Jestas, mitä tunteiden vuoristorataa tämä aika aiheuttaa. Välillä itkeskelen yksinäisyyttäni ja välillä olo tuntuu yllättävän normaalilta, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Toissapäivänä iltakävelyllä auringonlasku näytti kaikkine punaisen sävyineen niin kauniilta, että kaikki huolet tuntuivat häviävän ainakin lenkin ajaksi.
Kira Kosonen haastatteli hiljattain blogissaan terapeuttia, joka sanoi aika osuvasti: ”Karanteeniolot alleviivaavat sitä tilaa, jossa olet nyt.” Yksin elävä huomaa näissä oloissa tietysti parhaiten yksinäisyytensä ja esimerkiksi ydinperheessä elävä kenties rauhan ja oman ajan kaipuunsa.
Minusta on ollut myös aika kiinnostavaa huomata, millaisia uusia tapoja ja piirteitä tutuistakin ihmisistä kumpuaa tilanteessa, jossa emme ole olleet koskaan ennen. Jotkut puolustavat terveyttään jopa eläimellisellä raivolla ja paheksuvat toisten valintoja kaiket päivät. Kun valittelin terapeutilleni läheisyydenkaipuutani, hän kaivoi esiin Maslow’n tarvehierarkian. Jokaisella korostuvat siitä näinä aikoina vähän eri asiat. Minulla on selvästi aktivoitunut rakkauden ja yhteenkuuluvuuden tarve.
Olen pystynyt tekemään vähät työni ihan hyvin, vaikka lapsi onkin kaikki arkipäivät vastuullani. Tulee mukavasti taukoja, kun välillä pitää irtautua Afrikan tähteen. Toisaalta välillä työt pitää saada tehtyä tiukalla aikataululla ja silloin vähän säälittää lautapeliään yksin pelaava lapsi. Toisaalta lapsen kokeman tylsyydenkin voi ottaa ihan positiivisena juttuna. Kaikki asiantuntijathan muistuttavat, että on tosi tärkeää, että lapsilla on välillä tylsää. Tavallisessa arjessamme lapsi harvemmin valittaa tylsyyttään, mutta nyt hän tekee sitä vähän väliä.
Eilen pinna oli vähän kireällä. Lapsi oli sanonut isälleen myöhemmin, että äitillä oli vähän kiukkupäivä. Yksi parhaista keinoista välttää kiukkupäiviä on pitää odotukset todella matalalla. Itselläni tämä vielä onnistuu, sillä voin tehdä työni yleensä aika verkkaisesti ja jatkaa tarvittaessa illalla, kun lapsi on isällään. Ymmärrän, että monien pitäisi saada työnsä ihan normaaleilla aikatauluilla ja tällä hetkellä se saattaa olla todellisen tuskan takana.
Terveystalo listasi hyviä keinoja järjissä pysymiseen etätöissä lasten kanssa. Siinä oli aika hyviä psykologin laatimia pointteja ja jaan koko listan tässä teille. Tuo lapselle positiivisen huomion antaminen on erityisen tärkeä vinkki, jonka yritän nyt itsekin muistaa, kun lapsi hakee huomiota mitä erikoisemmilla tavoilla.
Höllää kriteerejäsi
Jos kotona tehdään samaan aikaan etätöitä, opiskellaan ja leikitetään taaperoa, ei kannata ahdistua lavuaarissa lojuvista astioista tai lattian peittävästä lelumerestä. Ruokaa on laitettava ja työt ja opiskelut hoidettava, älä ota stressiä mistään muusta. Täydellisyyden tavoittelussa tekee helposti hallaa itselleen ja muille. Älä yritä väkisin mahduttaa kaikkia normaaliarjen askareita poikkeusoloihin. Voisitko arjen ollessa tavallista kuormittavampaa joustaa joistakin rutiineista, kuten sänkyjen petaamisesta tai tavoitteellisesta treenaamisesta? Anna itsellesi armoa, vaikka lasten ruutuajat ylittyisivät tai sortuisit heikolla hetkellä tiuskimaan puolisolle. Tärkeintä on puhua avoimesti ja varmistaa, että kaikilla on kotona hyvä olla. Kiireettömät hetket ovat tärkeitä kaikkien palautumisen kannalta: yhteinen aika ja aito läsnäolo on valtavan tärkeä viesti siitä, että tästä selvitään kyllä.
Luo päivärytmi ja optimoi
Lapset voivat reagoida rutiinien muutoksiin taantumalla tai levottomuudella. Aikuisen mielestä huono käytös voi olla lapsen tapa kommunikoida uuden tilanteen herättämää turvattomuutta. Uuteen arkeen kannattaakin luoda rutiineja ja jonkinlainen päiväjärjestys, vaikka samalla asioihin kannattaa suhtautua nyt tavallista joustavammin. Lapset käyttäytyvät paremmin ja perhe-elämä rauhoittuu, kun päivässä pidetään tietyistä turvallisista rutiineista kiinni. Suunnittele kauppareissut huolellisesti ja tee ruokaa kerralla suurempi määrä. Yritä varata päiviin myös tilaa happihyppelylle ulkona, se virkistää kaikkia.
Anna lapselle huomiota
Lapselle annettu huomio rauhoittaa kotona olemista. Tarvittaessa lapset hakevat huomiota kielteisillä tavoilla, mikä voi tehdä vanhemman etätyöstä rauhatonta. Pyri huomaamaan hyvä: kiitä ja kehu. Älä aliarvioi työkavereiden empatiakykyä – moni varmasti ymmärtää, että etäpalaverin taustalta voi nyt kuulua lasten nahistelua tai tv:ssä pauhaavat piirretyt.
Anna toiselle tukea
Jotta arki rullaa poikkeusoloissakin, tulee jokaisen hoitaa oma osuutensa. Keskustelkaa, miten työt jaetaan, jotta ne eivät jää yhden ihmisen harteille. Ruoanlaittoon voi valjastaa koko perheen ja pienetkin lapset osaavat siivota omat lelunsa päivän päätteeksi paikoilleen. Vanhemmat voivat mahdollisuuksien mukaan sopia antavansa toisilleen myös omaa aikaa vaikka iltalenkin muodossa.
Pidä huolta omasta jaksamisestasi
Itsestä huolehtiminen ei ole itsekkyyttä, vaan sillä tavoin varmistat, että jaksat pitää toisista huolta ja huolehtia arjen velvoitteista. Pyri viranomaisohjeiden puitteissa pitämään kiinni asioista, jotka tavallisestikin tukevat jaksamistasi. Juttele ihmisille, joihin luotat. Vaali henkistä läheisyyttä, vaikka vältätkin fyysistä läheisyyttä perheen ulkopuolisiin. Pidä yhteyttä ystäviin ja läheisiin etäyhteyksin.
Ahdistuksen ja pahan olon kanssa ei kannata jäädä yksin. Jos omaa lähipiiriä ei halua kuormittaa ahdistavilla ajatuksilla, voi turvautua ulkopuoliseen apuun. Mielenterveyden ammattilaisten kanssa puhuminen auttaa: joskus jopa yksi kerta riittää helpottamaan oloa. Erilaiset etäpalvelut, kuten puhelimella tai tietokoneella toimivat chat- ja videovastaanotot ovat nyt hyvä keino päästä avun piiriin.
Voimia!
Lue myös
