Kulunut viikko on ollut vähän kummallinen. Luonnoksissa ja päässä pyörii kymmenen postausaihetta, mutta mistään ei oikein saa kunnolla kiinni. Tällä viikolla äitiys- ja perheaiheet ovat olleet ajatuksissa vähän taka-alalla, koska mielen päällä on ollut taas isosti me too -asia. Olen tapellut siitä Facebookissa, pauhannut aiheesta työpalaverissa, kotona, illallisella ja jopa Iltalehden sivuilla. Se, että naiset saavat viimein oikeuden omaan vartaloonsa, tuntuu nyt tärkeimmältä asialta, enkä oikein osaa keskittyä mihinkään.
Julkaisen tässä nyt Ilonassa julkaistun näkökulmani. Tiedoksi, että lähiaikoina tulossa on ainakin pari kivaa jouluarvontaa, pohdintaa onnellisuudesta lapsiperheessä ja kuvia meidän erikoisesta joulukuusesta!
Flirttailevat miehetkö me too -ilmiön uhreja?
Olen lukenut aivan liian monta mielipidettä siitä, kuinka poloiset miehet ovat isosti käsillä olevan naisten seksuaalisen häirinnän vastaisen ilmiön uhreja.
Lukuisat naiset jakoivat kokemuksiaan seksuaalisesta häirinnästä jo Yhdysvalloista alkaneen #metoo-kampanjan aikaan. Lisää tarinoita jaetaan suomalaisen #memyös-kampanjan verkkosivuilla ja Facebook-yhteisössä. Tarinat todistavat, kuinka raakaa väkivaltaa ja uhkailua monet naiset ovat joutuneet kokemaan. Kuinka kammottavan yleistä, arkipäiväistäkin seksuaalinen häirintä naiselle on. Siltikin jotkut uskovat, että tämänkin tarinan keskiöön pitäisi nostaa mies, joka kärsii siitä, että naiset taistelevat oikeuksiensa puolesta.
Helsingin Sanomien julkaisemassa mielipidekirjoituksessa kirjoittaja pelkää, että #metoo-kampanja lannistaa ujot ja kokemattomat pojat. Että ”pariutumisen” ikiaikaisia sääntöjä muutetaan ja tässä muutoksessa kuullaan vain naissukupuolen mielipide. ”Vaaditaan uusia tiukkoja rajoja: vieraalle ei saa puhua eikä häntä saa tuijottaa tai koskettaa ilman lupaa.”
Tällainen huoli on turha. Viattoman flirttailun ja häirinnän raja ei ole niin kapea, että sen voisi huomaamattaan ylittää. #Memyös-yhteisössä on nostettu esille hyvin yksinkertainen ohjenuora, jonka uskoisi jokaisen ”ujon ja kokemattomankin” omaksuvan. Lähesty naista sanoilla, jotka voisit lausua mummollesikin. Simppeliä, eikö vain? Tämän rautalankamallin valossa klassinen Meille vai teille? kuulostaa aika karmivalta, eikö? Melko viattomaksi läpäksikin kenties ajateltu heitto Hyvä perse! ei kuulosta sekään mummosi korviin miellyttävältä, vai mitä? Näiden sijaan mummo approves: Moi, miten menee? Haluaisitko mennä kahville joku päivä?
Ja mitä kosketteluun tulee, puurot ja vellit tuntuvat menevän sekaisin #metoo-kritiikissäkin. Lienee ainakin teoriassa itsestään selvää, ettei tuntemattomia saa mennä koskettelemaan. Seurustelussa taas pätevät erilaiset koskemisen säännöt, joiden ei niidenkään pitäisi olla tavattoman vaikeita sisäistää.
Olisiko tämä tällä selvä? Enempää emme ehtisi kantaa huolta ”lannistuneista” miehistä. Yhteiskuntamme naista alistavia rakenteita vastaan taistelussa on nimittäin vielä liiaksi työtä.
Rumat ne vaatteilla koreilee, sanoi mummo (vaatturi) minulle pienenä. Vai että miehen, joka yrittää iskee minua pitäisi puhua kuin 30 vuotta edesmenneelle mummolleni. Ei kiitos. Kuten olen ennekin sanonut, toivottavasti kukaan mies ei äkkää syyttää minua seksuaalisesta häirinnästä, jota olen silloin tällöin harjoittanut, olenhan tosi hyvännäköinen.
Mä luulen, että nää pelot kumpuaa osasiksi niistä lausunnoista, joissa määritellään ahdisteluksi kaikki, joka uhrista tuntuu siltä. Tämähän on tosi laaja skaala ja mun mielestä myös aika kohtuuton. Samaten katsomistavan luokittelu ahdisteluksi on musta liioittelua ja osaltaan varmasti aiheuttaa hämmennystä.
Eniten hämmennystä ehkä aiheuttaakin just se, että #metoo:n alla on puhuttu hyvin erilaisista ilmiöistä. Katsomisesta raiskauksiin.
Koko me toon pointti on siinä, että naisen ahdistelua tapahtuu todella laajalla skaalalla. Tämä oli hyvin esitettynä yhdessä pyramidigrafiikassa. Sehän on juuri koko ongelman ydin: naisen ikiaikainen alistaminen mahdollistaa sen, että häirintää tapahtuu kaikissa muodoissa, joista vakavimpana tietenkin väkivalta.
Hmm… Piti kommentoida ihan muuta (kuten: AMEN tälle kirjoitukselle), mutta nyt takerruin tuohon U:n hämmennykseen ahdisteluilmiöiden kirjavuudesta. Tietenkin ihan konkreettinen vakava väkivallanteko on pahempi asia kuin inhottava katse, mutta mielestäni se katsekin on kuitenkin osa samaa ilmiötä, jossa mies (monesti se on mies) katsoo voivansa määrittää, missä menevät sallitun rajat.
Juuri tänään muistelin taannoista kävelyä kauppaan: Ohi ajoi aikuinen mies citymaasturilla. Hän hiljensi vauhtiaan aivan selvästi, oikein mateluvauhtiin, suunnilleen kohdallani ja kurottautui sivuikkunaa kohti tuijottamaan pitkään jalkakäytävälle. Minä nyt tosin en välttämättä ollut katseen kohde, todennäköisesti se oli sivustani kerrostalon pihasta kävellyt napapaitainen teinityttö. Mutta joka tapauksessa tulkitsen tämänkin miehen sinänsä toki vaarattoman teon siten, että hän asetti itsensä ylempään, voimakkaasempaan asemaan kuin me nuoret (no nuorehkot, jos itsestäni puhun) naiset, hän oli subjekti ja me objekteja, vaikka emme ehkä lainkaan sellaisia olisi halunneet olla. Entä jos tämä olisi tapahtunut yöllä tyhjällä kadulla? Syystäkin kai olisi vähän voinut hermostuttaa tai pelottaa? Ja tällaisia pieniä juttuja tapahtuu arjessa koko ajan. Ei todella tarvitsisi!
Jos taas itseäni mietin, niin eipä tulisi mieleenikään autonratista tai vaikka terassinpöydästä samalla tavalla tuijotella nuoria miehiä. Ei sen silloin pitäisi olla ok toisinkaan päin.
Mun käsittääkseni katseilla ei ole tarkoitettu tämän tyyppisiä tilanteita, vaan ihan samassa tilanteessa tarkoituksella olevien ihmisten kohtaamisia, joissa toinen kokee, että häntä katsellaan kuin ”halpaa makkaraa” tms. Tosin kirjoitat itsekin, ettet edes tiiä, mitä tai miksi mies katseli hidastaessaan. Aivan! Ehkä hän luuli tyttöä (tai sinua!) tuttavaksi tai sukulaiseksi. Maailmasta tulee aika epämiellyttävä paikka, jos rupeamme arvauksilla lataamaan merkityksiä tilanteisiin, joista emme objektiivisesti ottaen voi olla varmoja. Mäkin saan usein kuulla, että näytän vittuuntuneelta, vaikka en sitä todellakaan ole. Pelkkä ulkokuoremme voi siis provosoida ihmiset luulemaan jotain, mikä ei ole totta.
Monessa naisessa metoo-keskustelun sävyt herättävät vastustusta ja kun yritämme tuoda oman äänemme kuuluviin, meidät vaiennetaan. Silti mä ainakin koen, että metoo-liike yrittää esiintyä koko naissukupuolen puolesta puhujani. Mun mielestä nää kaksi asiaa on ristiriidassa.
Kyllä. Kaunis nainen on AINA miehelle objekti. Joko seksiobjekti tai rakkausobjekti. On parempi olla jompi kumpi näistä objekteista kuin ei objekti lainkaan. Objektilla on valtaa mieheen, rakkausobjektilla enemmän kuin seksiobjektilla. Kirjoituksesi kumpuaa niin syvää tietämättömyyttä biologiasta kuin voi. Se on tietysti eri asia jos mies käyttäytyy uhkaavasti tai törkeästi. Mutta pelkkä pitkä himokas katse ei tällainen ole. Tämä on sellainen asia joka ei muutu koskaan. Jos mennään esim macho kulttuureihin (islam) niin siellä tämä on vielä yleisempää. Näin on kaikissa kulttuureissa ja eläinlajeissa ollut jo tuhansia vuosia, se on niin syvällä ihmisen biologiassa ettei sitä edes tuhat apurahafeministiä voi muuksi muuttaa.
Tunnen herkkiä ja hiljaisia nuoria miehiä, joille tämä kampanja on tehnyt lisää paineita uskaltaa ottaa naisiin kontaktia. Siksi en oikein pidä viimeisistä kirjoituksesi lauseista: Enempää emme ehtisi kantaa huolta ”lannistuneista” miehistä. Yhteiskuntamme naista alistavia rakenteita vastaan taistelussa on nimittäin vielä liiaksi työtä.
En epäile ollenkaan, etteikö tämä ”lannistaisi” ujoja miehiä. Olen itsekin ujo. Tässä taistellaan kuitenkin nyt niin isosta asiasta, naisen alistamista vastaan, joten pahoittelut mutta en välitä nyt tuon taivaallista, jos joku ei ”uskalla ottaa kontaktia”.
Kovin on raakaa puhetta. Ai siksi, että naisia alistetaan, ei samaan aikaan voida välittää vaikka ujoista miehistä? Huh. Ujouden takana voi olla isoja pelkoja, masennusta, syrjäytymistä, yksinäisyyttä ja vaikka mitä. Ei todellakaan kuulosta edes asialliselle, että jokin asia kuin vaikka naisten alistaminen yleistetään sellaiselle tasolle, ettei samaan aikaan välitetä kokonaisuuden eri ilmiöistä.
Me too -keskustelua ei todellakaan pidä vaientaa siksi, että joku ei uskalla sen vuoksi lähestyä naisia. Jos olen siksi raaka, niin sitten olen.
Tarja Halonen sainoi hyvin Sensuroimattomassa Päivärinnassa:
”Ujoista pojista huomataan, etteivät he aio häiriköidä eikä halventaa naista”.
Toista ihmistä on helppo lähestyä ilman että se tulkittäisiin häirinnäksi.
Meetoo-keskustelussa vilisee omenoita ja appelsiinejä. Leimataan kunnon stasi-meiningillä katseet ja ajatukset ihan suunitelma-asteella seksuaaliseksi ahdisteluksi. Nykyajan yleinen herkkänahkaisuus ja uhriutuminen eivät ole hyveitä. Unohdetaan, että monet aivan varmasti katuvat tökeröitä sanojaan ja tekojaan jälkikäteen. Ei se niitä oikeuta, tietenkään, mutta ylilyöntejä sattuu. Anteeksi toki pitäisi rohjeta pyytämään, niin kuin yksi nuorimies minulta vuosia sitten, pisteet hänelle (moni meistä käyttäytyy mulkusti humaltuneena). Olen myös kertonut, millainen käytös on ok ja mikä ei ja että anti olla viimeinen kerta – elämään mahtuu kaikenlaista. Minun rajani eivät kuitenkaan ole kaikkien rajoja. Asioita tapahtuu ja se on jollekin ihan fine. Kokeillaan siis jatkossakin kepillä jäätä. Ei ajatella liikaa kollektiivisilla aivoillamme. Tässä, kuten kansanliikkeissä yleensä, ollaan hurjan mustavalkoisia ja jeesjees-kompataan sitä omaa asiaansa (sille on ruma nimikin: joukkomasturbointi), eikä haluta asettua vastapuolen asemaan.
Juurikin näin, joukkohysteriaa ja mustavalkoista ajattelua. Elämän ilmiöt ja vaikeatkin asiat ovat yleensä monitahoisempia juttuja.
Irene nostat usein esiin niin tärkeitä asioita. Kiitos siitä.
Itselleni metoo on hieman sama kuin rokotekeskustelu: vaikka monessa asiassa yritänkin ymmärtää erilailla ajattelevia, ovat nämä kaksi sellaisia teemoja, ettei näissä ole kuin yksi järkeen käypä näkökulma. Miksi tässä metoo-keskustelussa edes pitäisi asettua vastapuolen asemaan? Ei se vastapuoli ole ne ujot pojat, vaan ne limanuljaskat, jotka huutelevat ”hyvä perse” tai kommentoivat naispuolisten alaistensa vaatetusta merkitsevillä katseilla höystettynä. Mulle ei ainakaan tarvitse kenenkään tuntemattoman viheltää perään tai hidastaa autolla kohdalle. Se, miltä näytän, on vain minun asiani eikä sitä tarvitse vieraiden kommentoida.
Osallistuin Facebookissa viime vuonna keskusteluun, jossa puhuttiin juuri kadulla perään huutelevista miehistä. Olin todella yllättynyt ja järkyttynyt siitä, kuinka moni nainen kommentoi asiaa vähättelevään sävyyn tai piti noita huuteluita jopa imartelevina. Huutelun tarkoitus kun ei tosiasiassa edes ole ilmaista kiinnostusta naista kohtaan tai kehua vilpittömästi hänen ulkonäköään, vaan ihan puhtaasti ns. laittaa nainen omalle paikalleen. Ilmaista, että hänen ulkonäkönsä on yleistä omaisuutta ja siitä saa jokainen lausua mielipiteensä lupaa kysymättä.
Joten multa iso yläpeukku niille ujoille pojille, heidän pisteensähän tässä vaan nousevat. Ja ohjeeksi siihen miten naisia sitten enää uskaltaa lähestyä antaisin, että mieti millä tavoin toivoisit miesten lähestyvän pikkusiskoasi tai tytärtäsi.
Just näin!
Hienoahan se on, kun naiset tietävät, miten lannistuneet miehet kokevat tämän kamppanjan ja heille annetaan ohjeita ja peukkuja. Voivoi, vaarallista kouhkaamista ja toisen ihmisen elämän aliarvioimista.
Asiaa ! Inhoan sitä, jos joku mies katsoo mua halventavasti kun oon pukeutunut kivasti/hiukan vaikka paljastavammin. Ymmärrän toki sen, että miehillä on luontaisesti kiinnostus naisiin erinlainen kuin yleensä naisilla miehiin, ja että suurin osa vain vilkaisee eikä tarkoita sillä mitään mut tämän kampanjan idea onkin puuttua siihen prosenttiin jotka asettaa naisen tahallisesti halventavaan asemaan. Niinä hetkinä, kun paljon irtosuhteita harrastava mies kehtaa arvostella naista joka tekee samaa, saa minut raivon partaalle. Usein miehiä oikein arvostetaan, mutta vastaavaa naista taas haukutaan huoraksi tms.. se on niin väärin
Vääryydestä en tiedä, mutta ymmärrän hyvin että miksi näin on. Itse näen sen erinomaisena asiana että naiset jakavat sinkkuina helposti. Sehän on vain miehille etu että lohkeaa helposti. Mutta kyllä se on ymmärrettävissä että mies on sonni kun panee useaa naista. Miehen on tehtävä työtä että saa naisen, sen sijaan naisen ei tarvitse tehdä baarissa mitään että saa jonkun jyystämään itseään. Teinitytöt ovat kuumaa pornokamaa. Dildon omistava nainen on upea moderni nainen. Tekovaginan omaava mies on säälittävä runkkari ja teinitpojat ovat säälittäviä minuuttimunia. Mietippä sitä hetki.