Julkaisen äitienpäivän kunniaksi lempilukuni kirjastani. Se käsittelee yhtä lempiaihettani: äitimyyttiä. Jonka haluan murskata.
Myyttinen, täydellinen äiti on ennen kaikkea lempeä ja kärsivällinen. Pohjaton äidinrakkaus ja miltei eläimelliset äidinvaistot syttyvät hänessä heti raskaudessa ja räjähtävät täyteen kirkkauteensa heti synnytyksen jälkeen. Synnytys on raaka ja kivulias, mutta äiti kyllä jaksaa mitä vain lapsensa vuoksi. Äiti on alati tilanteen tasalla eikä tunne toivottomuutta, sillä hyvä äiti osaa synnyttää. Onhan hän nainen, synnyttäjä. Täydellisen äidin kehosta löytyy ihmeellisiä voimia tosipaikan tullen. Hän kyllä tietää mitä tehdä, vaikkei olisi milloinkaan synnyttänyt, sillä tähän ja vain tähän luonto on hänet tarkoittanut: lisääntymään, luomaan uutta elämää.
Aivan yliluonnollisen täydellinen äiti synnyttää oman kodin rauhassa, mutta sellaiseen urotekoon kykenevät vain harvat. Kotona synnyttävää voidaan toisaalta pitää myös lapsensa terveydestä piittaamattomana, omia itsekkäitä tarpeitaan tyydyttävänä hippiäitinä. Yleensä täydellinen äiti synnyttää sairaalan turvassa, mutta kuitenkin luonnonmukaisesti, mitä kivunlievitykseen tulee. Täydellisen äidin kehoa ei tule sekoittaa turhilla lääkkeillä, jotta synnytys etenisi luonnollisesti. Luonnolliseen synnytykseen kyenneen äidin pään yllä on ikuisesti sädekehä.
Täydellisen äidin vauva ryömii välittömästi kohdusta tultuaan äidin rinnalle ja alkaa imeä. Äiti osaa luonnostaan imettää, tietysti, onhan se hänen tehtävänsä. Täydellisen äidin täydellinen imetys riippuu siitä, milloin hän elää. Vielä muutama vuosikymmen sitten äiti imetti neljän tunnin välein ja lopetti kokonaan sitten, kun lapsen oli tärkeää saada perunaa. Tänä päivänä täydellinen äiti imettää lapsentahtisesti eikä missään nimessä tarjoa lapselleen muuta ravintoa, ennen kuin tämä täyttää tarkalleen kuusi kuukautta. Hän nukkuu yönsä vauva vierellään. Täydellinen äiti ei hylkää lastaan pinnasängyn kaltereiden taakse.
Melkein taianomaiset hormonit takaavat aluksi, ettei äiti tunne väsymystä valvotuista öistä. Myöhemmin valvominen alkaa väsyttää, mutta siitä, kuinka hyvin täydellinen äiti jaksaa kurjista oloista huolimatta, saa lisäpisteitä, kun hänet palkitaan ansioistaan. Äitiyden kuuluu olla väsyttävää ja uhrautuvaa.
Täydellinen äiti on onnellinen, sillä onnellinen kuuluu olla, kun saa lapsen. Kun naisesta tulee äiti, äitiydestä tulee hänen sataprosenttinen identiteettinsä. Äidin onnellisuus syttyy kuin taikaiskusta, kun lapsi syntyy, eikä äidin onneen tarvita muuta kuin lapsi. Äidillä ei ole muita tarpeita kuin lastensa onnen ja hyvinvoinnin takaaminen. Eikä se ole ainoastaan täydellisen äidin tarve vaan ennalta määrätty ja yleisesti vaadittu tehtävä. Äiti on synonyymi epäitsekkäälle. Siinä missä isien tehtävä on huolehtia perheen taloudellisesta turvasta ja omasta hyvinvoinnistaan, äidin tehtävä on uhrautua kaikkien muidenpaitsi itsensä tähden. Täydellisellä äidillä ei ole omaa aikaa,eikä hän sitä oikein osaa kaivatakaan. Elämä on lapset.
Täydellinen äiti ei milloinkaan menetä malttiaan, hän on aina tasainen ja rauhallinen. Häneen voi aina luottaa. Hän ei koskaan kyllästy seuraamaan lapsensa puuhia, hän on loputtoman kiinnostunut lukemaan samoja satuja toistuvasti ja seuraamaan hiekkalinnojen rakentamista ja tuhoamista.
Jokaisen ihmisen mielikuva täydellisestä äidistä on erilainen. Useimmiten täydellisen äidin keho toimii, kuten luonto on tarkoittanut, ja useimmiten täydellinen äiti on onnellinen. Käsitykset ja oletukset täydellisestä äidistä vahingoittavat oikeita äitejä enemmän kuin ymmärretäänkään.
Lokakuun 2017 Time-lehti julkaisi aiheesta artikkelin otsikolla The Goddess Myth – How a Vision Of Perfect Motherhood Hurts Moms. Lehden teettämässä tutkimuksessa puolet kyselyyn vastanneista tuoreista äideistä myönsi kokeneensa synnytyksen jälkeen katumusta, häpeää, syyllisyyttä ja vihaa, useimmiten odottamattomien komplikaatioiden ja tuen vähyyden vuoksi. Yli 70 prosenttia vastanneista kertoi tunteneensa paineita tehdä asiat tietyllä tavalla. Yli puolet kertoi luonnollisen synnytyksen kuulostaneen äärimmäisen tai todella tärkeältä. Silti 43 prosenttia kertoi saaneensa lääkkeitä tai epiduraalipuudutuksen, ja 22 prosentille tehtiin ennalta suunnittelematon sektio.
Niin ikään imetys oli monelle odottamattoman haasteellista. Niistä 20 prosentista, jotka suunnittelivat imettävänsä ainakin vuoden, vain alle puolet pääsi tavoitteeseensa. Suurin osa kyselyyn vastanneista ja lehden haastattelemista äideistä kertoi, että paineiden taustalla ovat yhteiskunta yleensä, lääkärit ja toiset äidit.
Time nimeää täydellisen äidin käsitteen jumalatarmyytiksi ja kysyy, miksi ihmiset uskovat, että äitien pitäisi alistua luonnolle ja tuntea sitten olevansa vastuussa, kun se toimiikin heitä vastaan? Myytti lähes jumalallisesta äitihahmosta on niin vanha ja vahva, että se vaikuttaa jollakin tavalla väistämättä jokaiseen äitiin.
Timen haastattelema Yalen synnytysopin ja gynekologian professori Mary Jane Minkin kertoo äitien ajavan itsensä hulluiksi pyrkiessään äitiydessään luonnollisuuteen.
– 1900-luvun alussa [synnytyksessä] ei ollut juuri lääketieteellisiä toimenpiteitä ja arvaa mitä? Ihmiset kuolivat. Naisen keskimääräinen elinikä oli 48 vuotta. Niin luonnollista se oli, Minkin toteaa kylmästi mutta osuvasti.
Tiukka ehdottomuus ja järjettömän voimakas pyrkimys näennäiseen täydellisyyteen ovat haitaksi paitsi äideille itselleen myös lapsille. Time nostaa artikkelissaan esille lääkäri Christie Del Castillo-Hegyin perustaman Fed Is Best -organisaation. Sen pyrkimys on lisätä todenmukaista tietoutta vauvan erilaisista syöttämistavoista ja esimerkiksi aliravitsemuksen riskistä, joka liian ehdottomissa imetystavoitteissa voi piillä. Useita vuosia sitten Del Castillo-Hegyin vastasyntynyt poika oli menehtyä aliravitsemukseen, sillä äidin täysimetystavoite oli liian ehdoton.
– En voi kuvitella mitään niin haavoittuvaista kuin äitiys. Jos äitiys tarkoittaa täysimetystä, äiti tekee kaikkensa [onnistuakseen siinä], Del Castillo-Hegyin sanoo haastattelussa.
On vaikea nähdä, että täydellisen äidin myytti milloinkaan murtuu. Se on niin syvälle juurtunut. Psykoanalyytikko Elina Reenkola kuvaa kirjassaan Äidin valta ja voima (2012) äitijumalatarta, jollaista on palvottu monissa primitiivissä kulttuureissa. Äitijumalatar on ollut mahtava synnyttäjähahmo: kivikauden luolataiteessa esiintyy lihava äitijumalatar, ja myöhemmin maanviljelijät muovasivat savesta äitijumalatarpatsaita. Naisen kyvyt uuden elämän synnyttäjänä ovat herättäneet uskomuksia naisruumiin taikavoimista.
Maallistunut käsitys äidin maagisesta voimasta on se, että kaikesta kivusta, väsymyksestä ja uhrautumisesta huolimatta hän osaa olla onnellinen.
Nimi/nimimerkki tulee näkyviin blogissa. Email ei tule näkyviin.