Kirjailijaelämää, korealaista ihonhoitoa ja muita viikon parhaita

Paras tapaaminen

Sain tovi sitten sähköpostiini erikoisen kutsun, jonka luulin ensin olevan virus. Siinä minut kutsuttiin Ruotsin suurlähetystön illallisille ilman sen kummempia muita tietoja, esimerkiksi pukukoodia. Kustantamostani sitten sain tiedon, että ihan oikeasta kutsusta on kyse ja myöhemmin selvisi, että Ruotsin suurlähetystössä juhlitaan kirjailijoita perinteisesti aina Helsingin Kirjamessujen aikaan. Kutsu ei ollut avec ja aloin sitten varovasti kysellä kirjoja kirjoittaneilta tutuiltani, onko joku menossa. Lopulta pääsinkin ujuttautumaan Julia Thurénin porukassa juhliin. Ettei tarvinnut yksin mennä. Tuskin tosin olisin edes mennyt yksin, sen verran sosiaalisesti rajoittunut olen.

Pienen asukriisin jälkimainingeissa sitten astelimme Julian, Pentikäisen Karoliinan ja Tarasovan Anniinan kanssa lähestystöön. Esittäydyimme lähettiläspariskunnalle ja rukoilin mielessäni, etteivät he kysy mitään ruotsiksi. Kielitaitoni on nimittäin suurin piirtein sama kuin ihmisellä, joka on käynyt pari kertaa ruotsin alkeiskurssilla.

Lähestystö oli kaikkine kattokruunuineen, samettikalusteineen ja Ruotsin kuningasperheen kuvineen juuri niin upea kuin arvata saattaa. Ujona fanityttönä vilkuilin Riikka Pulkkisen ja Pirjo Hassisen suuntiin ja ajattelin, että täällä minä nyt sitten olen. Kirjailijana kirjailijoiden joukossa.

Parasta illassa oli tutustua paremmin Juliaan, tavata Anniina ja törmätä ensimmäistä kertaa Karoliinaankin. Kun tapasimme Karoliinan kanssa, astelin heti halaamaan häntä kuin vanhaa tuttua, kunnes tajusin ettemme ole itse asiassa koskaan edes esittäytyneet toisillemme. Some välillä vähän vääristää tunnetta siitä, keitä oikeasti edes tuntee. Karoliina on muuten yksi herttaisimmista ihmisistä, kenet olen koskaan tavannut.

Paras päivä

Lauantaina nousin Kirjamessujen Esplanadi-lavalle psykoterapeutti ja kirjailija Katriina Järvisen haastateltavaksi yhdessä Äiti aallokossa – kun vauvan mukana tulikin masennus -kirjan kirjoittaneiden Leena Honkavaaran ja Maiju Majamaan kanssa. Mietin monta kertaa ennen haastattelua, että miksi suostuin tähän, että eikö muka voi kirjoittaa kirjaa ilman, että joutuu esiintymään julkisesti. Tunnen silti itseni tarpeeksi hyvin tietääkseni, että harmittaisi aivan älyttömästi, jos en olisi suostunut. Esiintyminen jännitti etukäteen ja muutamaa tuntia ennen olin hermoraunio, mutta se on kuitenkin pieni hinta kokemuksesta.

Lapsikin pääsi osallistumaan messuille, kun äitini ja anoppini auttoivat hoitamaan häntä. He olivat pääasiassa lasten alueella, missä oli ainakin Pikku Kakkosen messuosasto. He tulivat kuitenkin kuuntelemaan esiintymiseni. Lapsi osoitti kirjani kantta screenillä ja huusi: ”Minä olen tuolla äidin mahassa!”

Esiintymisen jälkeen lounastin vielä kustannuspäällikköni kanssa ja ajatus seuraavasta kirjasta alkoi muodostua…

Paras päätös

Kirjamessuilla tuhansien ja taas tuhansien kirjojen ympäröimänä tajusin taas, että so many books, so little time. Aloin listata päässäni kirjoja, jotka haluaisin juuri nyt lukea ja mitä pidemmäksi lista kävi, sitä turhemmalta tuntui täyttää illat aivottomien telkkariohjelmien katseluun. Niinpä päätin alkaa taas lukea enemmän.

Paras oivallus

Ajattelin tällä viikolla muutakin kuin kirjajuttuja, nimittäin toista intohimoani kosmetiikkaa! Haastattelin yhtä juttua varten Fredmanin Virveä ja tapani mukaan innostuin tosi paljon juttuaiheestani. Olen ottanut jo aiemmin kauneusrutiiniini uusia steppejä ja viimeistään Virven kanssa jutustelun jälkeen päätin alkaa hoitaa ihoani korealaisemmin.

Linkkaan teille vielä myöhemmin Virven haastattelun, kunhan se ilmestyy, mutta siinä yhtenä tärkeänä pointtina on korealainen ihonhoitoideologia. Lyhykäisyydessään: suomalaiset hoitavat ongelmia, korealaiset ennaltaehkäisevät niitä. 

Olen huomannut jo lyhyessä ajassa ihon kunnossa merkittävän eron, kun olen todella alkanut hoivata sitä. Mutta tästä lisää vähän myöhemmin…

Paras dokkari

Kuulin The Work -dokumentista Nonsense by Alexa & Linda -podcastista ja päätin heti, että se pitää nähdä. Huijasin jotenkin syntymäpäiväni varjolla Jaakonkin katsomaan dokkarin kanssani. Se kertoo siis miesten ryhmäterapiaohjelmasta, jota käytetään Folsomin vankilassa Yhdysvalloissa. Terapiassa, johon osallistuu vankeja ja vapaaehtoisia, opetellaan purkamaan tunnepatoutumia, puhumaan tunteista ja näyttämään niitä.

Dokumentti on todella häkellyttävän koskettava ja tunteita herättävä: itkin oikeastaan sen alusta loppuun. Se opettaa ymmärtämään, ettei kiven sisään johtavan väkivallan taustalla ole aina mitään mystistä pahuutta, vaan hankalia tunnelukkoja. Ja niistä tunnelukoista kärsivät nimenomaan miehet, joilla ei ole ollut lupaa näyttää ja käsitellä tunteitaan. Ja joiden isäsuhde on järjestään äärimmäisen mutkikas.

 

Hyvän mielen sarjasuositus ja muut viikon parhaat

Paras ostos

Olen yllättänyt itsenikin lukemalla korealaisesta ihonhoidosta ja hurahtamalla monimutkaisiin ja aikaakin vieviin ihonhoitorutiineihin. Viimeisin hurahdukseni on jade roller, jollaisella kuulemma kaikki Hollywood-tähdetkin hoitavat ihoaan. En usko ihmeisiin, mutta luulen että tämä Cult Beautysta tilaamani rolleri laskee ainakin kasvojen turvotusta ja ennen kaikkea tuo iltoihini hemmottelevan ja mielen tyhjentävän hetken, kun rullailen kasvojani jadekivellä. Erityisen kiva tällä on muuten rullailla sheet maskeja, joista niistäkin olen tosi innostunut.

Paras sarja

Etsiskelin uutta feel good -sarjaa, jota katsella iltaisin ihan itsekseni. Johanna suositteli C Morella nähtävää Parenthood-sarjaa. Tämähän on jo vanha sarja, mutta en ole aiemmin nähnyt jaksoakaan. Rakastan kepeitä draamasarjoja, joita katsellessa voi ottaa ihan iisisti. En pysty ainakaan iltaisin katsomaan mitään kauhean raskasta, koska ahdistun liian raa’asta sisällöstä ja asiaohjelmat taas jäävät päähäni pyörimään vieden yöuneni. Parenthood-sarja on juuri sopivaa Gilmoren tytöt -tyyppistä ihanaa hömppää. Ei sarja silti missään nimessä mitään aivotonta höttöä ole. Siinä ratkotaan nimensä mukaisesti vanhemmuuteen liittyviä ongelmia, jotka kiinnostavat itseäni tässä elämäntilanteessa ja ammatissakin.

Paras leffa

Onnistuimme järjestämään Jaakon kanssa perjantai-illalle treffit ja päätimme mennä katsomaan BlacKkKlansmanin, jonka molemmat ovat halunneet jo pitkään nähdä. Olemme molemmat olleet vähän kipeitä ja älyttömän kiireisiä emmekä olisi millään jaksaneet lähteä leffaan, joka alkoi vasta yhdeksältä. Onneksi kuitenkin menimme. Väsymys unohtui leffateatterissa herkkujen äärellä ja leffajännityksen pauloissa.

En olisi välttämättä innostunut leffasta, ellei kansallisylpeytemme Jasper Pääkkönen olisi ollut siinä merkittävässä roolissa. En ole ihan varma, mitä mieltä olen Jasperin suorituksesta. Pitäisikin selvittää, mitä hänestä on sanottu jenkkijulkaisuissa – onko hänen tarkasti harjoiteltu aksenttinsa tai ylipäätään englantinsa mennyt läpi natiivipuhujille? Minusta roolisuoritus ei ollut aivan yhtä luonteva kuin esimerkiksi mahtavan Adam Driverin.

Leffa oli muuten aivan huippu. Se pohjautuu siis tositarinaan afroamerikkalaisesta poliisista, joka onnistuu soluttautumaan Ku Klux Klaniin. Vakavasta aiheestaan ja jännittävästä asetelmastaan huolimatta elokuva on hauska ja viihdyttävä. Se muistuttaa kuitenkin rasismista, joka elää ja voi valitettavan hyvin. Elokuvan lopetus on pysäyttävä – harvoin leffateatterissa on ollut niin hiljaista juuri ennen lopputekstejä.

Paras löytö

Yksi himosisustajien lempikasveista on tällä hetkellä ehdottomasti pampasruoho. Minäkin iskin silmäni noihin kauniin pörheisiin kasveihin heti, kun niitä alkoi näkyä sisustuslehdissä ja Pinterest-kodeissa. Sellaisia vain ei tuntunut löytyvän yhdestäkään kukkakaupasta. Markettireissulla Jumbossa sitten bongasin viereisestä kukkakaupasta tutunnäköisiä ruohoja ja menin heti ostamaan niitä kodin kaunistuksiksi.

Paras kirja

Tämän hetken kiinnostavin kirja on tietysti lankoni Toni Lahtisen esikoiskirja Norsunluukoira Rokka ja maalaispojan matka myrskyn silmään*. Se kertoo Tonin elämästä ennen eläinten hyväksi tekemäänsä työtä sekä tietysti hänen ja Maijan hengenvaarallisesta eläinsuojelutehtävästä Afrikassa. On uskomattoman hienoa, että jotkut uskaltavat taistella eläinten puolesta ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan henkensä uhallakin. Onneksi Toni osaa myös kirjoittaa, joten heidän tarinansa saatiin yksien kansien väliin kaikkien luettavaksi. Tämä kannattaa lukea! Sain muuten myös korvanappiini tiedon, että ensi viikonlopun kirjamessuilla pääsisi tervehtimään meikäläisen lisäksi erästä karvaista norsunluunnuuhkijaa…

* mainoslinkki

Saletisti vuoden paras elokuva

 

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: SF STUDIOS JA SUOMEN BLOGIMEDIA

Kun näin ihan ensimmäisen kerran Lady Gagan Instagramissa tiiserin hänen tähdittämästään elokuvasta A Star Is Born, tiesin että haluan ehdottomasti nähdä elokuvan. Jotenkin jo leffasta etukäteen nähtyihin pätkiin, kuviin ja trailereihin on saatu niin hyvin tiivistettyä se maaginen kauneus, joka itse leffastakin sitten lopulta huokui.

Kävin katsomassa elokuvan sen lehdistönäytöksessä ja se oli juuri niin hyvä, kun odotinkin. Sen päätähdissä Bradley Cooperissa (jonka esikoisohjaus leffa on) ja Lady Gagassa on niin uskomattoman paljon karismaa ja keskeistä kemiaa, että se tuntuu rätisevän valkokankaan läpi leffateatteriin. Pillitin teatterissa kivikasvoisten kriitikkomiesten seassa.

Elokuva kertoo alkoholisoituneesta kantrimuusikosta Jacksonista (Cooper), joka tapaa sattumalta lahjakkaan nuoren laulajan Allyn (Gaga). He rakastuvat ja alkavat tehdä musiikkia yhdessä. Allyn ura lähtee nousukiitoon, Jacksonin puolestaan syöksykierteeseen. Jacksonin ongelmat alkoholin ja huumeiden kanssa varjostavat Allyn lupaavaa uraa ja parin nopeasti leimahtanutta rakkautta.

Rooli Allyna on Lady Gagan ensimmäinen elokuvapääosa. Sekopäisistä kostyymeistaan tuttu poppari kohtaa takuulla aika paljon ennakkoluuloja aloittelevana näyttelijänä. Onneksi jo tämä leffa panee epäilijöille jauhot suuhun. Osasin jotenkin odottaakin, että Gaga on hyvä roolissaan. Saan hänestä sellaiset vibat, että hän on lahjakas kaikessa mihin ryhtyy. Tuntuu, että hän on edelleen aliarvostettu laulajana. Muistan, kun olin hänen Suomen-konsertissaan joitakin vuosia sitten ja yllätyin itsekin, että siellä kaiken sen jättimäisen show’n ja järjettömien asujen takana on aivan mielettömän hyvä laulaja. Gagan ääni tulee onneksi elokuvassa esiin todella hyvin ilman kaikkea sitä sirkusta, jota Gagan ympärillä normaalisti on.

Nyt tuntuu, että Gaga on ainoa oikea nainen rooliin. Hän ei ole perinteisen kaunis Hollywood-tähti ja tätä tuodaan esille myös leffassa. Epävarma Ally osaa laulaa, mutta on saanut musiikkituottajilta pakit ulkonäkönsä vuoksi. Allyn ”iso” nenä on puheena muutamaankin otteeseen. Gagaa on lehtijuttujen perusteella kiusattu kouluaikoina nenästään IRL. Allyn ja Gagan tarinassa on muitakin yhtäläisyyksiä. Ally pääsee ponnistamaan kuuluisuuteen Jacksonin avulla. Gagan lahjoista puolestaan vakuuttui aikoinaan räppäri Akon, joka saatteli hänet maailmanmaineeseen.

Ja sitten se Bradley Cooper. Olen aina pitänyt häntä karismaattisena ja upeana näyttelijänä, mutta Jacksonin rooli on vielä potenssiin tuhat. Sen lisäksi, että hän on hyvä roolissaan, hän on niin järkyttävän KUUMA, että hyvä etten alkanut itkeä pelkästään siksi. Jos siis päädyt katsomaan tämän leffan, etkä jostain todella kummallisesta syystä pitäisikään siitä, olet ainakin voinut katsella  Bradley Cooperia ihanat, reilut kaksi tuntia. A Star Is Born on siis Cooperille myös esikoisohjaus ja hän on myös ollut tuottamassa elokuvaa. Hän on siis vastuussa siitä, että elokuva on kokonaisuudessaan niin U-P-E-A. Paljon ylisanoja, I know, mutta on ihanaa kun elokuva aiheuttaa joskus näin suuria tunteita!

Leffassa on myös sivuroolisuorituksia, jotka ansaitsevat glooriaa. Jos Jacksonin Bobby-veljeä esittävä Sam Elliot ei saa sivuosa-Oscar-ehdokkuutta, alan itkeä. Lännenelokuvarooleista tuttu Elliot esittää karskia mutta herkkää manageriveljeä uskottavasti ja aidosti. Muistan varmasti ikuisesti kohtauksen, jossa Bobby peruuttaa autollaan veljensä pihasta. No, tiedätte kun katsotte. Ikimuistoinen roolisuoritus.

Vaikka elokuva on yleisvireeltään surumielinen, Allyn isä kavereineen tuovat siihen myös ripauksen komediaa. Tuo sakki jäi ehdottomasti myös mieleen leffan mahtavista rooleista.

Kaiken muun kauniin ja koskettavan lisäksi on tietysti vielä musiikki. Leffa määritellään romanttiseksi musikaalidraamaksi. Siinä on upeita esiintymisiä ja kauniita uusia lauluja. Lempparikseni nousi Shallow, jota aion varmasti kuunnella jatkossakin. Elokuvan upeat musiikkikohtaukset ovat yksi syy, miksi leffa kannattaa ehdottomasti katsoa elokuvateatterissa.

Suosittelen lämmöllä, että katsot tämän leffan – mieluiten isolta screenilta. Et pety. Lippukauppaan pääset TÄSTÄ!


Fun facts:

♥ Leffan tarina on kerrottu ennenkin. Ensimmäinen A Star Is Born -leffa nähtiin jo vuona 1937 ja seuraava 1956. 70-luvun uudelleenfilmatisoinnissa pääosissa nähtiin Barbra Streisand ja Kris Kristofferson.

♥ Osa leffan musiikeista on äänitetty tämän vuoden Coachella-festareilla ja leffassa nähdään ja kuullaan ihan aitoja live-esityksiä. Gaga oli kuulemma vaatinut tätä Cooperilta, sillä hän itse inhoaa musiikkileffoja, joiden huulisynkat ovat ihan pielessä. Tästä syystä Cooper otti leffaa varten laulutunteja. Hän opetteli myös soittamaan kitaraa.

♥ Leffan eka kohtaus, jossa Jackson esiintyy livenä, kuvattiin kantrikonsertissa Indiossa. Cooper onnistuttiin ymppäämään kahden esiintyjän väliin kymmeneksi minuutiksi. Tämä aito esiintyminen kuullaan elokuvassa. Kohtaus purkitettiin yhdellä otolla.

♥ Gaga esitti viimeisen kappalee I’ll Never Love Again vain hetki sen jälkeen, kun hän oli kuullut parhaan ystävänsä Sonja Durhamin menehtyneen syöpään.

♥ Cooper kuuli Gagan laulavan La Vie en Rosea ensimmäistä kertaa hyväntekeväisyystilaisuudessa. Hän vaikuttui esityksestä niin paljon, että halusi Gagan esittävän biisin myös elokuvassa. Kappale onkin ensimmäinen joka Gagalta elokuvassa kuullaan.

♥ Oli lähellä, että elokuvan naispääosaa olisi esittänyt Beyoncé. Ohjaajan piti olla alun perin Clint Eastwood ja miespäärooliin kaavailtiin sellaisia nimiä kuin Christian Bale, Leonardo DiCaprio, Tom Cruise, Johnny Depp ja Will Smith.

♥ Ja mikä tärkeintä: Jacksonin ja Allyn koiraa esittää Bradley Cooperin oma Charlie-koira ♥