisestä, lahjoista ja yhdessäolosta.
Joulupukkidilemma, josta kirjoitin muistaakseni viime vuonna, on kuitenkin edelleen olemassa. Minusta ei tunnu hyvältä se ajatus, että valehtelisimme lapselle pukista ja tontuista. Tiedän, etteivät monet koe sitä varsinaisesti valehteluna, mutta minä koen. Muistan, että olin lapsena itse tosi hämmentynyt siitä, kun tajusin, ettei mitään joulupukkia ole olemassakaan ja koin itseni vähän petetyksi. Ja asia jäi jotenkin vähän käsittelemättäkin: olin ehkä niin häpeissäni, että olin uskonut moiseen satuun, etten edes halunnut ottaa asiaa puheeksi.
En vain ole vielä(kään) keksinyt, mites ratkaista dilemma nimeltä joulupukki. Ainakaan en tee siitä mitään numeroa. Tietysti asia tulee jossain vaiheessa puheeksi, mutta ehkä olen siihen mennessä keksinyt jonkin selityksen, jonka voin lausua tuntematta huonoa omatuntoa.
Toinen juttu, mikä on mietityttänyt joulussa näin lapsen saamiseen jälkeen, ovat joululahjat. Sellainen päätön, kaiken turhan roinan vaatiminen ja saaminen tuntuu väärältä. Koen jotenkin kammottavaksi sen, että lapset vaativat tuhat uutta lelua, joita sitten velvoitetaan kaikkien kummien ja mummien heille kantavan. Ja sitten kodit on joka vuosi enemmän ja enemmän täynnä rojua ja krääsää.
Muistan itse, että lahjat olivat tietenkin parasta joulussa, mutta muistan myös olleeni kiitollinen jokaisesta (ainakin jos kyseessä ei ollut pehmeä paketti). En vain muista, paljonko lahjoja saimme ja oliko se esimerkiksi vähemmän kuin mitä nykyisin lapsille tavataan antaa. Mikä olisi sopiva määrä lahjoja, jotta lapsi saisi osansa jouluriemusta, muttei homma menisi ihan sekopäiseksi pakettien repimiseksi?
Eräs tuttavani kertoi, että heidän perheessään toimitaan niin, että lapset avaavat lahjoja jouluaattona pikku hiljaa koko päivän. Tai että aamulla avataan muutama paketti. Se lieventää koko päivän kestävää odotusta, joka voi illalla purkautua vähän turhan rajusti, kun lahjoja viimein saa alkaa avata. Lisäksi tämä käytäntö saa lapset keskittymään paremmin lahjoihin. Tuttuni sanoi, että tällä tavalla lapset saattavat leikkiä pitkään aamulla lahjaksi saaduilla leluilla ja kenties arvostaa enemmän lahjojaan, kun niitä ei avata kerralla totaalisessa joululahjahumalassa. Ajattelin ottaa tämän käytännön meillekin tulevina jouluina!
Millaisia ajatuksia teillä on joulupukista ja lahjoista?
Mä oon tehnyt/teen omien lapsien kanssa niin, että ostellaan joululahjoja sukulaisille, ystäville ja läheisille yhdessä lasten kanssa. Esimerkiksi kummien lahjaan lapsi on itse saanut osallistua. Lapsille itselleen hankitut lahjat pysyvät tietysti visusti salassa! 🙂 Aattoiltana käy pukki, joskus lahjat on tuotu kuusen alle hautausmaareissun tms. aikana (vietämme aaton mummulassa). Lahjat jaetaan ja avataan vuorotellen yksi kerrallaan niin, että katsotaan aina pakettikortista, keneltä lahja on ja lapset käyvät vielä yleensä kiittämässä lahjan antajaa, mikäli se on paikalla. 🙂 Pienten lasten kanssa ollaan tehty niin, että he saavat ensin avata pakettinsa (vuorotellen hekin), ja kun kaikki lasten lahjat on avattu, muksut katoavat leikkeihin, on aikuisten lahjakierrosten vuoro! Just 11 v. tuumas kun ostettiin 2 v. pikkusiskolle lahjaa, että nyt mä ymmärrän, miks aikuisista on niin kiva antaa toisille lahjoja! Eli ehkä se idea siitä, että jouluna halutaan ilahduttaa läheisiä ja tärkeitä ihmisiä, tulee tällä tavalla hyvin esille.
Lahjojen määrän suhteen oon tehnyt niin, että oon kysynyt lapselta suoraan, että jos saisit vain yhden lahjan, mikä se olisi? Ja sit oon ostanut sen. (Tähän asti toiveet ovat olleet maltillisia, tyyliin 20€-100€, toki lapselle voi sanoa suoraankin, että toivelahja on liian kallis, eikä sitä voi saada.) Lisäksi olen ostanut jotain tarpeellista tai muuta pientä, esim. sukkia, yöpaidan, kirjan, pelin tms.
Joulupukki taas on ihan oma juttunsa. Kai lapset siihen uskoivat pieninä, mutta se nyt ei ollut mikään valtava hypetysjuttu koskaan, ja ehkä heitä vain lopulta nauratti, kun tajusivat, että se onkin vaan joku pukiksi pukeutunut sukulainen. 😀 Mun pikkusisko meinas repiä pelihousunsa kuusivuotiaana kun kuuli, että pukkia ei olekaan olemassa! Oli sitä mieltä, että häntä on huijattu koko elämän ajan, ja loukkaantui sydänjuuriaan myöten! …joten ymmärrän tuskasi. 😛
Mutta jokainen tyylillään, jokainen varmaan valitsee perheelleen ja lapsilleen parhaiten sopivan systeemin. 🙂 Hyvää joulua!
Poikani totesi yhden päiväkotipäivän jälkeen, että ei joulupukkia ole olemassa. Joulupukki on sen sijaan kuulemma vanha mies, joka haluaa ilahduttaa lapsia. Ja näinhän se asia suurinpiirtein onkin.
Meillä nämä onnettomat 6- ja 8-vuotiaat uskovat edelleen pukkiin, kun muutimme Ruotsiin juuri silloin kun kaverit Suomessa alkoivat päästä asiasta jyvälle. Täällä Ruotsissa taas koko asiasta ei jotenkin edes puhuta, joten pukki on saanut elää omaa elämäänsä.
Pukki sinänsä on mulle ihan ok. Mielestäni se kuuluu asiaan. Mutta olen kuitenkin sitä mieltä, ettei ole oikein, että satuhahmo saa kaiken kunnian lahjoista, joita mummit ja kummit, vanhemmista puhumattakaan, ovat ajatuksella hankkineet tai jopa tehneet.
Niinpä meillä on alusta asti painotettu, että läheiset antavat toisilleen lahjoja. Siispä Se Ihana Mekko jota yhdessä ihasteltiin kaupassa, on todellakin äidiltä. Tai käsin tehty myssy tädiltä.
Sitten se muu, persoonaton, ’ylimääräinen’ tavara, jota väkisinkin aina kertyy, on Pukilta. 😊
Tällä saa lapsille myös selitettyä miksi kaupat ja lehdet pullistelevat lahjamainoksia ja paketointitarvikkeita. Sillä miksi niitä muuten tarvittaisiin, eihän pukki kai BR-lelussa asioi?
(Tämä siis mikäli ylipäätään haluaa pitää pukkia hengissä).
Mä olen antanut sen vähän elää omaa elämäänsä. En vahvista uskoa tai keksi tarinoita sen tueksi (meillä esim tontut EIVÄT kyttää ikkunoista lasten käyttäytymistä). Joskus on tosin pitänyt keksiä joku valkoinen valhe, ettei illuusio romahda juuri jouluaattona – silloin sen käsittely voisi olla turhan rankkaa. 😉
Ja se lahjojen määrä – uh! Yleensä isovanhemmat pitävät huolen, ettei mitkään suunnitelmat kohtuullisesta lahjamäärästä toteudu, joten sen osalta olen jo luovuttanut. 😊
Ihanaa joulua teille! 😘
Mielenkiintoinen toi pukki-ajatus!
Tosta krääsästä niin samaa mieltä. Joululahjat on meillä kaikkea sitä, mitä oltaisiin ostamassa muutenkin. Me saatiin taas pienenä paljon enemmän lahjoja kuin mitä oma lapsi saa nyt. Halutaan suosia mahdollisimman laadukasta ja se näkyy myös määrässä.
Meilläkin on jo ennen lasta ollut perinteenä tuo lahjojen avaaminen pitkin päivää – miksi pitäisi odottaa iltaan asti 🙂 Kaksivuotiaalle olen toivonut ensisijaisesti aineettomia elämyksiä tyyliin HopLop-lahjakortti, muskarin maksu isovanhemmilta tms. tai sellaisia leluja ja tavaroita, mitä muutenkin hankittaisiin. Tai että kaikkien ei tarvitse olla uusia jos käytettynäkin löytyy hyväkuntoisia. Sukulaisille on annettu rajoitus max 1 lelu per lahjoja, kun aiempina vuosina lahjojen määrä on karannut ihan käsistä. Saa nähdä, miten tehoaa…
Meillä on käytössä ollut tuo pitkin päivää-paketteja tapa! On lupa nauttia jouluaatosta kokopäivän ja on ihana nähdä jo heti aamusta lasten riemu kun näkevät ensimmäisen paketin. Tapana on ollut jokin yhteinen lahja(tyttö ja poika), jolla voivat sitten leikkiä yhdessä pitkin päivää! Tontut voi puolilta päivin taas tipauttaa jonkin paketin oven taakse tai kuusen alle 🙂
Meillä on ensimmäinen joulu tiedossa lapsen kanssa, joten vielä ei suuremmin olla ajateltu aaton kulkua tai pukki-asiaa. Yksivuotias ei vielä kuitenkaan asiaa suuremmin ymmärrä tai muista. Ehkä ensi joulua varten pitää enemmän ajatella asiaa. 🙂
Itse uskoin joulupukkiin jonnekkin sinne ala-asteen alkumetreille ja jotenkin se pukin oikea identiteetti paljastui luontevasti – ei se tuntunut mitenkään huijaukselta eikä siihen liittynyt mitään ’draamaa’. Taisin ihan itse vain jossain vaiheessa päätellä, että pukki onkin naapurin setä. Pidin tosin tiedon pitkään omanani, kun en halunnut pilata asiaa pienemmiltä sukulaisilta.
Meillä jouluihin tuo oman lisänsä se, että lapsi on syntynyt jouluaattona 🙂 Eli joulun juhlintaan pitää vielä lisäksi löytää tapa, jolla muistetaan lapsemme synttäreitä. Ajatuksena olisi, että synttäreitä juhlittisiin jo ennen joulua, mutta haluaisin kyllä virallisena päivänäkin tulevaisuudessa ottaa synttärijuhlinnat osaksi joulua, jotta lapsi ei koe omien synttäreidensä jäävän ’vähemmän tärkeiksi’ kuin muiden synttärit.
Tai siis, toinen joulu lapsen kanssa, mutta edellinen meni synnärillä 😀
Mun mielestä mieheni perheessä on hoidettu asia kivasti.. Heillä joulupukki on ollut joka vuosi lasten oma isä, joka on vetänyt valtavan mageen pukkishown, jota lapset on todella oottanut.. kuitenkin shown lopuksi pukki ottaa naamarin pois ja näin lapset on aina tiennyt että pukki on oma isi, mutta ei se oo vähentänyt yhtään ”pukin” arvoa👍🏼😊
Iina Hyttinen mainitsi ”but i’m human not a sandwich” blogissaan että lapsille on kerrottu, että joulupukki tuo lahjat, mutta vanhemmat ostavat ne ihan itse. Näin he pystyvät myös tekemään joka joulu yhdessä hyvää ostamalla joulukeräysten kautta sellaisille lapsille lahjoja, jotka eivät muuten niitä saisi. Tämä oli mielestäni kiva idea ja toteutan varmaankin sitten joskus, kun on toivottavasti omia lapsia. 🙂
Kiitos upeasta blogista Irene – sitä on aina todella mielenkiintoista lukea. Tapasi kirjoittaa on todella hyvä.
– Dora
Tätä pukki asiaa on tullut pyöriteltyä nyt kun esikoinen on 1.5v. Itse en jotenkin välitä koko pukista ja tuntuu että noin 1-2kertaa se pukki on edes ajankohtainen. Ensin pelätään ja sitten ei enää uskota, siinä välissä se 1-2 vuotta pukkipotentiaalista aikaa 🙂 Ja koen tärkeäksi että lapsi tietää että joku on häntä ajatellen lahjan hankkinut, joten lahjoilla on aina antaja jota kiitetään. Tämä toivottavasti myös pitää lahjojen määrän kurissa.
Olipa kiva törmätä blogiisi Hesarin kautta, olen joskus jotakin sinun aiempaa blogia lukenut vuosia sitten. Kiva ”palata” kun aihekin on ajankohtainen 😊