Meillä oli ihanan leppoisa pääsiäinen. Pitkäperjantaina näin rakkaita Harjiksen-ystäviänä ja heitimme väliaikaiset hyvästit meistä yhdelle, joka muuttaa Shanghaihin ainakin pariksi vuodeksi. Lapsuudenystävien näkeminen on kyllä kuin (ilmaista) terapiaa: elinvuodet lisääntyvät kippurassa nauramisesta ja kaikkien ilot, surut, huolet, murheet, onnenhetken ja parisuhteet käydään läpi. Onneksi on ystävät. Kunpa heitä vain näkisi useammin.
Lauantaina lapsi oli ensimmäistä kertaa muiden perheenjäseniensä kuin äitinsä tai isänsä kanssa juhlissa, kun hän lähti mummin ja papan kanssa lastensynttäreille. Meistä vanhemmista se oli jotenkin hirveän kutkuttavaa: hänellä on oma elämänsä ja omia juttujaan. Kun sitten juhlien jälkeen taas näimme, hän kertoi pontevasti, että hänellä on nyt uusi ystävä.
Pääsiäislomailuun kuului myös uimista, nuotiogrillailua jokirannassa, kävelyitä ihanassa kevätauringossa, yksi leffailta ja muuta rentoa oleilua. Operaatio läsnäolo is on.
Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.