Juttelin hiljattain erään tulevan kesän morsiamen kanssa häistä ja parisuhteesta. Sanoin, että olimme Jaakon kanssa juuri aiemmin puhuneet, että koemme molemmat parisuhteemme olleen onnellisimmillaan juuri häidemme aikaan. Morsian ihmetteli: ettekö nyt, kun teillä on ihana lapsi? Monet (lapsettomat) ehkä ajattelevat, että lapsi on aina pariskunnan onnen täyttymys ja vauvan synnyttyä onnellisuus vain lisääntyy eksponentiaalisesti.
Tietysti näin voi ollakin, mutta olen ymmärtänyt, että aika monien tutkimustenkin mukaan pariskunnat ovat vähiten onnellisiä vauvavuonna ja / tai pikkulapsiaikana. Itse koen, että lapsi on tuonut ehdottomasti elämääni syvimpiä onnen hetkiä. Jaksan edelleen ihmetellä, kuinka olemme yhdessä voineet luoda tyhjästä jotakin niin ihmeellisen ihanaa ja täydellistä kuin oma lapsemme. Varsinainen onnellisuus elämässä ja varsinkin parisuhteessa tarkoittaa minulle kuitenkin seesteisyyttä. Sellaista tasaista tyytyväisyyttä arkeen. Sellaista elämäni ei tunnetusti raskaus- ja vauva-aikana ollut: koin raskauden vaikeana ja sairastuin mieleltäni synnytyksen jälkeen.
Pikkulapsiaikanakaan elämää ei oikein voi kutsua tasaisen seesteiseksi. Elo on yhdenkin lapsen kanssa melkoista säätämistä varsinkin, kun molemmat vanhemmat ovat aika uraorientoituneita. Näin ruuhkavuosina tavallinen arki on tosi hektistä: jatkuvaa juoksemista paikasta toiseen, työaikojen ja -matkojen, hoitoon viemisten ja hoidosta hakujen sumplimista. Sellaista, että illan tullen kaatuu sohvalle ketarat ojossa ja aamulla härdelli alkaa alusta.
En vaihtaisi mitään pois (paitsi töistä pitäisi karsia) ja lapseni tuo jokaiseen päivään iloa ja vatsan pohjaa kipristävää onnea. Parisuhteemme koen silti olleen onnellisin silloin, kun kaikenlainen aikataulujen säätäminen, ruuhka ja kiire loisti poissaolollaan. Kun pystyimme keskittymään puhtaasti toisiimme sen lyhyen yhteisen ajan, joka meillä päivässä oli.
Joku voi kokea pikkulapsiajan tyystin erilaisena, mutta minä ajattelen näin. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että tämä kaikki on väliaikaista. Kaikki säätäminen vähenee koko ajan ja ennen kuin huomaammekaan, olemme taas kaksin ihan tarpeeksi. Jos olemme osanneet pelata korttimme oikein. En todellakaan kehota vain odottamaan – suhteen hoitamatta jättäminen on tuhoisaa. Kärsivällisyyttä pikkulapsiarjessa parisuhteeseen kuitenkin tarvitaan. Ja vaivannäköä: edes toisinaan on pakko ehtiä ja jaksaa etsiä sitä seesteistä onnea ja yhteistä, ruuhkatonta aikaa. Ja muistaa, miksi toiseen alun perin rakastui. Kannatella edes ajatusta siitä alun helposta elämästä mukana.
En osaisi kirjoittaa Miten selvitä yhdessä pikkulapsiajasta -opasta lähellekään niin hyvin kuin hupaisa kollegani Asikaine, joten käykää lukemassa hänen taannoinen postauksensa.
Ihanaa, kahdenkeskistä parisuhdeaikaa jokaiselle vanhemmalle tulevaan vuoteen!
Minua IG Storyssa seuraavat varmasti saivatkin yliannotuksen meidän Vierumäkiseikkailusta. Mummi ja pappa kurvasivat Harjavallasta lasta hoitamaan ja minä vein siis Jaakon yllärinä Vierumäelle sporttilomalle. Oli pakko sanoa hänelle, että tiedossa on urheilua ja golfia, jotta hän osaisi ottaa oikeat vaatteet ja mailat mukaan, joten kun lähdimme ajamaan Järvenpään suuntaan, hän jo tiesi minne ollaan menossa. Hän on ollut usein aiemminkin Vierumäellä, minä taas en koskaan.
Yllätyin tosi paljon siitä, mikä meillä Vierumäellä odotti. Kaverini ovat siellä käyneet treenailemassa ja rentoutumassa, mutta olen aina luullut, että siellä ollaan leirimeiningillä alkeellisesti mökeissä ja käydään suunnistamassa. Olin ihan ällikällä lyöty, kun tajusin millaisesta mestasta on kyse. Päätin Hangon retriittimme jälkeen viedä Jaakon hääpäivälahjana sporttilomalle ja onneksi saimme tämän toteutumaan.
Vierumäki tarjoaa valmiita parisuhdelomapakettejakin, mutta suunnitelin meidän aikataulut ihan itse. Jännitin vähän, kosahtaisivatko aikataulut, kun en oikein hahmottanut etäisyyksiä ja muuta, mutta kaikki meni tosi hyvin! Meidän aikataulu näytti tältä:
Lauantai:
15 – 15.45 Crosstraining (Kupla)
16 Check-in Vierumäki Resort Hotel, välipalaa
16.30-17.30 Golf sisäharjoittelu
17.45-19 Spa
20 Illallinen Valkjärvi Pop-up-ravintolassa
Sunnuntai:
10 Aamupala
11.15-12 SUP Fit & Balance
12.30 Vatsa-pakarajumppa
13.30 Pakkaaminen ja check-out
Crosstrainingistä oli hyvä aloittaa parisuhdesporttiloma, sillä kuvassa näkyvät harjoitukset tehtiin pareittain. Pahoittelin jo etukäteen Jakelle, että hän joutui tällaisen ramman pariksi (en voinut tehdä ollenkaan tuota kyynärpäänousua, koska selkäni on niin huonona taas). Saimme kuitenkin tehtyä treenin muuten hyvin ja lopulta Jaakko sai minustakin irti ihan viimeiset voimani. Hän on kilpailuhenkisin ihminen kenet tiedän ja hänen oli ihan pakko saada tehtyä viisi kierrosta puoleen tuntiin, koska ohjaaja sanoi, että se on paras tulos.
Crosstraining-treeni oli Kuplassa, missä on mm. juoksurata, yleisurheilulajeja, sählykentät, TRX Trainingia…
Ekan treenin jälkeen menimme kirjaitumaan hotelliin, joka oli siis ennen Scandic, mutta ihan hiljattain se myytiin ja se on nyt Vierumäki Resort Hotel. Alueella on muitakin majoitusvaihtoehtoja, mutta tämä hotelli lienee mukavuudenhaluiselle paras. Sieltä löytyy kaikki tarpeellinen: ihana Day Spa, saunoja, kuntosali, sporttibaari, keilahalli, yökerho ja ravintoloita.
Hotellista suuntasimme treenaamaan golfia sisäharjoittelualueelle. Samassa hallissa on myös tenniskenttiä. Kyseessä on siis vähän kuin range sisätiloissa eli siellä pystyy treenaamaan niin pitkää lyöntiä kuin lähipeliäkin.
Golfista kiirehdimme takaisin hotellille Day Spahan, mistä emme valitettavasti ennättäneet saada mitään ihanaa hoitoa, sillä olin varauksineni niin myöhään liikenteessä, mutta pääsimme omatoimispahan rentoilemaan ja tekemään kasvo- ja vartalohoidot itsellemme. Tässä kohdin aikataulussa oli vähän kiirettä ja jouduin pitkin hampain nousemaan ennen seitsemää lepotuolistani, mutta spa meni tosiaan tuona päivänä kello 19 kiinni. Alun perin olin suunnitellut, että menisimme vielä tässä kohdin kuntosalille, sitten spahan ja myöhemmin dinnerille, mutta nuo aukioloajat muuttivat suunnitelmia. Koska spahan oli ehdottomasti päästävä, siitä en olisi suostunut tinkimään. Ystäväni sanoi vielä ennen kuin lähdimme, että spa-tila on hänestä ihanampi kuin missään.
Altaita day spassa ei siis ole vaan tarkoitus olisi ottaa hierontaa tai muita hoitoja ja siirtyä sitten lepotuoleille nauttimaan juomia ja pikkupurtavaa. Meillä ei siis hoitoja ollut, mutta rentouduimme pitkään höyrysaunassa (rakastan höyrysaunoja!!) ja lueskelin lehtiä ihanilla lepotuoleilla. Saimme myös itse tehdä kasvo- ja vartalohoidot ja minua nauratti, kun mietin Jaakkoa läträämässä voiteiden ja seerumin kanssa. Hän ei siis käytä normaalisti mitään kosmetiikkaa paitsi huulirasvaa, kun on ihan pakko. Illallisella hän ihmetteli, kuinka hänen ihonsa on niin sileä 😀
Day Span pukuhuoneet ja suihkutilat ovat myös tosi kauniit.
Olisin oikeasti voinut olla tuolla koko illan.
Span jälkeen iho oli niin heleä, ettei olisi yhtään tehnyt mieli meikata, mutta oli aika lähteä dinnerille. Olin varannut ensin meille illallisen ensin hotellin ravintolasta, mutta Vierumäki halusi tarjota meille illallisen pop-up-ravintola Valkjärvessä, joka oli Country Clubilla vähän matkan päässä hotellista. Kyseessä oli todellakin pop-up-ravintola, joka oli valitettavasti viimeistä päivää auki, kun me siellä olimme, mutta toivottavasti pistävät sen pystyyn taas joskus myöhemmin! Ravintola oli loistava ja söimme ihan älyttömän hyvin. Söin pitkästä aikaa riistaa, kun sitä listalla oli. Jaakolle tuli riistapadastani kauhea annoskateus, vaikka hänenkin nieriänsä oli hyvää.
Jaakko odotti varmaankin eniten viikonlopulta sitä, että saamme nukkua aamulla pitkään. Vaikka ei meillä valittamista ole, lapsi heräilee vasta joskus kahdeksan maissa viikonloppuna, mutta Jaakko nukkuisi mielellään paljon pidempään. Heräilimmekin vasta kymmenen pintaan ja hipsimme aamupalalle. 11 maissa oli aika siirtyä uimahallille SUP Fit & Balance -tunnille. Meistä kumpikaan ole kokeillut SUPia, joten oli kiinnostavaa päästä testaamaan. Onneksi pääsimme, sillä aamupäivän ensimmäiselle ja ensin ainoalle tunnille emme enää mahtuneet. Onneksi päättivät järjestää heti perään toisen tunnin, jonne sitten pääsimme. Ja oli itse asiassa kivakin syödä rauhassa aamupala ja lähteä sitten vasta hallille.
Jaakolla tuntui ensin olevan vaikeuksia edes seisoa laudan päällä, mutta lopulta hän kokeili siinä jo päälläseisontaa! Menimme molemmat tunnille vähän ylimielisellä asenteella ja luulimme, että vain vähän lilluisimme lautojen päällä, mutta ohjaaja laittoi meidät kunnon tulikokeeseen. Kolmevarttisen jälkeen oli todellakin hiki ja oudot lihakset kipeinä. Haluan ehdottomasti päästä ensi kesänä suppailemaan ja sitä ennen olisi hauska treenailla sisätiloissa täällä pk-seudulla. Tuo on nimittäin ihan loistavaa keskivartalotreeniä, jota todella kipeästi kaipaisin.
Meillä oli ihan täydellinen viikonloppu! On niin tärkeää, että saa välillä viettää aikaa ihan kahdestaan. Aivan ehdottomasti lähdemme joskus Vierumäelle myös lapsen kanssa, sillä siellä on paljon aktiviteettejä myös pienille. Juttelimme myös, että olisi hauska lähteä myös kaveriporukalla, jolloin jokainen saisi valita yhden aktiviteetin. Erika valkkaisi ihan saletisti issikkaratsastuksen, jota sitäkin Vierumäellä voi harrastaa!
Juttelimme vielä sunnuntai-illalla, että vaikka (minulla) urheilu arjen kiireissä aina ensimmäisenä unohtuukin, pitäisi muistaa että kunnon sporttailun jälkeen tulee vain ihan paras olo.
Kolme vuotta sitten aurinkoisena syyskuisena lauantaina meidät vihittiin. Myöhemmin illalla vietettiin sellaisia bileitä, ettei paremmista väliä.
Näihin kolmeen vuoteen on todellakin mahtunut myötä- ja vastoinkäymisiä. Meille perheen perustaminen ei ollut niin helppoa. Oli vaikea raskaus ja vauvavuosi, tulivat ruuhkavuodet, jotka olivat rikkoa ison särön meihin.
Koskaan en luovuttaisi, sillä sinä olet se oikea – siitä ei ole koskaan ollut epäilystä. En kadu elämässäni mitään, koska kaikki sydänsurut, tuska, vastoinkäymiset, ilon hetket, pieneltä tuntuneet päätökset ja suuret mullistukset ovat kaikki tuoneet minut lähemmäs sinua. Ja vahvistaneet sitä tunnetta minussa, etten koskaan haluaisi olla ilman sinua.
Vielä seitsemän yhdessä vietetyn vuoden jälkeenkin sinä saat perhoset lepattaman vatsanpohjassani, melkein samalla tavalla kuin silloin, kun olin tulossa ensimmäistä kertaa sinua tapaamaan. Kun join ihan liian paljon viiniä Johannan kanssa, koska olin niin hermostunut. Sinä saat vieläkin minut hermostumaan, katsomaan sinua ihaillen, kun en et huomaa, meikkaamaan nopeasti, kun olet tulossa kotiin, pakahtumaan onnesta ja ilosta, kun kehut minua.
Sinä olet monesti kömpelö näyttämään tunteitasi, avaamaan sisintäsi ja valitsemaan oikeita sanoja. Välillä toivon, että olisit toisenlainen: romanttisempi ja avoimempi. Mutta lopulta en muuttaisi sinussa mitään, koska silloin et olisi se mies, jota vieläkin niin palavasti rakastan.
