KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: POWERPARK
Listasin toukokuussa kesän bucketlistin ja joukossa oli Annan kehuma Powerpark Kauhavan Alahärmässä. Viime viikolla pääsimme kuin pääsimmekin suuntaamaan lakeuksille ja tutustumaan Härmän Huvivaltioon.
Täytyy sanoa, ettei minulla ollut etukäteen aavistustakaan, millainen elämyspuistokompleksi on kyseessä. No, aika tarkalleen 160 hehtaaria huvittelumahdollisuuksia. Etukäteen kuvittelin ehkä vauhdikkaan huvipuiston keskellä ei-mitään, mutta kyseessä onkin todellekin viihdeparatiisi monine majoitusmahdollisuuksineen, hevoskeskuksineen, karting-ratoineen ja elokuvateatterikeskuksineen (missä näytetään myös 5D-leffoja!) Helteistä johtuen halusin majoittua San Marinoon uima-altaan lähettyville. Koirankin sai ottaa mukaan ja Dino viihtyikin ilmastoidussa huoneessamme huvittelujemme ajan. Muutkin majoitusvaihtoehdot näyttivät houkuttelevilta. Alueella on esimerkiksi vanhanajan vankkureita, puumajalta näyttävä Treehouse-mökki puiden latvuston korkeudella, maalaisromanttiset Little Sisters -mökit ja itävaltalaistyyppiset Tirol-mökit.
Parin yön reissumme oli todella onnistunut. Saavuimme illan suussa ja pulahdimme saman tien uimaan koko sakki (Dino odotteli altaan vierellä). Syömässä kävimme läheisessä Road House -ostoskeskuksessa, missä on ravintoloiden läheisyydessä iso sisäleikkipaikka aina pomppulinnoineen kaikkineen – hyvä kun saimme lapsen syömään pizzaansa.
Seuraavana aamuna suuntasimme heti viereisessä Park Hotel Härmässä nautitun aamupalan jälkeen huvipuistoon. Menimme ihan ensiksi maailmanpyörään, jotta näkisimme vähän ylhäältä käsin, mitä kaikkea huvipuistosta löytyy. Laitteita alueella on yhteensä yli 40. Hiukan kauempana näkyi kivannäköinen vihreä vuoristorata ja päätimme lähteä sen suuntaan – tykkäämme Jaakon kanssa molemmat eniten vuoristoradoista. Lähempää katsottuna laite näytti aika hurjalta, mutta onneksi en tiennyt siitä mitään ennakkoon. En nimittäin tiedä, olisinko uskaltanut laitteeseen, jos olisin tiennyt, millainen vempele on kyseessä.
Jouduimme menemään Jaakon kanssa laitteisiin yksin, koska toisen piti tietysti olla lapsen kanssa. Jaakko jäi tytön kanssa pikkuisten laitteisiin sillä aikaa, kun minä suuntasin pelotta Junkeriksi nimettyyn laitteeseen. Heti ensimmäisillä sekunneilla tajusin, että nyt on tosi kyseessä. Laite kiihdytti heti alkuun niin lujaa eteenpäin, etten voinut olla huutamatta – vaikka ajattelin ensin, etten ala kiljua yksin vieraiden ihmisten keskellä. Sen jälkeen se puksuttikin melkein pystysuoraa ylös ja sen jälkeen täysillä, lähes pystysuoraan alas. Huusin koko matkan, jonka jälkeen kävelin jalat tutisten Jaakon luo. Siinä vaiheessa Jaakko odotti jo täysin malttamattomana, että pääsisi itsekin kokeilemaan.
Myöhemmin luimme, että Junker on siis Pohjois-Euroopan hurjin vuoristorata (!) Tässä vaiheessa alkoi jo kuulostaa tutulta: kirjoitin laitteesta Iltalehteen, kun se avattiin PowerParkissa! En vain muistanut ollenkaan tätä etukäteen ja menin laitteeseen pahaa aavistamatta. Se kiihtyy nollasta sataan 1,9 sekunnissa eli nopeammin kuin F1-auto. Se syöksyy 40 metrin korkeudesta satasta alas ja siinä koetaan jopa 4,5 G:n voimat. Ei siis ihme, että pää oli vähän pyörällä ajon jälkeen. Rata on myös aika pitkä, jopa 860 metriä, joten mistään ihan pikapyrähdyksestä ei ole kyse. Kannattaa katsoa IG Storystani videoita laitteesta!
Hurjuudestaan huolimatta tykkäsin tietysti Junkerista – vuoristoratafani kun olen. Menimme Jaakon kanssa vielä molemmat uudestaan siihen. Jonot eivät olleet pitkiä ja moniin laitteisiin pääsi suoraan jonottamatta, joten lempilaitteissaan saattoi käydä monta kertaa. Ainoastaan Boosteriin joutui jonottamaan pidempään, koska siihen mahtuu vain kahdeksan ihmistä kerralla. Minua ei korkeuksissa pyörivään härveliin olisi saanut kirveelläkään, mutta Jaakkoa ei pelottanut. Myöhemmin luin, että Booster on yleensä kolmen hurjimman laitteen joukossa, kun äänestetään Suomen kovimpia ja rajuimpia laitteita.
Hurjemmista laitteista kävin itse lähinnä vain vuoristoradoissa, koska muut pelottivat liikaa. Suurin osa huvipuistovierailusta meni kuitenkin lapsen kanssa ihan pienimpien laitteissa. Kohtasin muuten parikin kertaa ennakkoluuloja PowerParkia kohtaan ennen lähtöämme. Se ei välttämättä ole meille etelämmän Suomen ihmisille niin tuttu huvipuisto, joten sisältö on monella arvailun varassa. Huomasin, että paikkaa pidetään selvästi aikuisten huvittelupaikkana. ”Eikös se ole sellainen enemmän aikuisille suunnattu” kysyi parikin tuttua ennen reissuamme. Sain todistaa ennakkoluulot vääriksi, sillä PowerParkissa oli kolmevuotiaalle (alle satasenttiselle) vaikka mitä laitteita! Esimerkiksi Giant Wheel -maailmanpyörään pääsimme koko perhe – Lintsillä alle satasenttinen ei ko. laitteeseen saa tulla. Lapsi olisi jaksanut suhata laitteissa vaikka aamusta iltaan, hurjasta helteestäkin huolimatta. Hänen ehdoton suosikkinsa oli perinteinen karuselli kauniine hevosineen.
Oletko käynyt PowerParkissa? Mistä laitteesta tykkäät eniten?
PowerPark valittiin muuten vuoden 2017 parhaaksi vapaa-ajankeskukseksi – jo kuudetta kertaa 2010 -luvulla.
Kävimme tytön lempilaitteessa, karusellissa varmaan ainakin viidesti.
Junker on Pohjois-Euroopan hurjin huvipuistolaite, se kiihtyy nollasta sataan nopeammin kuin F1-auto.
Tykkäsin kovasti myös puuvuoristoradasta, joka yllätti täysin hurjalla vauhdillaan. Luulin taas meneväni suht lällyyn laitteeseen, mutta sainkin taas huutaa ihan kunnolla. Nauratti kun edessä istunut mies kääntyi ajon jälkeen puolisonsa puoleen silmät selälleen rävähtäneinä ja sanoi: ”Tämähän oli kauhea”.
Suosikkilaitteeni Junkerin jälkeen oli Cobra-vuoristorata, jossa mentiin ensin kasvot edellä eteenpäin ja lopuksi vaunu ajoi saman reitin väärinpäin.
Jaakko tykkäsi myös hurjaakin hurjemmasta Boosterista.
Ilahduin, kun huomasin alle satasenttisen lapsenkin pääsevän moniin laitteisiin, myös Giant Wheel -maailmanpyörään.
Huvipuiston laidalla on mystinen Satumaa Röllikylineen.
Majoituimme Rio Granden leirintäalueella sijaitsevaan San Marino -hotelliin, jonka pihassa sijaitseva uima-allas oli helteillä ahkerassa käytössä.
San Marinossa voi yöpyä myös koiran kanssa.
Tuossa Treehouse-mökissä olisi varmasti ollut myös aika elämys majoittua.
Toisen päivän illalla nautimme kaupasta kipaisemaamme iltapalaa Rio Grande -leirintäalueen kodalla.
Vauhdikkaan päivän jälkeen uni maittoi ♥
