Sieltä pöytälaatikon kätköistä löytyi kirjoitus alkuraskaudesta ja pahoinvoinnista. Älä lue, jos et kestä oksennusjuttuja äläkä mieluiten silloinkaan, jos et ole ollut raskaana ja haluaisit joskus tulla raskaaksi. En halua pelotella.
Silloin
Alkuraskaus on kurjahkoa. Ainut mukava päivä on testintekopäivä. Tunne on uusi ja ihmeellinen: minä olen raskaana! Kerron kaikille läheisille, Whatsappin ruutu täyttyy ilosta itkevistä emojeista. Jo seuraavana päivänä alkavat kuitenkin pelot ja pieni ahdistus: mitä jos raskaus menee kesken? Miten pärjään taloudellisesti? Isohko asuntolaina pitää maksaa äitiyslomallakin. Alavatsaa särkee.
Tasan viikolla kuusi alkaa hirveä pahoinvointi. Syömme siskon kanssa China Manista haettua kiinalaista ja huomaan, ettei ruoka oikein mene alas. Alkuviikosta oksennan ensimmäisen kerran, heti aamulla töissä. Sen jälkeen alkaa oksentelu, johon ei tunnu auttavan mikään. Olo on hirveä, ja menen seitsemännellä viikolla lääkäriin. Olen ollut pari päivää pois töistä omalla ilmoituksella. Olo on täysin voimaton. Lääkäri määrää kolme päivää sairauslomaa, joka tuntuu täysin kohtuuttomalta. Saan reseptin Primperan-pahoinvointilääkkeeseen.
Loppujen lopuksi töihin meneminen tuntuukin paremmalta, sillä aika kuluu nopeammin. Sairauslomallani huomasin, että kehitin kierteen, joka lisäsi pahaa oloa. Kotona yksin sohvalla maaten oli ihan liikaa aikaa pohtia omaa huonoa oloa ja itkeä ja pelätä sitä, että olo voi jatkua synnytykseen asti. Pahimmissa ahdistuksissani pelkään jopa, että minussa on mennyt jotakin peruuttamattomasti rikki ja voin pahoin koko loppuelämäni.
Seitsemäs viikko tuntuu ehdottomasti pahimmalta. Myös mielialavaihtelut ovat silloin pahimmillaan. Yhdessä hetkessä ajattelen, etten haluakaan lasta ja elämäni muuttuu aivan liikaa. Seuraavana päivänä nämä ajatuksen ovat tiessään. Myös pahoinvointi aiheuttaa pahaa henkistä ahdistusta ja pelkoa. Tuntuu, etten pysty mitenkään odottamaan ensimmäisen kolmanneksen loppumiseen saati koko raskautta.
Kaikilla tuntuu olevan joku hyvä vinkki pahoinvointiin ja lopulta niksit alkavat jo ärsyttää. Vaikka jokainen toivoo vain parastani, tiedän itse että jokainen raskaus on erilainen. Se missä joku ruoka-aine auttaa toisella, aiheuttaa minulla entistä pahemman kuvotusreaktion. Pahoinvointilääkkeetkään eivät auta vähääkään. Kokeilen myös pahoinvointirannekkeita, mutta mistään muusta ei ole apua kuin nukkumisesta.
Pahinta on, kun nälkä iskee. Silloin huomaan hapuilevani jotakin suuhunpantavaa suorastaan paniikin vallassa. Nälkä korventaa vatsaa aivan ennentuntemattomalla tavalla. Normaalisti siedän todella hyvin nälkää ja voin olla syömättä pitkiäkin aikoja. Tuntuu hirveältä ahtaa ruokaa sisuksiin, vaikka ruokahalu on täysin nollassa ja ruoan ajatteleminen ja etenkin jääkaapin avaaminen aiheuttavat järkyttävän tarpeen oksentaa. Aamulla mies lähtee töihin ja minä jään nukkumaan. Mies suihkauttaa alakerrassa hajuvettä ja minä koen yläkerrassa sängyssä maatessani, että joku olisi suihkuttanut hajuvettä suoraan sieraimeeni.
Onneksi oksennusrefleksi ei ole niin vahva, etten ehtisi sen yllättäessä vessaan. Ainoastaan kerran tunnen täysin pakottavaa tarvetta oksentaa juuri sillä sekunnilla – harmikseni olen autossa. Nappaan vanhan pahvimukin käteen ja oksennan. Kun käännän pääni, huomaan että viereistä autoa ajava vanha herrasmies tuijottaa minua kauhuissaan.
En uskalla lähteä iltaisin mihinkään. Silloin pahoinvointi on voimakkaimmillaan. Aamupahoinvointi ajatuksena kuulostaa rentouttavalta paratiisilomalta. Voi niitä onnellisia, jotka kärsivät vain aamupahoinvoinnista. Illanistujaiset ystävän luona tuntuvat täysin mahdottomalta ajatukselta. En todellakaan halua illallistaa ystävien kanssa ja käydä sitten oksentamassa koko vaivoin kokattua dinneriä ystävän vessanpönttöön.
Viikolla kymmenen käyn yksityisellä ultrassa. Kun näen vauvan ensimmäistä kertaa, tuntuu, että kestän tuon pienen ihmeen vuoksi, millaista pahoinvointia tahansa. Voi sinua pientä, kun aiheutat äidille niin huonon olon, mutta ei se haittaa. Eikä tämä sitäpaitsi ole sinun syysi, vaan joku kieroutunut evoluution kuningasajatus.
Nyt
Pahoinvointi on jatkunut näihin päiviin asti. Nyt olen viikolla 21. Onneksi en tiennyt tätä silloin viikolla seitsemän. Silloin pelkäsin, miten kestän tätä oloa viikolle 12, jolloin pahoinvointi todennäköisesti hellittää. Jos olisin saanut euron jokaisesta kerrasta, kun joku sanoo, että pahoinvointi loppuu ensimmäiseen kolmannekseen, minulla olisi kasassa aika paljon vaipparahaa. Jopa lääkärit hokivat: Onneksi se usein helpottaa ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Joillakin harvoilla se kestää kauemmin. Tunnen olevani tosi spesiaali.
Oksentelu ei ole aiheuttanut mitään vakavampaa, en ole esimerkiksi joutunut sairaalaan nesteytykseen, kuten pahimmassa tapauksessa voi käydä. Hampaideni kunnosta en tiedä. Jos olen oksentanut illalla kokonaisen päivällisen, olen välittömästi syönyt uudelleen, sillä nälän tunne vatsassa on täysin sietämätön. Toista kertaa en yleensä ole illalla oksentanut. Ruokahaluttomuus ja oksentaminen aiheuttivat todennäköisesti kuitenkin sen, etten saanut yhtään painoa ensimmäisen ja toisen neuvolakäynnin välillä. Neuvolahoitajan mukaan se ei haittaa. Toisen neuvolakäynnin ja ensimmäisen neuvolalääkärikäynnin välissä painoa on tullut sen verran kuin pitäisikin.
Vaikka pahoinvointi jatkuu, olo on kuitenkin selvästi helpottunut ensimmäisistä viikoista, luojan kiitos. En enää oksenna kokonaisia ilta-aterioita ja nyt pahoinvointi keskittyykin lähinnä aamuun. Olen niin tottunut halailemaan aamuisin pönttöä, etten enää oikeastaan edes juuri ajattele koko asiaa. Miltähän tuntuu, kun tämä loppuu? Olo on varmasti suorastaan eksynyt. Olen oksentanut 15 viikkoa putkeen.
Seuraa blogia Bloglovinissa // Facebookissa // Blogilistalla // Instagramissa
