Meillä alkoi lapsen kanssa eilen pieni joulubreikki ja innostuttiin tänään vielä leipomaan pipareita. Tosin kaksivuotiaan leipominen oli suurimmaksi osaksi taikinan syömistä. Äiti, saako maistaa, hän kysyi sata kertaa ja ensimmäisen kerran jälkeen sanoin joka kerta, että maistoit jo, nyt tiedät, miltä se maistuu. Ja aina kun katseeni siirtyi kaulimeen, pieni taikinanpalanen katosi parempiin suihin ja maistelijan kasvoille kihosi häpeilevä mutta tyytyväinen ilme. Mmm, maistuu.
Ihana hiljentyä joulun viettoon hetkeksi, Tapanina tosin taas työn touhussa. Palataan joulun jälkeen, jolloin palaan taatusti kiljumaan tänne viimeistään kun kirjani tulee painosta!
♥ Rauhallista joulua ♥
Koska olen maailman laiskin leipuri, meillä ei ole edes piparimuotteja. Piti siis vähän soveltaa…
Piparinleivonnan lomassa lapsi halusi ottaa myös kuvia, koska äitikin otti. Yllä kaksivuotiaan kuvasaldon parhain otos 🙂
Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.