Viikon parhaat

Parhaat bileet

Osallistuimme Erikan kanssa torstaina Maybelline Masterclass -iltajuhliin Kämp Hotellissa. Juhlassa esiteltiin Maybellinen uutuustuotteita ja pääsimme seuraamaan newyorkilaistunutta hollantilaista,  julkkismeikkaaja Dominique Samuelin meikkaamista ja kuulemaan vinkkejä. Kollegani Milja oli haastatellut Dominiqueta jo päivällä Tyyli.comiin, joten en ajatellut pääseväni hänen juttusilleen illalla. Joimme drinkkejä Erikan kanssa kaikessa rauhassa, kun Dominique tulee juttelemaan meille! Hän halusi tietää olemmeko kaksosia, mitä teemme työksemme ja millaista on suomalainen kauneus- ja muotiskene.

Olimme juuri kehuneet häntä kahdestaan ja miettineet, että hän vaikuttaa tosi mukavalta ja jalat maassa -tyypiltä. Kerroimme ajatuksistamme hänelle ja hän puheli, että mukavat pääsevät pitkälle. Hän uskoo, että harvat ovat pahuuttaan ilkeitä, vaan aika usein epäystävällisyyden taustalla on vain epävarmuutta. Kuuntelin herkeämättä, kun hän aiemmin kertoi lavalla saavuttamastaan menestyksestä. Hän sanoi, että menestyäkseen on vain hyvä välillä kompuroida. Jos kaiken saavuttaa liian helposti, keskittyminen saattaa helpommin herpaantua. Nämä sanat iskostuivat aika vahvasti mieleen juuri nyt, kun olen itsekin kompuroinut ammatillisesti. Menestyvien ihmisten viisaat sanat ovat kultaa. Mahtava kohtaaminen, jota en unohda koskaan.

Juhlissa muuten esiintyi Isac Elliot ja olimme Erikan kanssa ihan liekeissä, kun Isac kommentoi myöhemmin sydämellä Instastoryjamme, joihin tägäsimme hänet. IIIIK!!

Paras dokumentti

Prinsessa Diana on tehnyt minuun kuten aika moneen muuhunkin tämän pallon tallaajista valtavan vaikutuksen. Muistan edelleen kirkkaasti sen hetken, kun mummini tuli kertomaan minulle syyskuisena aamuna, että Diana oli edellisenä iltana kuollut auto-onnettomuudessa. Edelleen mietin, kuinka paljon maailma hänessä menetti. Katsoin aiemmin tällä viikolla Areenasta puhutun dokumentin Äitimme prinsessa Diana, jonka jälkeen oli aika vaikeaa lopettaa kyynelehtimistä. Kuinka kauniisti hänen poikansa hänestä puhuivatkaan, vaikka menettivät hänet niin nuorina. Kuvassa on Iltalehden Diana-erikoislehti, joka sekin kannattaa lukea. Kiinnostavimpia olivat ehkä parin toimittajamme omakohtaiset kertomukset Dianan häistä, elämästä, vaikutuksesta ihmisiin ja hautajaisista.

Paras levy

Tiedättekin ehkä, että kuuntelen tosi vähän musiikkia. Muistatte ehkä senkin, että fanitan kuitenkin Ville Gallea – koska olen intohimoinen Vain elämää -seuraaja. Supersymppis Ville teki minuun ison vaikutuksen sarjassa ja olen sen jälkeen seurannut hänen juttujaan somessa ja muualla. Niinpä otin heti automatkoilla kuunteluun JVG:n uuden albumin, kun sen ilmestymisestä kuulin. Superhyvä! Harvemmin tosiaan jaksan musiikkia kuunnella ja usein innostun vain yksittäisistä biiseista, en kokonaisista levyistä, mutta tätä olen nyt kuunnellut ympäri monet kerrat. Erityisesti iskee Älä jätä roikkuu ja Vesalan feattaama Hombre. Olen maailman huonoin musa-arvostelija, enkä osaa sanoa muuta kuin että huikea! Kuunnelkaa itse, jos musiikkityyli yhtään nappaa.

Parhaat kirppislöydöt

Ehdin enää harvemmin kirppiksille, mutta Harjavallassa käydessämme ennätin kauppareissulla käväistä Wäiskin kirpparilla Porissa. Teen aika kivoja löytöjä usein juuri tuolta kirppikseltä ja taas lähdin muutamaa kipposta ja kupposta rikkaampana Porista. Olen etsinyt erästä esinettä, joka ei varmaan ole kauhean monella maailman ihmisellä kauppalistalla, mutta minulla oli: haluan piilottaa kaukosäädinrumilukset sohvapöydältä johonkin ja olenkin etsinyt siihen tarkoitukseen kaunista peltirasiaa. Nyt nappasi, kun löysin tuon kuvissa näkyvän kullan ja hopeankirjavan rasian. Samalta kirppisreissulta on myös tuo messinkinen pieni tarjotin.

Paras uutuustuote

L’Oréal Paris Elvital Extraordinary Oil Low Shampoo (saatu työn kautta) on hiustuoteuutuus, johon en ehkä olisi tajunnut kiinnittää huomita, ellei sisko olisi sitä niin kovasti hehkuttanut. Olin jopa vielä postauksen luettuani tosi epävarma siitä, sopisiko vähemmän pesevä sampoo muka minulle, jonka hiukset rasvoittuvat alta aikayksikön. En myöskään ihan käsittänyt, miksi sampoon pitäisi pestä vähemmän. Itse toivon, että sampoo pesee hiuspohjan aivan nitisevän puhtaaksi. Puhuimme tästä kuitenkin vielä Maybellinen tilaisuudessa L´Orealin PR-ihmisten kanssa ja vakuutuin, että tätä uutuutta kannattaa testata. Ja kuten arvata saattaa, tykästyin.

Sampoo on siis voidemainen ja sulfaatiton eli se ei vaahtoa ollenkaan – tykkään normaalisti, että sampoo vaahtoaa mahdollisimman paljon ja helposti. Tämä on kuitenkin vaahtoamattomuudessaan hyvin hellävarainen ja hiusta ravitseva ja sopii juuri vaurioituneelle tukalle. Testailimme tätä viikonloppuna Erikan kanssa saunavuorollamme ja sisko opetti, miten uutuutta käytetään. Monta painallusta (jopa 15!) ainetta käteen, huolellinen levitys, rentouttava päähieronta ja noin viiden minsan vaikutusaika. Ja tämän kanssa ei käytetä ollenkaan hoitoainetta – tuntuipa omituiselta, koska helposti takkuuntuvaan tukkaani tarvitaan yleensä kunnon plöräys hoitsikkaa. Seuraavana päivänä analysoin tukkaani: todella hyväkuntoisen tuntuinen, kevyt mutta ei ollenkaan sähköinen ja kuinka ollakaan, puhdas! Vähän kuin olisi juuri tullut kampaajalta.

Mietimme siskon kanssa, että tämä on loistava paitsi huonokuntoiselle tukalle, myös esimerkiksi paljon treenaavalle. Jos hiukset on pakko pestä joka päivä, on hyvä käyttää välillä vähemmän hiusta kuluttavaa pesua. Lisäksi tämä on kätevä esimerkiksi salilla, kun ei tarvita muita purkkeja tukanpesuun. Tätä kannattaa ilman muuta kokeilla, sillä vaikket tykkäisikään niin tämä ei rokota lompakkoa juurikaan, iso pullo taitaa maksaa kuutisen euroa.

Uhmaa taidenäyttelyssä

Olimme eilen kiertämässä Yayoi Kusaman In Infinity -näyttelyn HAM:ssa. Taapero oli myös mukana, mutta ihan koko kierrosta tuo ei jaksanut mukana viihtyä. Tai olisi toki jaksanut, jos olisi saanut mennä ja tulla ja koskea mielensä mukaan, mikä tietysti on taidenäyttelyssä erityisen kiellettyä. Kun avarassa näyttelytilassa oli pari kertaa raikunut kunnon uhmarääkäisy, Jaakko lähti lapsen kanssa vaivihkaa muualle ja me jäimme Erikan kanssa viellä tsekkaamaan loput näyttelystä.

kusama15

Tytöllä tuntuisi olevan parhaillaan menossa oikein syvä minä itse -kausi. Häntä ärsyttää selvästi suunnattomasti, jos joku rajoittaa hänen tekemisiään ja olemisiaan yhtään. Minulle henkkoht tämä kausi on aika raskas, sillä kiukuttelunsietokykyni on (ainakin vielä) aika olematon. Typy on ollut tähän asti niin lungi tapaus, että pinnani ei ole vielä hirveästi joutunut edes harjoittelemaan venymistä. Tällä kaudella taas on joutunut taistelemaan känkkäränkän kanssa läpi ihan jokaikisen vaipanvaihdon ja vaatteidenpukemisen. Ei ole ihan mitään kaikista helpointa, täytyy myöntää. Tytön edessä pyrin olemaan viilipytty, mutta sisällä kiehahtelee vähän väliä.

Sipeä on voinut aika hyvin roudailla mukana missä tahansa ja hänet on saanut tähän asti lepyteltyä tosi nopeasti harmituksen tultua. Nyt tyttö on kuitenkin selvästi oppinut katkeroitumaan kunnolla, jos häneltä evätään jotakin kivaa, eikä kiukkua enää niin vain tasoitella. Ei ainakaan silloin, kun kaikki välineet klementiineistä Teletappeihin eivät ole saatavilla. Näyttelyssä esimerkiksi Sipe sydämistyi aivan totaalisesti siitä, että lähdimme keltamustapallokuvioidusta peilihuoneesta, missä hän sai tovin temmeltää vapaasti. Aiemmin pelkästään syliin nappaaminen ja ympäriinsä kävely olisivat auttaneet sekunneissa – vaan ei enää. Nyt tyttö tuntuu muistavan kokemansa vääryydet vaikka ja kuinka kauan.

Onko langoilla muita (esi)uhmaisten ihmislasten hermostuneita vanhempia? Kommenttiboksiin saa purkaa tuntojaan! Muistakaamme, että tämäkin on vain vaihe.

kusama4 kusama6 kusama8 kusama9 kusama10 kusama11 kusama12 kusama13 kusama14 kusama22kusama16 kusama17 kusama18

kusama21kusama23

kusama20

Seuraa blogiani Facebookissa ja Bloglovinissa! Instagram ja Snapchat: irenenaakka

Leluja aikojen takaa

Kävimme viime viikonloppuna Harjavallassa ollessamme Emil Cedercreutzin museossa kiertämässä Harjavallan Maa- ja kotitalousnaiset ry:n 80-vuotisjuhlanäyttelyn Aarteita lasten vaatekaapeista ja lelulaatikoista. Mukana oli tuttuja leluja ja kuvia, sillä äitinikin on ollut mukana näyttelyn esineiden keräämisessä.

museo9museo5

Näyttely on aika vaikuttava ja nostalginen aikamatka menneisyyteen. Jaakko kiinnitti huomionsa prätkähiiriin, jotka olivat tuttuja hänen lapsuudestaan ja minä taas syynäsin vanhan kaverini näyttelyyn lainaamaa Barbie-taloa erilaisine Barbieineen ja niiden oheiskamoineen.

museo museo1

Itse en olisi ehkä edes kiinnittänyt huomiota prätkähiiriin. Leikin lapsena mieluiten Barbieilla. Jännä nähdä, mitkä lelut oma tyttömme valitsee leikkeihinsä. Tällä hetkellä parhaita näyttäisivät olevan musiikkikirjat, halittavat pehmolelut ja erilaiset yksinkertaiset lelukoneet kuten vanha kassakonelelu.

museo10 museo2

Näyttely esittelee lelujen lisäksi myös äitiyspakkauksen historiaa. Neljä museoista ja yksityishenkilöiltä kerättyä pakkausta kertovat äitiyspakkauksen kehityksestä. Museossa on näytillä pakkauksen 50-, 70- ja 80-luvulta sekä sama pakkaus, jonka mekin saimme viime vuonna.

museo3 museo4

Tuttuja naamoja: kuva Erikasta mummimme neuloma haalaripussukka yllään.

museo6 museo7 museo8Kävimme samalla pyörähtämässä museolla myös toisessa vaihtuvassa Taiteen harjalla -näyttelyssä. Museon pysyvät näyttelyt ovat todella vaikuttavia, suosittelen käymään katsomassa, jos Satakunnassa päin pyöritte! Museon vieressä on Cedercreutzin vuonna 1914 valmistunut taiteilijakoti, jonka pääsee kiertämään. Kodissa on upeita esineitä ja taidetta, jota taitelija aikoinaan keräsi kotiinsa. Myös Työn jälkeen -veistosnäyttely on hieno. Olen nähnyt sen monesti, mutten koskaan lakkaa ihmettelemästä, kuinka lahjakas kuvanveistäjä Cedercreutz oli.