Lastenvaatteiden ja -tavaroiden säilytys meidän perheessä

Olen konmarittajan vastakohta ja siten ehkä epäkiinnostava säilytysvinkkien antaja, mutta täältä pesee siitäkin huolimatta. Menen nimittäin monissa kodin organisoimiseen liittyvissä hommissa siitä, mistä aita on matalin – ehkä siellä ruutujen takana on tähän tyyliin samastuvia?

Kiinnitin kerran Facebook-feedissäni huomiota erääseen päivitykseen, jossa valiteltiin lapsiperheen pyykkirumbasta: ainaisesta pyykkäämisestä, pyykkien viikkaamisesta ja lajittelusta.

En aivan osannut samastua tähän tuskaan. Toki meidän perheen pyykkäämisiä helpottaa tietysti jo se, että lapsia on vain yksi. Mutta eritoten siihen vaikuttaa se, etten ota siitä kovasti stressiä.

Meillä kaikki käyttövaatteet säilytetään siinä kerroksessa, missä on kodinhoitohuone pyykkitorneineen. Jos joskus muutamme toiseen kaksikerroksiseen taloon, tämä on ehdoton vaatimukseni: vaatteita on voitava säilyttää samassa kerroksessa kuin missä ne pestään. Jos joutuisin kuljettamaan vaatteita kerroksien välillä, tätä kuljettamista ei tapahtuisi.

Niinpä siis talomme alakerran ainut makuuhuone on pyhitetty vaatehuoneeksi. En edes harkinnut vaatekaappeja yläkerran makkareihin, vaikka ne kuuluivat talopakettiin. Vaatehuoneessa säilytetään kaikki minun ja Jaakon vaatteet.

Lapsen vaatesäilytys sen sijaan on vähän erikoisempi. Käyttövaatteet säilytetään nimittäin koreissa kodinhoitohuoneessa. Harvemmin käytössä olevat vaatteet taas löytyvät Ikean isosta Hemnes-lipastosta tytön huoneesta.

Yleensä pesen lapsen vaatteet väreittäin kerralla ja huiskin ne sitten omiin laareihinsa kodinhoitohuoneessa: yläosat yhteen, housut toiseen ja alusvaatteet sekä sukat kolmanteen. Ei kummempia viikkaamisia eikä ainakaan mitään silittämisiä! Saatan joskus höyryttää lapsen juhlavaatteet, mutta silitysrautaa en harrasta. Noista laatikoista saa sitten helposti kaiveltua sopivat vaatteet aamulla.

Eteisessä meillä on Granitista ostettu säilytyslaatikko, jonne jemmaan ulkovaatteita, joita ei käytetä joka päivä. Joka päivä käytössä olevat vaatteet yleensä lojuvat näppärästi tuon laatikon päällä.

Ikean Stockholm-kaappi pelasti lapsenhuoneen lelusäilytysongelman. Kaappi vetää ihan tuhottomasti kamaa sisäänsä. Yritin etsiä kaappia pitkään käytettynä (koottuna!) ja kerran se oli Face-kirpparilla ihan hyppysissä, mutta ehti mennä toiselle ostajalla. Lopulta kävin hakemassa sen Ikeasta ja Jaakko kursi sen kokoon. Lapsi muuten sanoo, että iskä teki kaapin. Yhtenä päivänä hän kysyi, missä hänen palikkalelunsa ovat ja sanoin, että kaapissa huoneessasi. Hän kysyi: Ai iskän tekemässä? 😀 Nykyajan lapsen ajatuksia.

Olen sijoitellut kaappiin sekalaisia säilytyskoreja ja -laatikoita, joissa sitten säilytetään palikoita, palapelejä, kyniä ja muita lapsen kamoja. Järkevintä tietysti olisi, että säilytyslaatikot olisivat läpinäkyviä, jotta näkisi heti kaapin avattuaan, mitä missäkin on.

Sängyn alapuoli meillä on tietysti myös käytetty kokonaan säilytykseen. Sieltä löytyy isompi säilytysarkku, Lego-kori ja pari kannellista Ideakorun laatikkoa, joissa säilytytän muun muassa piirustuksia ja muuta lapsen taidetta.

Miten säilytät lapsen vaatteita ja leluja? Viikkaatko vaatteet säntillisesti kaappiin tai peräti silität kaikki vaatteet? Vai oletko vaatehuollon suhteen boheemimpi?

Kirppislöytöjä ja kotipäiviä

Yksi lapsiperhearjen kurjimmista puolista on ehdottomasti sairastelut, jotka pakottavat koko perheen pitkäksi ajaksi pois pelistä. Juuri kun parannuin viikkotolkulla kestäneestä flunssasta (se taisi muuten ollan adenovirus eikä influenssa) tuli lapselle vatsapöpö, jota nyt parannellaan edelleen.

Vaatii aikamoista kikkailua vanhempien töiden suhteen, jotta kotipäivät onnistuvat. Onneksi omat työni ovat melko hyvin järjesteltävissä – Jaakolla taas on sellaisia töitä, ettei hän oikein voi olla pois, vaikka olisi itse pää pöntössä. Tänäänkin kuitenkin teemme iltapäivällä läpsystä vaihdon ja sitten illalla varmaan taas toisen.

Onneksi olemme kuitenkin tähän asti olleet melko terveinä. Juuri luin kauhulla Hannan kertomusta heidän kolmilapsisen perheen norosta. Huh, miten tuollaisesta edes selviää pää edes jotenkuten kasassa? Joudun aina koputtamaan puuta, kun sanon tämän, mutta minulla ei ole koskaan ollut noroa eikä oikeastaan mitään pahempaa vatsatautia.

Ehdin tehdä mummilassa perinteisen kirppiskierroksen ennen kuin lapsi kipeytyi pahasti. Porin Patakirppis on kyllä yksi parhaista – lähinnä koska se on niin valtaisa, että sieltä tekee takuulla löytöjä. Aarteenetsintä on kyllä paras tapa tyhjentää pää vellovista ajatuksista – todella meditatiivista.

Nappasin mukaan muun muassa tämän Lindexin bambipaidan. Tiedättehän, etten voi vastustaa söpöjä eläinkuoseja ja korvayksityiskohtia. Tässä korvat ovat olkapäillä ja paidan takaosassa vielä häntäkuvio.

Kotihäpeä piinaa minuakin

Olen kärsinyt kotihäpeästä niin kauan kuin muistan. Meillä oli lapsuudenkodissa paljon tavaraa joka paikassa eikä siellä siksi näyttänyt koskaan kauhean siistiltä. En ole edelleenkään mikään minimalisti, joten kodillamme on tapana räjähtää, jos en ole jatkuvasti panemassa tavaroita paikoilleen. Tämän lisäksi en useinkaan jaksa tai viitsi järjestellä. Haluan tehdä vapaalla ajallani yleensä jotakin aivan muuta kuin siivota.

Tämä aihe tuli mieleeni, kun Maria Veitola puhui siitä Vappu ja Marja Livessä. Marja Hintikka mainitsi asiasta myös Facebook-sivuillaan ja linkkasi postauksen yhteyteen Meidän Perhe -lehden jutun, siitä kuinka häpeä kodin sotkusta estää monia kutsumasta vieraita. Jutussa ammattijärjestäjä Ilana Aalto sanoo, ettei häpeä liity pohjimmiltaan sotkuun, vaan siihen kelpaako sellaisena kuin on.

Jutussa sanoataan, että kulttuurissamme kodin siisteys on eräänlainen kunnollisen ihmisen mittapuu ja moni luulee olevansa ainoa, jonka kodissa on kaaos. Aalto muistuttaa, että tämä on harha, sillä vierailemme usein siisteissä kodeissa. Kenties siksi, että ne kodit on siivottu ennen vierailuamme! Onhan meilläkin yleensä oikeinkin siistiä, kun saamme vieraita. Tietysti on olemassa myös monicagellereitä, jotka pitävät kotinsa aina siistinä, ihan itseään varten.

Puhumattakaan siitä, millaisen kuvan some antaa! Somessa kaikilla on täydelliset kodit! Meilläkin! Meidän 99 prosenttia ajasta totaalikaaoksessa oleva kotimme on esitelty kahdessa sisustuslehdessä, lukuisissa blogipostauksissa ja Instagram-kuvissa – ilman niitä sotkuja tietenkin.

Todellisuudessa vaatehuoneessamme on IKUISUUSKASA. Epämääräinen kasa vaatteita ja tavaroita, jotka odottavat kierrätykseen päätymistä. Työpöytäni suhteen olen antanut jo periksi ja siirtynyt läppärin kanssa sohvalle. Olohuoneen daybed on päästä päähän täynnä pyykkejä, leluja ja kasseja, joiden sisältöä kukaan ei tiedä.

Kasoja, kasoja ja kasoja. Tältä meillä näyttää oikeasti.

Toivoisin jompaa kumpaa ominaisuutta: sitä, että nauttisin järjestyksen pitämisestä tai sitten sitä, etten välittäisi sotkusta. Se, etten jaksa pitää järjestystä ja se, että sotku ahdistaa minua, on sen sijaan aika paha yhdistelmä.

Huomaan itsekin uskovani tuohon perinteiseen ennakkoluuloon sotkuisen kodin asukkaasta. Yhdistän kodin järjestyksen sellaiseen yleiseen elämänhallintaan. Että jos koti on kunnossa, ei kärsi kaaoksesta millään muullakaan elämän osa-alueella. Kalenteri on reilassa, on tasapaino työn, perheen ja vapaa-ajan välillä, ja elämä on ylipäätään organisoitu. Kun koti on kuin pommin jäljiltä, ajattelen että sen kodin asukas on vain ihan pommi itsekin. Tai oikeastaan en edes tiedä, ajattelenko niin kenestäkään muusta kuin itsestäni.

Olen ankara itseäni kohtaan ja minun on vaikea hyväksyä heikkouksiani. Minulla on myös taipumusta voimakkaaseen häpeän tuntemiseen. Ei siis mikään ihme, etten siedä olematonta järjestyksenpitotaitoani ja sotkuinen koti hävettää minua.

Päätin kuitenkin vastaisuudessa pyrkiä hyväksymään itseni sellaisena kuin olen ja kotimme sellaisena kuin se on. Hyväksyminen vie huomattavasti vähemmän voimia kuin se, että yrittäisin väkisin olla toisenlainen ihminen. Minusta ei tule himosiivoavaa minimalistia, vaikka kuinka yrittäisin. Meillä vierailevat saavat siis niin ikään hyväksyä tämän ja sietää sotkumme.

Ollaan armollisempia itsellemme ja kodeillemme! Ollaan KOTIPOSITIIVISIA! Kaikki kodit ovat ihania sellaisina kuin ne milloinkin sattuvat olemaan.