Ostin viime jouluna jossain satunnaisessa jouluhullutuksessani muovikuusen Ikeasta ja taisin muutenkin koristella kotia enemmän joulua varten. Nyt joulu tuntuu tulevan ihan varkain, vastahan eilen oli lokakuu. Tai siltä siis tuntuu.
Joulukoristelupanostukseksi saa riittää tänä vuonna samainen kuusi ja siihen ostamani ja tekemäni koristeet. Minkäänlaisiin jouluvaloihin en suostu enkä muuhunkaan dekoreeraamiseen. En ole varsinaisesti jouluihminen: olen tyytyväinen lumettomuuteen, en haluaisi sählätä lahjojen kanssa ja haaveilen joka vuosi reissujoulusta. Tärkeintä on laatuaika rakkaiden ihmisten kanssa.
Kuusemme on kuitenkin näppärä. Sen kun kaivat joulukuussa varastosta ja pakkaat tammikuussa pois. Ei mitään kuusten roudaamisia ja varisseita neulasia. Puhumattakaan siis siitä, että säälin oikeita kuusia.
Ennätin vasta eilen koristella kuusemme ja siinä se nyt nököttää viime vuonna näperretyissä villalankatupsuissaan. Lapsi sai kuningasidean: laitetaan joulukuuselle tonttulakki. Aika hyvä ajatus varsinkin, kun meillä ei ole tähteä, joka yleensä latvaan tuikataan.
Rakas ystäväni Johanna järjesti viikko sitten yllätys-staycationin Radisson Blu Seasidessa. Luulin vielä perjantaina lähteväni seuraavana päivänä istumaan iltaa ystävien kanssa, kunnes Johannalta tuli viestiä, että ota hammasharja mukaan. Olin aavistellut, että jotain jännää on luvassa, koska Jaakkokin vaikutti salamyhkäiseltä. Johanna halusi hemmotella ystäviään ja oli buukannut ihanan huoneen Seasidesta. Syksy on ollut superkiireistä ja stressaavaa aikaa, joten oli ihanaa rentoutua ystävien kanssa, jutella, syödä, saunoa ja olla vain ♥
Paras kirppislöytö
Käyn niin paljon kirppareilla, että teen kyllä aika usein kivoja löytöjä, mutta tällä viikolla kävi kyllä ihan uskomaton mäihä. Olen nimittäin haaveillut pitkään Terhi Pölkin frillasandaaleista. No, tein töitä Malmin kirjastossa ja käväisin lounaalla ostarin toisella puolella. Kun tulin takaisin, näin Uffin ikkunassa kyltin, joka kertoi että myymälään oli tullut alennusmyyntien jälkeen uusi ”mallisto”. Ajattelin vielä, ettei minulla todellakaan olisi aikaa käydä kirpparilla kesken työpäivän, mutten malttanut olla menemättä. Ihan käväisen nopeasti vain. Ja siinä kenkäständillä sitten tönöttivät ihan muina sandaaleina nämä haavekenkäni omassa koossani. Ihmettelin, miten näin arvokkaat design-kengät olivat ylipäätään päätyneet Uffille.
Paras kokemus
Sain hiljattain Julia Thurenilta kutsun tulla hänen käsikirjoittamansa Noin viikon studio -ohjelman yleisöön ja jäädä sitten vielä muiden vaikuttajien kanssa Ylelle juttelemaan ja herkuttelemaan. Oli älyttömän kiinnostavaa olla ohjelman yleisön joukossa ja nähdä, kuinka telkkaria tehdään. Ajattelin, että kuvauksissa menisi paljon enemmän aikaa, mutta se saatiin purkkiin melkein kerralla. Vain pari kohtaa otettiin uusiksi. Yllättävää oli sekin, että ohjelma tulee ulos kuvauspäivän iltana! Yleisöllä on tässä ohjelmassa tärkeä rooli ja meitä lämmittelikin ennen kuvauksia stand up -koomikko. Naurumme ja tapuksemme nimittäin kuuluu ohjelmassa.
Telkkarista tulee ulos parikymmentä minuuttia kestävä pätkä, mutta sitä varten monta ihmistä on ahertanut viikon käsikirjoituksen parissa. Etenkin pari päivää ennen kuvauksia tehdään kuulemma aika pitkää päivää. Sanoin mukana olleelle Erikalle, että huumoripitoisen asiaohjelman käsikirjoittaminen olisi minulle kauhujen työ. Olisi ihan pakko vääntää joka viikko uusia vitsejä. No, minä en olekaan ammattikoomikko, jolle vitsien keksiminen todellakin on työ. Tapasimme ohjelman juontajat Eeva Vekin ja Anders Heleniuksen, jotka myös käsikirjoittavat ohjelmaa. Luulen, että nuo tyypit sattuvat olemaan syntymähauskoja.
Jakson aihe sattui olemaan valkoinen heteromies ja tuuletin vähän, kun aihe selvisi meille. Miten sattuikin sopivasti, yksi lempiaiheistani. Jakso oli älyttömän hauska ja selventää hyvin valkoiseen heteromieheen liittyvää rakenneongelmaa ja sitä, etteivät jotkut suostu ymmärtämään sitä. Kannattaa todellakin katsoa, jakson löydät Areenasta.
Kuvausten jälkeen jäimme siis juttelemaan Julian, ohjelman tuottajien ja juontajien sekä muiden paikalle kutsuttujen vaikuttajien kanssa. Tarkoitus oli jutella erityisesti siitä, millaista on ilmaista vaikuttajana mielipiteitään trollauksen ja nettikiusaamisen aikakaudella. Myönnän, että se pelottaa välillä, mutten suostuisi vaikenemaan asioista, jotka ovat minulle tärkeitä. Toisaalta kuulin muilta vaikuttajilta hyytäviä tarinoita, jotka saivat kiittämään siitä, ettei minun ole oikeastaan tarvinnut miettiä, pitäisikö sittenkin olla hiljaa. Vaikuttajien vainoamisesta ja kiusaamisesta pitäisi todellakin puhua enemmän, jotta ihmiset käsittäisivät, ettei mielipiteen ilmaiseminen ole aivan itsestään selvää edes Suomen kaltaisessa lintukodossa.
Parhaat bileet
Lauantaina juhlimme jälleen mahtavalla blogipoppoolla pikkujouluja. Meillä oli viimeksi pikkujoulut pari vuotta sitten, mutta viime vuoden bileiden ja tämän vuoden blogigaalan jäätyä väliin, päätimme taas juhlistaa oikein kunnolla. Zadaa, Timma ja Venuu halusivat sponsoroida juhliamme, joten saimme upean paikan Manskulta, DJ:n sekä hyvää ruokaa ja juomaa. Ihana Iina oli juhlien pääjärjestäjä ja kiitän häntä niin isosti, että hän jaksoi organisoida kaiken.
Monet bloggaajista ovat nykyisin yrittäjiä, joiden ainoa työyhteisö ovat muut bloggaajat, joita tapaa harvakseltaan. Siksi tällaiset juhlat ovat eivät vain hauskoja vaan myös tärkeitä.
Saimme muuten ennen juhlia Timman lahjakortin, jolla saimme käydä kaunistautumassa juhlia varten. Kävin itse jalkahoidossa Kauneuspiste Pravassa Malmilla ja tykkäsin tosi paljon. Hoidot tekevä Nelly on aivan superihana ja oli saanut pelkästään ylistäviä arvioita Timmassa. Jos siis liikut Pohjois-Helsingin alueella ja etsit hyvää kosmetologia, voin suositella! Päätin itse käydä vähän useammin jalkahoidoissa ja mennä seuraavaksikin Nellyn käsittelyyn.
Meillä on jo tämän vuoden ekat Halloween-kemut juhlittu, kun kälyn lapsen synttäreitä vietettiin hurjissa merkeissä. Meidänkin pieni on osannut jo alkaa odottaa Halloweenia ja serkun teemasynttärit tulivat kuin tilauksesta.
Kävimme perjantaina etsimässä naamiaisasua lapselle. Varsinaisesta juhlakaupasta ei löytynyt mitään ja aloin miettiä, onko ihan sopivaa pukea lastaan kaikkiin niihin pukuihin, joita naamiaiskaupassa oli myynnissä. Minusta esimerkiksi poliisiasu mekolla on vähän outo lastenjuhlissa… Puhumattakaan intiaaniasuista yhtään missään naamiaisissa.
Parhaat naamiaisvermeet löysimmekin sitten ihan Flying Tigerista. Lapsi kiinnitti ensimmäisenä huomionsa luutaan ja päätimme sitten kehitellä hänelle luudan ympärille noita-asun.
Hatullinen panta ja luuta ovat Tigerista ja seittisukkahousut sekä lepakkohame H&M:stä. Kurpitsa sattui mukaan kuviin juhlapaikalla.
Meikäläisen peruukki on H&M:stä ja panta Tigerista.
Kerrankin sai meikata vähän eri tavalla kuin yleensä. Kulmakarvoissakin oli pinkkiä glitteriä, harmi kun se ei oikein kuvista erotu.
Myös Jaakon hämähäkinseitti on Tigerista, samoin muovikäsi. Jaakko kätteli sillä synttärisankaria, joka pahaa-aavistamattomana vetäisi sen irti…
