Vitutus on eri asia kuin ahdistus. Luulen, että aika monien äitien avunsaaminen tyssää siihen, ettei näitä kahta eroteta toisistaan. Vitutusta ja ahdistusta. Kun mä esikoisen synnytyksen jälkeen selitin lääkärille, että olen varmaan masentunut, hän kuittasi, että vauva-aika nyt vain on raskasta.
Toisella kerralla mun tuska otettiin heti vakavasti, mutta olen silti saanut toistaa lääkärille tuota samaa: vitutus on eri asia kuin ahdistus. Mä erotan ne kyllä toisistaan. En kaipaa ammattilaiselta itsestäänselvyyksiä siitä, kuinka vauvan hoitaminen 24/7 on väsyttävää ja että ulkoilu voisi piristää.
Vauva-aika on usein raskasta, mutta aika monille se on kohtuuttoman raskasta ja aika monien kohdalla keskusteluavusta, käytännön avusta ja lääkityksestä olisi hyötyä. Mutta aika monet kohtaa tässä kohdin vähättelyä: itsepähän rupesit, koita kestää, tuollaista se nyt vain on. Ei sen tarvitsisi olla.
Me äiditkin taidetaan pitää yllä sellaista itseämme jalkaan ampuvaa melkein myyttistä kertomusta siitä, kuinka vahva ja suorastaan yli-inhimillisen urhoollinen on ÄITI. Ollaanhan me usein aika kovia luita, mutta ei kyllä aina tarvitsisi olla. Eikä varsinkaan pitäisi olla niin, että sitä odotetaan meiltä, kaiken kestämistä. Ei absoluuttisesti kenenkään muun odoteta kestävän kahdeksan kuukauden pahoinvointia paitsi äidin. Ei vuosikausien unettomuutta. Sitä, että kaikki kodin työt metatöineen kaikkineen kasautuvat omille harteille.
Meiltä evätään usein apu raskausajan vaikeuksiin mutta myös vauvan ongelmiin. Aika usein esimerkiksi refluksiin, allergioihin ja suun jänneongelmiin saa avun vasta yksityiseltä spesialistilta – ja tätä ennen Facebook-ryhmistä, jossa vanhemmat (aika usein toiset äidit) auttavat toisiaan. Kaikki pitää itse hoitaa, äidin.
Heikkouden myöntäminen on kaikkien näiden vahvuuden odotusten vuoksi oikein erikoiskorkea kynnys äidille. Mutta ei meidän pitäisi joutua olemaan niin saatanan reippaita koko ajan.
Meillä on ollut ihana elokuu! Vastoin kaikkia odotuksia. Ekat viikot vauvan kanssa olivat tunteiden mylläkkää ja olin tosi ahdistunut. Synnytyksen jälkeinen masennus teki taas vahvasti tuloaan kuten ekalla kerrallakin.
Nyt siihen osattiin varautua ajoissa ja sain lääkityksen. Se on antanut minulle mahdollisuuden oikeasti nauttia elämästä vauvan kanssa. ”Escitalopramin voimalla tässä mennään”, huomasin heittäväni huolettomasti ihan uusille tuttaville äititreffeillä. Olen onnekas, että sain lääkkeestä niin suuren avun. Se teki minusta taas oman itseni, vei pois hädän ja syvän ahdistuksen.
Esikoisen kanssa en voinut kuvitellakaan, että olisin tavannut vieraita äitejä. Nyt päätin, että toimin toisin. Menen ja teen. Esikoisen kanssa tunsin voimakasta yksinäisyyttä. Olin paljon yksin, eristyksissä muista ihmisistä ja loin pakkomielteisesti rutiineja arkeen, jotta selviäisin. Nyt on ollut ihanaa, kun jokainen päivä on ollut erilainen. Ollaan menty ja tehty ja vauva on kulkenut mukana, välillä hyväntuulisena ja välillä känkkäränkkänä. Vauvan itku ravintolassa ei ole niin vakavaa.
Mä sain kuin sainkin tuntea näitä tunteita, joita ennen vain kadehdin. Vauva on ihana, hänen kanssaan on oikeasti mukavaa. Vielä tulee kaikenlaista vaiheilua ja valvomista, mutta uskon ettei hankaluuksia enää väritä ahdistus, joka tekee vaikeuksista vieläkin vaikeampia.
Vitutus on eri asia kuin ahdistus. Muistakaa se ja pyytäkää apua, jos on liian vaikeaa!
Kolmistaan-Karoliina haastoi minut luettelemaan oman äitiyteni aakkoset, joten tässä tulee. Vastasin aika kepeästi näihin sen kummemmin miettimättä, joten S on nyt esimerkiksi selleri eikä jotakin merkityksellisempää 😀
A – Alppila. Meidän rakas koti.
B – Bloggaaminen. Bloggaaminen on liittynyt aika vahvasti koko äitiyteeni. Aloitin äitiysblogin pitämisen, kun olin noin 20. viikolla raskaana. Olen siis raportoinut aika paljon: raskauteni, synnytykseni, vauvavuoden, synnytysmasennuksen, taaperojutut ja eroperheen arjen. Lapseni on paljon esillä blogissani ja somessani.
C – Cairo. Paikka, josta Elli aloittaa aina Afrikan tähdessä. Löysimme pelin pari viikkoa sitten ja se on parasta just nyt! Neljävuotiaan kanssa saa jo aika kivat pelit aikaiseksi. En ole koskaan ollut mikään leikkijä/leikittäjä, mutta tämä pelaaminen on ehdottomasti minun juttuni äitinä.
D – Dino. Tuntuu hurjalta, että tuo katupiski on kulkenut mukanani jo 12 vuotta. Suomeen tultuaan se muutti kanssani Alppilan kaksioon ja nyt, mutkan kautta olemme taas täällä. Alppila on Dinon ensimmäinen Suomen-koti ja todennäköisesti viimeinen. Elli on elänyt Dinon kanssa koko elämänsä. Koiralla ja lapsella on oma suhteensa, joka perustuu vahvasti sille, että Elli pudottelee vahingossa ja tahallaan ruokaa, jonka koira käy noukkimassa. Siksi Dino viettää suurimman osan valveillaoloajastaan lapsen välittömässä läheisyydessä. Koiran kuolema on todennäköisesti ensimmäinen suurempi menetys, joka Ellin täytyy käsitellä.
E – Epidemia. Tulee tutuksi viimeistään päiväkodissa. Päiväkodin ovessa on aina varsin mieltä ylentävä lista kaikesta inhasta kiertävästä taudista. Ainakin vatsataudin kohdalla voi olla varma, että se kiertää aivan jokaisen lapsen ja osan vanhemmistakin. Pelkään ehkä itse kuitenkin eniten täitä, joilta vielä toistaiseksi olemme välttyneet.
F – Feminismi. Tasa-arvon puolesta puhuminen on tullut itselleni entistä tärkeämmäksi lapsen myötä. Toivon ja uskon, että lapseni saa elää entistäkin tasa-arvoisemmassa maailmassa. Koen myös tärkeäksi puhua näistä aiheista lapselleni. Iltasatukirjojemme joukkoon kuuluvat tietysti Iltasatuja kapinallisille tytöille ja Sankaritarinoita tytöille. Olen huomannut, kuinka jo nelivuotiaan ajatuksiin hiipii jostakin ennakkoluuloja. Viimeksi iltasatukirjaa lukiessamme Elli tokaisi, että eihän nainen voi olla merirosvo. Sanoin tietysti, että nainen voi olla mitä vain. En nyt tosin halua kannustaa häntä merirosvoksi 😀
G- Genitaalit. Hyvin usein puheena näin nelivuotiaan kanssa. Elli on nyt erityisen kiinnostunut sukuelimistä ja siitä, mistä vauvat tulevat. Haluan, että näistä asioista voidaan puhua meillä täysin avoimesti. Erityisen naisten genitaalien tabuasema on minusta surullinen ja jopa vaarallinen, joten haluan omalta osaltani olla purkamassa tätä tabua.
H – Hoplop. Tulleet hyvin tutuiksi tässä neljän vuoden aikana. Ei taida olla Hoplopia pääkaupunkiseudulla, jossa emme olisi vierailleet. Loistavaa sisäaktiviteettia ja rakastan erityisesti kesä- ja talvipasseja, jotka hankin aina! Passin voimassaoloaikana hoploppailemme oikein urakalla.
I – Iltasatu. Kuinkahan monta iltasatua sitä on tullut luettua näin reilun nelivuotiaan äitinä. Aika monia. Olen sitä mieltä, että lapsille pitää ehdottomasti lukea! Siitä on niin paljon kiistattomia hyötyjä. En lue iltaisin tuntikausia, mutta ainakin yhden lyhyen sadun.
J – Jaksaminen. Se on ollut aika koetuksella etenkin äitiyteni alkuvaiheessa. En osannut huolehtia omasta jaksamisestani tarpeeksi enkä vaalinut omaa aikaani, omia harrastuksia tai ylipäätään itseäni tarpeeksi. Tällä hetkellä koen, että elo neljävuotiaan kanssa on tosi ihanaa. Odotan yhteistä aikaamme, tyttöjen päiviä, tavallista arkea ja spesiaalijuttuja. Juttelin yhden IG-seuraajani kanssa ja olimme samaa mieltä siitä, että neljä on täydellinen ikä 🙂 Pahimmat uhmat ovat takana päin, mutta äidin syli on kuitenkin vielä se maailman paras paikka.
K – Kirpputorit. Olen ostanut ylivoimaisesti suurimman osan lapsen vaatteista ja leluista kirppareilta. Huomasin, että nyt kaupunkiin muuton myötä kirppareilla ravaaminen on jäänyt, sillä ennen lempikirpparini ja kierrätyskeskukset vaativat autolla liikkumista. Voisin kyllä yrittää ottaa nyt haltuun kantakaupungin kirpparit!
L – Linnanmäki. Lähileikkipuistomme kesäisin. Lintsi on niin lähellä, että voimme vain käväistä siellä jätskillä. Yleensä lasta ei kyllä saa sieltä hevillä lähtemään ja olemmekin siellä useimmiten pidemmän aikaa ilmaisissa laitteissa pyörien. Kerran kesässä voi ostaa rannekkeen ja olla Lintsillä ihan koko päivän.
M – Mekkoherkkuilta. Ellin kehittämä konsepti, jossa pukeudutaan mekkoon ja katsellaan leffaa herkkuja syöden. Meillä on aina mekkoherkkuilta niinä viikonloppuina kun lapsi on kanssani.
N – Netti. Pelastaa pulasta aika usein. Miten ihmeessä ihmiset matkustivat mihinkään lasten kanssa ennen nettiä ja älylaitteita? Kolme tuntia bussissa neljävuotiaan kanssa tuntuu siltikin välillä aika hankalalta, vaikka hän jaksaakin tablettinsa kanssa osan ajasta.
O – Oma aika. Aiemmin omaa aikaa piti järjestää, nyt sitä on automaattisesti puolet ajasta. Oli perhesysteemi sitten mitä tahansa, jokaisella on oltava omaa aikaa. Kukaan ei ole vain äiti, isä tai puoliso.
P – Päiväkoti. Paikka, joka on onneksi niin paljon muutakin kuin lapsen säilytyspaikka vanhempien työpäivien ajan. Myönnän kuitenkin, että meillä on käynyt myös valtavan hyvä tuuri hoitopaikkojen suhteen. Perhepäivähoito oli meille täydellinen valinta ensimmäisille vuosille. Elli viihtyi pienessä porukassa hyvin ja pystyin luottamaan siihen, että lapseni sai parasta mahdollista hoitoa ja kasvatusta. Nyt nelivuotiaana Elli siirtyi kielikylpypäiväkotiin, enkä olisi taaskaan voinut toivoa yhtään parempaa päiväkotipaikkaa. Elli rakastaa päiväkotikavereitaan ja hoitajiaan ja sanoo iltapäivisin, että äiti, olisit voinut tulla vähän myöhemmin hakemaan.
R – Rainbow Dash. My Little Pony on ollut jo pitkään aika kovassa huudossa. Kaikki leikit tuntuvat liittyvän siihen ja se on kutakuinkin ainoa tv-ohjelma, mitä nelivuotias haluaa tällä hetkellä katsoa.
S – Selleri. Olen harvinaisen nirson lapsen äiti, mutta en ole jaksanut ottaa siitä kauheaa stressiä. Kotona hän syö lähinnä makaronia sellaisenaan, päiväkodissa ilmeisesti vähän paremmin ja se on ihan ok. Hassua kyllä, Elli tykkää kuitenkin selleristä, joka kai on monien aikuistenkin inhokkilistalla. Itse saatan helposti nakertaa pussillisen selleriä sellaisenaan. Saatamme siis syödä iltapalaksi yhdessä selleriä 🙂 Viime viikolla kehittelin sellerikeiton reseptin, joka löytyy Instagramistani.
T – Tanssi. Lapsen toistaiseksi ainut harrastus. Harratusasiat ovat pyörineet paljon mielessä ja olen miettinyt, minkälaiset harratukset ovat lapselle hyväksi ja mitkä eivät. Esimerkiksi luistelu on viimeaikaisten uutisten myötä alkanut kauhistuttaa aika pahasti. Juuri nyt lapsi on itse ilmaissut kiinnostuksen nimenomaan tanssiin, joten olemme käyneet parilla eri jumppa-/tanssitunnilla. Nyt hän on kuitenkin alkanut haikailla jonkinlaista kuvataideharrastusta.
U – Uusperhe. Yksi eroon liittyvistä suurimmista huolistani liittyy uusperhekuvioihin, jotka ovat väistämättä edessä jossakin vaiheessa. Niissä on aina omat haasteensa ja myönnän, että ne tuntuvat juuri nyt pelottavilta, vaikka elämmekin toistaiseksi lapsen kanssa kaksin, samoin kuin Elli asuu isänsä kanssa kaksin.
V – Valokuvat. Olen ollut aina elämäni ikuistaja, mutta äidiksi tulemisen myötä olen sitä vielä moninkerroin enemmän. Minulle on tärkeää ikuistaa jokainen tärkeä ja vähemmän tärkeä hetki elämässämme. Elli on selvästi perinyt äitinsä ja äitinsä isän kiinnostuksen valokuvaamiseen. Joskus sitä tosin voisi keskittyä enemmän hetkeen kuin hetken ikuistamiseen.
W – WhatsApp. Tärkeä yhteydenpitoväline eroperheessä. Laitamme usein ääniviestejä iskälle, jos Elli on luonani. Lähetämme myös paljon kuvia, kerromme kuulumisia ja me vanhemmat avaudumme viesteissä toisillemme, jos lapsen kanssa on hankalaa.
X – Xylitoli. Xylitoli-pastillipurkki avataan lapsiperheessä aika usein. Herra Hakkaraisia pitää olla aina kaapissa.
Y – Yhteishuoltajuus. Jaamme huoltajuuden puoliksi ja se on toisaalta ihanaa ja toisaalta raastavaa. Ikävä omaa lasta kohtaan on kova, mutta toisaalta on virkistävää saada tehdä lapsivapaina päivinä, mitä huvittaa. Tuntuu, että energiaa lapsen kanssa touhottamiseen on aivan eri tavalla kuin aiemmin. Lisäksi tuntuisi hurjalta, jos Ellin isä ei haluaisi olla lapsensa kanssa kuin joskus viikonloppuisin.
Z – Zoo. Kaikenlainen eläimiin liittyvä aktiviteetti on aika must lapsiperheissä. Käymme kesällä jatkuvasti kotieläintiloilla, mutta eläintarhoja kohtaan minulla on aika ristiriitaiset tuntemukset. Toisaalta niissä tehdään tärkeää eläinsuojelutyötä, mutta toisaalta en hyväksy ainakaan tiettyjen villieläinten pitämistä vankeudessa. Enkä haluaisi näyttää lapselleni apaattisena kehää kiertäviä villieläimiä vankeudessa.
Å – Ruotsalaisesta Å:stä tulikin syksyllä vähän yllättäenkin osa elämäämme. Saimme nimittäin jollakin aivan tähtitieteellisellä tuurilla paikan kielikylpypäiväkodista ja lapsestani on tulossa kovaa vauhtia kaksikielinen. Olen siitä tosi ylpeä ja iloinen. Hänelle ovat tulevaisuudessa auki useammat koulut ja työpaikat ja hän oppii todennäköisesti paremmin muitakin kieliä.
Ä – Äkäpussi. Vaikka varsinainen uhmailu on pääosin takana päin, ainakin toistaiseksi, Elli on tullut äitiinsä ja on aika äkäinen sille päälle sattuessaan. Tunteet roihahtavat helposti molempiin suuntiin. Yleensä ryntäämme molemmat pyytämään anteeksi heti hermostuttuamme.
Ö – Öinen aika on vanhemmuudessa useammin tapetilla kuin yleensä. Vauva valvottaa ja isommatkin lapset ainakin joskus. On painajaisaikoja ja kasvukipuja. Elli on nukkunut aina hyvin eikä mieleeni muistu kuin pari yötä, jolloin olen joutunut valvomaan. Hän nukkuu edelleen hyvin – paitsi isänsä luona, missä hän herää aina keskellä yötä ja kömpii isänsä viereen. Minun luonani tätä taas ei tapahdu. Yöaika on siis todellakin aika mystinen lasten kanssa…
