Mistä tietää, että äiti rakastaa? Haastattelussa kolmevuotias

Bongasin tämän haastattelupohjan Facebookissa ja piti heti testata sitä kolmevuotiaamme kanssa. Aivan autenttisia vastauksia nämä eivät ole, sillä tyttö vastaa aina melkein kaikkeen ensin en tiedä, ennen kuin vähän kaivelen. Mutta nämä ovat siis sen perus en tiedä -vastauksen jälkeen ensimmäiset vastaukset 😀 Äidin kommentteja hakasuluissa.

1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle?
Että minä syön aina omenaa.

2. Mikä tekee äitisi onnelliseksi?
Pussaus.

3. Mikä tekee surulliseksi?
Huutaminen.

4. Miten äiti saa sinut nauramaan?
No kutimisella.

5. Millainen äitisi oli lapsena?
Halloween.

[Tämä oli hyvin mystinen vastaus. Lapsi on aivan hurahtanut Halloweeniin, bongaa kaikki Halloween-koristeet ja kurpitsat kaupoista ja haluaa katsoa Netflixistä sarjaa, joka liittyy Halloweeniin.]

6. Kuinka vanha äitisi on?
Pitkä.

7. Kuinka pitkä äitisi on?
Iso.

8. Mikä on äitisi lempipuuhaa?
Siivoaminen.

9. Mitä äitisi tekee, kun et ole itse paikalla?
Mä en vastaa.

10. Jos äidistäsi tulisi kuuluisa, niin miksiköhän?
No kun sä et tule.

11. Missä äitisi on tosi hyvä?
Siivoamisessa.

[Nämä siivousvastaukset ovat hyvin erikoisia, minähän kun tunnetusti en ole niin kova siivoamaan. No, onneksi ainakin lapseni arvostaa kodinhoitotaitojani.]

12. Missä äitisi ei ole kovin hyvä lainkaan?
Kun sitten sä et tulekaan mun luokse.

13. Mitä äitisi tekee työkseen?
Töitä. [Mitä töitä, kysyn] Siivoamista.

[Näin hän on vastannut ennenkin, kun häneltä on kysytty, mitä äiti tekee työkseen. Isänsä on kuulemma rakennusmies. Hänestä itsestään tulee tankkaaja.]

14. Mikä on äitisi lempiruokaa?
Paha pizza.

15. Miksi olet ylpeä äidistäsi?
No kun minä olen J:n [hänen paras ystävänsä] kanssa Hoplopissa.

16. Jos äitisi olisi joku sarjakuvahahmo, kuka hän olisi?
Kuvaaja.

17. Mitä sinä ja äitisi teette yhdessä?
Leikitään.

18. Mitä samaa on sinussa ja äidissäsi?
Yskiminen.

[Olimme molemmat samaan aikaan kipeinä.]

19. Mitä eroa teissä on?
Mullan kaataminen.

[Oletan, että tarkoittaa hänen itsensä mieltymystä kaivella multaa ruukuista ja levitellä sitä ympäriinsä. Ja sitä, ettei äiti kauheasti arvosta tätä harrastusta.]

20. Mistä tiedät, että äitisi rakastaa sinua?
No kun äiti sanoo.

21. Mikä on äitisi lempipaikka?
Museo.

[Tämä oli hieno lopetus.]

Miten kasvattaa lapsesta taitava rahankäyttäjä – varsinkin kun ei ole sitä itse?

Olette varmasti huomanneet, ettei rahajuttuja enää julkaista vain talouslehdissä, vaan sijoitusvinkkejä tarjoillaan meille taviksillekin. Myös naiset ja raha yhdistetään toisiinsa aiempaa selvästi enemmän. Me Naisissakin on joka viikko rahaan ja sijoittamiseen liittyviä juttuja ja kolumneja. Käsillä on suorastaan buumi, jonka myötä olen itsekin innostunut rahasta ja pohtinut paljonkin, miten voisin käyttää sitä järkevämmin. Joka toinen päivä päätän alkaa kunnon boss-rahamuijaksi, mutta kun on aina ollut taloutensa suhteen aika leväperäinen, on vaikea tehdä muutos.

KUVA UNSPLASH.COM

Isäni oli kova sijoittaja, muttei saanut minua aikoinaan kiinnostumaan säästämisestä tai sijoittamisesta. Hän jaksoi muistuttaa opintolainoja tuhlailevaa nuorta Ireneä jatkuvasti: elät yli varojesi. Jos jotain kadun, niin sitä etten oppinut koskaan taitavaksi rahankäyttäjäksi. Ei kiinnostanut vähääkään. Olin todella naiivi ja elin hetkessä. Uusi rätti ketjukaupasta kiinnosti paljon enemmän kuin säästäminen johonkin hamaan tulevaisuuteen.

Se onkin ehkä haastavinta, opetat noille nulikoille sitten mitä tahansa. Vanha ja viisas: Älä hyvän tähdet ota aurinkoa! Nuori ja naiivi: Ketä kiinnostaa, miltä joskus mummona näyttää tai kuoleeko syöpään.

Kun on nuori ja elämä vasta edessä, tuntuu ihan ajanhukalta ja tylsältä miettiä, miten valinnat vaikuttavat elämään joskus kymmenien vuosien päästä.

Olen miettinyt viime aikoina paljonkin, kuinka opettaa lapselle asioita, joita ei itsekään oikein osaa. Toivoisin syvästi, että lapsestani tulisi parempi rahankäyttäjä kuin minusta. Se helpottaisi hänen elämäänsä huomattavasti. En aio kopioida isäni pelottelevaa ja paasaavaa talouskasvatustyyliä. Paras keino on eittämättä näyttää hyvää esimerkkiä ja antaa lapselle rahavastuuta pienestä pitäen.

Tässä kohdin tullaankin aika monimutkaisen aiheen ympärille. Kannattaako lapsen nimissä sijoittaa?  Me säästämme lapsen tilille, mutta koska korkoa korolle, tuo raha kannattaisi laittaa poikimaan.

Haastattelin kesällä rahaguru Julia Thurénia aiheesta. Lapselle ilman muuta kannattaa sijoittaa, mutta samalla on oltava hyvin huolellinen, että lapsi oppii vastuullista rahankäyttöä. Mahdollisen muhkean sijoituspotin ojentaminen teini-ikäiselle voi tietää kauaskantoisia hankaluuksia. Rahaa ei tietenkään saisi pitää itsestään selvyytenä ja sen eteen on opittava tekemään töitä. Julialla on aiheesta älyttömän hyvää pohdintaa jutun lisäksi blogissaan.

Lupasin Julialle jo kesällä, että avaan sen arvo-osuustilin nyt ainakin itselleni. Oman osakeyhtiön perustaminen on aiheuttanut tälle boheemille humanistille kuitenkin sen verran harmaita hiuksia, että ehkä opettelen nyt ensin tämän ja perehdyn niihin osakkeisiin sitten hetken päästä.

Miten te opetatte lapselle rahankäyttöä? Sijoitatteko tai säästättekö lapselle?

Kesän kohokohtia: symppis Minifarmi

Kerroinkin teille jo vuosi sitten sympaattisesta kotieläinpiha Minifarmista Kuullaalla (Ulvilassa). Meillä on ollut koko kesän toiveissa vierailla samassa paikassa, mutta vasta nyt kesän käännyttyä jo elokuuhun, ennätimme hurauttamaan puolen tunnin ajomatkan Harjavallasta Kullaalle. Paikka oli, jos mahdollista, vieläkin ihanampi nyt! Siellä oli uusia eläimiä ja tilan isäntä ja emäntä kertoilivat niistä paljon. Käymme usein myös pääkaupunkiseudun eläintiloilla, mutta tämä on intiimiydessään paljon mukavampi paikka.

Ehdoton suosikkimme oli villisika, joka oli tullut tilalle toiselta tilalta, joka kasvattaa villisikoja lihaksi. Minifarmilla possua ei lihoiksi panna ja hyvä niin: se käyttäytyi aivan kuin koira. Erika innostui kokeilemaan sen karheaakin karheampaa turkkia ja se kellahti saman tien kumoon kuin koiraystävämme ja sulki silmänsä rapsuttelujen nautinnosta. Sama sika oli kuulemma vielä vähän aikaa sitten kulkenut ihmistä peläten pitkin seiniä. Ja siinä se nyt makoili silmät suljettuina meidän siliteltävänä.

Tilan hauskimpiin hahmoihin kuuluu edelleen myös Vilma-labbis. Kun pysäköimme pihaan ja avasin auton oven, tunsin heti jonkun tuuppivan nenällään reittäni. Vanha kamumme Vilmahan se siinä 🙂 Erikoisuutena tilalle oli tullut neljä kummitussirkkaa! Ne näyttävät ihan huojuvilta lehdiltä ja oli hienoa päästä tutustumaan niihin ihan läheltä, kun tilan isäntä tuli esittelemään niitä meille.

MiniFarmilla kannattaa ehdottomasti käydä, kun haluaa tutustuttaa lapset maatilan eläimiin. Minusta on kiva nähdä kun tyttö haluaa ihan pelotta rapsutella niin hevosta kuin possujakin. En tiedä, mistä omat pelkoni ovat peräisin, mutta minua ei saa hevosen lähelle ja vähän jopa jännitin villisian silittämistä. Tyttö ainakin tottuu tätä menoa moniin eläimiin 🙂

Sisäänpääsymaksu Minifarmille on seitsemän euroa ja alle 2-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi. Se on avoinna keskiviikosta sunnuntaihin kello 11-17. Osoite on: Järventaustantie 582, 29340 Ulvila.

 

Ulpu-heppa on tullut tilalle huonoista oloista ja se on edelleen lihotuskuurilla 🙁