Akut ladattu Haikossa

Kuten tässä on jo hehkutettukin, vietimme yhden yön Haikon kartanossa keväiseltä pressikierrokselta saamallani lahjakortilla. Reissu oli kyllä ihan kertakaikkisen ihana ja rentouttava. Olimme niin ansainneet sen! Mummolassakin kaikki meni hyvin ainakin siihen asti, kun piti mennä nukkumaan. Kummatkaan mummit eivät olleet saada tyttöä nukkumaan ja hän oli simahtanut vasta puolilta öin. Hän viihtyy hyvin isovanhempien kanssa ja he voivat helposti nukuttaa hänet päiväunille. Yöunille meno on selvästi se ongelmallisempi juttu. En ihmettele tätä yhtään, sillä olen itsekin huono nukkumaan, jos olosuhteet vähänkään muuttuvat. Isovanhemmat antoivat kuitenkin meidän nauttia olostamme eivätkä pukahtaneetkaan mitään nukkumaanmeno-ongelmista meille. Ja ihan hyvä niin, olisimme turhaan stressanneet asiaa, jolle emme olisi voineet yhtään mitään.

Haikkoon saavuttuamme suuntasimme heti kylpylään. Uusittu spa on todella upea ja jokainen elementti on selvästi harkittu tarkoin. Jaksoin ihastella kylpylän freesiä ilmettä, hienoa äänentoistoa ja valaistusta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kävimme kaikki eri altaat, saunat ja elämyssuihkun moneen kertaan läpi. Pääaltaan hierovat suihkut ovat ihan parhaita lievittämään lihasjumeja. Höyrysaunassa istuksimme vaikka kuinka kauan, samoin lämpimissä altaissa. Aromisauna oli tuoksuineen aivan ihana! Jaakko kävi myös muutaman kerran saunareissujen välissä kylmäaltaassa. Minua ei saa kylmään veteen kuin ehkä hyvin suurella summalla rahaa. Sen sijaan myhäilin porealtaassa istuksien, kuinka loistava paikka akkujen lataamisen kylpylä on – pitäisi käydä useammin! Pari tuntia siitä, kun karistimme kaupungin pölyt jaloistamme, loikoilin jo ihan rentoutuneena poreissa, aivan kuin en olisi sinä päivänä tehnytkään töitä. Oikea pikalataus!

Ainut mitä jäimme spasta kaipaamaan oli lämmin ulkoallas, missä istuskelu olisi tuntunut aika ihanalta koleassa alkutalven säässä. Olisin toivonut myös baaria kylpylän puolelle. Juomia voi tilata pukuhuoneiden toisella puolella olevasta baarista, mutta minusta baari voisi olla myös kylpylän puolella. Koska kylmät juomat maistuvat tietysti parhailta esimerkiksi porealtaan lämmössä!

Kävin itse myös hieronnassa ja Jaakko jäi siksi ajaksi kylpylään. Hän oli alkanut jutella porealtaassa vanhemman naisporukan kanssa ja kertoillut, mistä mihinkin saunaan pääsee ja missä kannattaa käydä. Naiset olivat ihmetelleet, miten elämyssuihku toimii. Jaakko oli sitten aivan pokalla naamalla kertonut, että se aktivoituu vasta kun on ensin käynyt kylmäaltaassa. Naiset olivat ilmeisesti uskoneet ja käyneet jääkylmässä altaassa ennen elämyssuihkun ottamista. Tarina kertoo muuten ehkä parhaalla mahdollisella tavalla Jaakon huumorintajusta… Elämyssuihku on siis suihku, joka aktivoituu päälle, kun sen alle menee seisomaan: suihkuelämykseen kuuluu veden lisäksi esimerkiksi ukkosenjyrinää ja musiikkia sekä erilaisia valoja. Oli muuten oikeasti aika hieno elämys!

haikossa6haikossa7haikossa8

Hieronnan jälkeen tilasimme vielä gin tonicit pukuhuoneiden viereisestä baarista. Ostimme toisen Napueen tehdyn GT:n ja toisen Bombayhin tehtynä ja vertailimme makuja. Palasimme kylpylästä huoneeseemme siemailemaan skumppaa ja valmistautumaan illalliselle. Kahdesta huoneesta yhdistetty iso imperial-huone jäi mieleeni keväiseltä vierailulta ja halusin ehdottomasti viettää yön juuri siinä huoneessa. Kartano ihastutti muutenkin vanhanaikaiselle eleganssillaan: jo tuloaula on upea marmoritakkoineen ja jylhine portaineen.

haikossa1haikossa3 haikossa4 haikossa5

Olimme varanneet pöydän kartanon ravintolasta, mistä tilasimme riistamenut ja siihen kuuluvat viinit. Kartanoillallinen oli muuten aika hieno kokemus, sillä se oli hyvällä tavalla tosi vanhanaikainen. Nykyään kun tulee käytyä trendikkäissä uusissa ravintoloissa, siksi tällainen vanhanaikainen valkoisten liinojen ja hopeatarjottimien kanssa illallistaminen oli vaihteeksi aika hienoa. Kartanon ravintola on iso sali, missä kiinnitin huomiota myös valaistukseen. Sali oli nimittäin illan hämärässäkin tosi valoisa, mikä tuntui erikoiselta, kun ravintoloissa syödään yleensä melkein pelkässä kynttilän valossa.

Söimme neljän ruokalajin menut, joten istuimme illallisella aika pitkään niitä näitä jutellen. Jossain vaiheessa aloimme puhua siitä, kuinka tyttö oli aiemmin päivällä isänsä kanssa leikkipuistossa ollessaan kiivennyt monta kertaa itse liukumäkeen ja liukunut alas ihan omin päin. Jaakko kaivoi puhelimen esiin ja näytti videota, jonka oli kuvannut tilanteesta. Siinä sitten ihmeteltiin videota katsellen, kuinka reipas ja rohkea meidän tyttö on. Sanoin, että jos olisin nähnyt joskus lapsettomina aikoina tulevaisuuteen, juuri tähän hetkeen, olisin tuhahdellut, kuinka älytöntä on katsella videota omasta lapsesta, kun viimein pääsee viettämään miehensä kanssa aikaa kahdestaan. Vieläpä kun katsoimme sitä samaa lasta ihan livenä vielä muutama tunti sitten. Pohdin, että ehkä lapsesta puhuminen kahdenkeskisellä illallisella olisi vasta sitten huolestuttavaa, jos jotain oleellista jäisi siksi puhumatta. Ei mitään oleellisempaa olekaan, Jaakko sanoi.

haikossa11haikossa10 haikossa12 haikossa13

Imperial-huoneen valtavalta terassilta on upea näkymä merelle. Kuinka hienoa tuossa olisi paistatella päivää kesällä!

haikossa14 haikossa15

Kylpyhuone oli remontoitu ajatuksella: kullanväriset yksityiskohdat ja marmori sekä suuret kultareunaiset peilit viehättivät. 

haikossa16 haikossa17haikossa2 haikossa18 haikossa19 haikossa20haikossa21 haikossa9 haikossa22 haikossa23haikossa27haikossa26 haikossa24 haikossa25

haikossavika

Kiitos Haikko mahtavasta minilomasta!

Ps. Oman lomansa Haikosta voi varata vaikka Booking.comista (mainoslinkki).

Parisuhdetta ei voi hoitaa liikaa

Torstainen Haikon-reissu oli just niin ihana kuin odottaa saattoi. Hotlasta ja muusta erikseen vielä myöhemmin, mutta halusin tulla nyt ensin kannustamaan muitakin varaamaan sitä kahdenkeskistä aikaa pikkulapsiarjen keskellä, jos se vain suinkin on mahdollista! Eikä tarvitse lähteä välttämättä hotellilomallekaan vaan käydä vaikka leffassa tai syömässä.

Pienten lasten vanhempien pitää ihan todella raivata kalenteriin parisuhdeaikaa, jos sellaista haluaa viettää. Ihan itsestään sitä ei taida ilmaantua. Olen huomannut, että ainakin meidän perheessämme vietetään aika helposti joko perheenkeskistä aikaa tai sitten omaa aikaa, jolloin toinen on lapsen kanssa ja toinen omissa menoissaan. Parisuhdeaika on jäänyt ihan todella retuperälle, vaikka allekirjoitan tietysti edelleen aivan täysin sen, että parisuhteen hyvinvointi on koko perheen kannalta kaikista tärkeintä.

Vaikka meillä onkin sujunut oikeinkin hyvin näin pariskuntana (olen arvellut yhdeksi syyksi sen, että murtovarkaat veivät Xboxin), ei parisuhdetta voi mitenkään hoitaa liikaa. Suhteen hoitaminen on ehkä klisee, mutta minusta se kannattaa ottaa vakavasti viimeistään lisääntymisen jälkeen. Kukaan tuskin voi väittää, etteikö suhde muuttuisi edes jonkin verran lapsen saamisen jälkeen.

Kun olen puhunut perheellisten ystävien kanssa parisuhdeajasta, monet sanovat, että on tärkeää viettää aikaa kaksin, jotta huomaa, että se tunne, miksi ylipäätään aikoinaan pariuduttiin, on tallella. Toisinaan vähän unohdettuna arjen tohinoissa, mutta tallella kuitenkin. Että vaikka se kahden hengen perhe on historiaa ja pienen ihmisen tarpeet pitää useimmiten laittaa kaiken muun edelle, on tärkeää edes joskus muistuttaa itselle, millaista olikaan olla ihan kaksin.

Meidän parisuhteeseemme on alusta alkaen kuulunut vahvasti yhdessä autossa istuminen. Olemme tavanneet työpaikalla, olleet siinä samassa työpaikassa koko suhteemme ajan ja kulkeneet yleensä työmatkat yhdessä Jaakon autolla. Muistan, kun syvässä babybluesissani nyyhkin vauvan syntymän jälkeen samaisen auton takapenkillä, että tästä eteenpäin joudun sitten istumaan täällä takana. Että kaikki on nyt aivan peruuttamattomasti muuttunut, tämä autolla liikkuminenkin. Tuon hormonihuuruisen episodin jälkeen ensimmäinen kerta kaksin autossa, minä pelkääjänpaikalla istuen, oli sekin tärkeä etappi 😀

Koska kaikki on sujunut leppoisasti sen jälkeen, kun itse pääsin elävien kirjoihin masennukseni jälkeen, olemme ottaneet aika rennosti parisuhteen hoitamisemme suhteen. Ajattelemme molemmat, että ehdimme taas olla kaksin niin paljon kuin sielu sietää, kun lapsi on isompi. Tiedostan kuitenkin, että tämä on vaarallinen ajatusmalli. Voi olla, että kun se aika sitten joskus koittaa, ei se kaksin oleminen tunnukaan enää hyvältä. On vaikeaa kuvitella, että juuri meille voisi käydä niin, mutta en haluaisi ottaa riskiä. Meidän kahdenkeskinen onnemme kun on luonnollisestikin juuri tämän nykyisen perhemallimme tärkein edellytys.

aw

Meidän eka reissu yhdessä, risteilijällä Tukholmaan alkukesästä 2011. Istuttiin tuntikausia laivan kannella ja juteltiin lonkeroiden äärellä. Näitä fiiliksiä on ihan kullanarvoista palauttaa mieleen!

Kysytäänkö teillä lupaa Hallitukselta?

Yksi juttu, jonka olen huomannut muuttuvan parisuhteessa lapsen saamisen myötä on omaan ajankäyttöön liittyvä keskustelu. Luonnollisesti. Kun ennen saattoi vapaammin sopia omia menojaan sen kummemmin puolisoa konsultoimatta, täytyy nyt jutella vähän tarkemmin kotona ennen kuin suostuu mihinkään illanistujaisiin tai muihin menoihin. Tämä on tietysti selvää: enhän voi sysätä lapsenhoitoa miehelle oman mielen mukaisesti ja olettaa, että hänelle sopii ennen kuin olen jutellut asiasta. Tästä olemme Jaakonkin kanssa yksimielisiä, mutta tapa, jolla aiheesta puhutaan, aiheuttaa meillä aika ajoin jos ei nyt itkua niin ainakin pahanlaatuista hampaiden kiristystä. Jaakolla on nimittäin tapana kysyä minulta lupaa, mitä en voi sietää. Olen huomannut, että muilla miehillä on tämä sama tyyli.

f474f4d0b05560e99205271ae49247e64eb785c8630384ed6ef04ca0f8858787

Tiedättehän? Mies sysää vastuun päätöksestä puolisolle. Seuraa kärjistetty ja täysin kuvitteellinen esimerkkitapaus: Kotona on kuukauden ikäinen koliikkivauva. Äiti on unettomuudesta zombina ja isää kysytään poikien kanssa Ruotsin-risteilylle viikonloppuna. Äiti haluaa, että isäkin voisi välillä nauttia elämästään ja viettää aikaa ystäviensä kanssa, mutta nyt olisi vähän huono hetki. Äiti toivoo, että isä ymmärtäisi (ihan itsekseen), että koliikki häviää ajan myötä ja kun äitikin saa vähän nukuttua, puolisoiden on jälleen aika tehdä omia juttujaan tahoillaan. Sen sijaan isä päättää (ehkä ajattelemattomuuttaan) kysyä risteilyreissuun lupaa äidiltä. Hän ei ehkä ymmärrä tämän viattoman kysymyksen olevan mitenkään big deal, koska ainahan äiti voi kertoa, mikäli reissu tuntuu hänen mielestään siinä elämäntilanteessa kohtuuttomalta. Äitiä sen sijaan harmittaa, koska hän näkee kieltävä vastauksensa tekevän hänestä nipottavan pirttihirmun. Seuraa katkera muka-suostumus no mee sitten, mutta en mä kyllä jaksais olla tän itkevän vauvan kanssa yksin kotona koko viikonloppua sun työviikon jälkeen. Jonka jälkeen isä alkaa marttyyriksi ja sanoo kavereilleen, ettei saanut lupaa puolisoltaan.

Frendien Monican sanoin: En haluaisi sanoa, ettet voi mennä, joten voisitko vain tajuta sen itse.

Korjatkaa minua kaikin mokomin, jos olen väärässä, mutta minusta tämä lupien kysely on selvästi miesten juttu. Vielä oikein extrahihanpalamiset koen, jos mies kutsuu puolisoaan samassa yhteydessä esimerkiksi hallitukseksi. Ylipäätään koko keskusteluilmapiiri kyseisen aiheen tiimoilta antaa vahvasti olettaa, että hallintomuoto kodeissa on täysin autoritäärinen: nainen päättää omista ja miehensä menoista. Ja että naiset ovat pahiksia, jotka eivät aina myönnä anottua lupaa.

Olen sitä mieltä, että mies joka olettaa näin, on käsittänyt kaiken aivan väärin. Todellisuudessa naiset kyselevät samoja lupia varsinaisesti lupia kysymättä. Veikkaanpa myös, ettei monikaan nainen haluaisi, että häneltä kysytään lupaa omiin menoihin. Seuraa tilanne omasta elämästäni pari päivää sitten: äiti oli juuri aloittanut työt hoitovapaan jälkeen ja kaikenlaisten uusien asioiden opettelu väsyttivät häntä kovasti. Isällä oli kaksi iltamenoa putkeen ja hän kyseli äidiltä mahdollisuutta vielä kolmanteen, joka sijoittuisi työviikon lopulle, jolloin äiti ainakin olisi aivan poikki. Äitiä ärsytti, koska hänet asetettiin jälleen tilanteeseen, jossa hänen pitäisi olla se bad cop, joka kieltää puolisoltaan kaiken hauskan tai sitten olla se rento vaimo, niellä kohtalonsa ja sinnitellä koko arkiviikko lähestulkoon työssä käyvänä yksinhuoltajana. Seurasi katkera muka-suostumus no mee sitten, mutta oon kyllä tosi väsynyt työviikon jälkeen. Jonka jälkeen isä alkoi marttyyriksi ja sanoi, ettei sitten mene. Lisäksi alkoi kiistely siitä, miksi täytyy kysellä lupia kun tietää, että toiselle tulee kurja olo, kun joutuu päättämään toisen puolesta ja jos valitsee toisen, tulee huono omatunto ja jos valitsee toisen, joutuu sittenkin kärsimään. Isä oli sitä mieltä, että menoista täytyy keskustella ja äiti oli tietysti samaa mieltä, mutta hänestä suora luvan kysyminen ei ole oikea tapa keskustella.

Aloin miettiä, miten olisin toiminut itse samassa tilanteessa. Jos perjantaina olisi ollut meno, johon haluaisin ehdottomasti osallistua, olisin pyyhkinyt kalenterin muilta osin, sanonut tästä puolisolle ja kertonut, että perjantaina olisi sellainen tosi kiva juttu, johon haluaisin osallistua. Olisin siis ensin itse tehnyt ajatustyön: mitä on kohtuullista pyytää kumppanilta, valinnut sitten sen kaikista tärkeimmän menon taikka kaksi ja esittänyt vasta tämän suunnitelman puolisolle. Lupia kyselemättä, mutta sellaiseen sävyyn, että toinen voi tietysti esittää vastalauseen, jos on tarvetta. Olen tietysti vähän jäävi sanomaan, mutta minusta tämä on oikea tapa.

Mitä mieltä te olette? Oletteko itse hermostuneet tällaisesta lupien kyselemisistä? Onko se enemmän miesten juttu vai tekevätkö naisetkin sitä? Miten teillä keskustellaan omista menoista?